Nightlife

Olipa melkoinen hurlumhej-viikko ja ikävä bloggausta kohtaan alkoi kasvaa sietämättömäksi! Nyt kuitenkin ruotuun paluu ainakin ensi viikoksi. Sen jälkeinen nettiyhteyteni on vielä kysymysmerkki.

Perjantaina käväisin Helsingissä, kun Nosturin täytti synkkä elektrorock - toisin sanoen ihana brittiläinen IAMX. Hikeä, kimallusta, erotiikkaa ja mieleenpainuvia saundeja tihkuva show ei suinkaan ollut ensimmäinen Suomessa, vaan bändi esiintyi samaisessa paikassa myös viime vuoden marraskuussa. Terminä bändi on kyllä väärä valinta tässä tapauksessa - kyse kun on trip-hop-yhtye Sneaker Pimpsin perustajan Chris Cornerin sooloprojektista, jota livenä täydentävät Janine Gezang, Tom Marsh ja Dean Rosenzweig.

Settilistan osalta keikka ei eronnut juurikaan marraskuisesta, muuten kuin uuden Kingdom of Welcome Addiction -lätyn biisien suuremmalla määrällä. Suuri pettymys oli toisen encoren kokonaan pois jättäminen. Siihen kun olisivat sisältyneet kaksi tuotannon parhaimmistoon yltävää kappaletta: Your Joy Is My Low ja After Every Party I Die. Samaiset biisit missasin marraskuussa, kun piti rientää viimeiseen majapaikkaan vievään bussiin. Vaan eipä tässä pettymyksessä jaksa kauaa velloa - energisyys, läsnäolon tunne ja kokonaisuudessaan hyvä fiilis yksinkertaisesti vievät voiton. Kipeistä pohkeista ja hieltä haisevista vaatteista ei puhuta.

Tällä kertaa majapaikkaan ei tarvinut kiirehtiä, sillä se sijaitsi puolivälissä päärautatieasemaa ja Hietalahden toria. Vanha kivitalo, tummat parkettilattiat, ylellisen pehmeä sänky - luksusta! Puhumattakaan violetista eteisen seinästä, jota vasten oli niiiiiin kiva toteuttaa omaa narsismiaan.

Illan asun virkaa toimittivat:
* wet lookit - Gina Tricot
* valkoinen pitkä toppi - Ellos
* valkoinen tuunattu t-paita - H&M (kätevästi näkyy peilin kautta otetussa kuvassa väärinpäin tuo teksti)
* nahkaranneke - H&M for men
* korvakorut - Romeo&Julia
* pinssi - IAMX

Ulos sateeseen mennessä nahkarotsi, valkomusta huivi ja Askot. Mustaan glittermeikkiin tälläytymisen mahdollisuuksia ei kaikesta huolimatta tule usein eteen, joten tilaisuudet on käytettävä hyväksi. M.A.C.'n luomiväri (black tied), musta glitterkajal, musta tavallinen kajal ja Make Up Storen twinkle eyeshadow on havaittu toimivaksi yhdistelmäksi tunnelman luomisessa - joskin hikisen hyppimisen myötä värin pakkautuminen viiruiksi luomivakoihin on väistämätöntä.

Kuvista huomaa, että päässä möllöttää melkoinen reuhka. Onneksi synttärilahjaksi luvattu kampaajakäynti odottaa ensi viikolla. Nyt kuitenkin painun luentomuistiinpanojen inventaarion mielenkiintoiseen maailmaan, ettei tarvitsisi jokaista seitsemää paksua mappia raahata toiselle puolelle Suomea siinä toivossa, että niiden sisältöä joskus jopa vilkaisisi. Kaveriksi raskaaseen projektiin tarvitaan Ben&Jerry'sin Chocolate Fudge Brownieta. Nam!

...Ja enhän minä malta olla laittamatta videotakin tänne. Edelliseltä levyltä, mutta nam tällekin!

DJBB

En tiedä mistä tätä räkää riittää, mutta jostain sitä tulee jatkuvasti. Muistutan niistäessäni erehdyttävästi elefanttia. Voi naapuriraukkoja. Toisaalta, joskus pitää antaa takaisin samalla mitalla. Viimeksi eilen heräsin päivänokosilta suomiräppiin - eikö teistäkin musiikki ole hitusen liian kovalla, jos kiviseinien läpi kuulee sanat omalta soittimelta soivan musiikin yli?

Musiikista puheenollen, harmittaa vietävästi että räkäpääni vuoksi täytyy jättää Don Johnson Big Bandin keikka tänään väliin. Jonkun toisen yhtyeen ollessa kyseessä voisin harkita keikkailemista sairaanakin, mutta DJBB laulattaa ja jamittaa niin paljon, ettei paikalla olosta tulisi mitään. Hytkymisen seurauksena ennestään heikko hapensaanti varmaan lakkaisi kokonaan. Enkä kuitenkaan halua kuolla ihan vielä.

Uusia biisejä voi kuitenkin kuunnella kotonakin, esim. MinunAvaruudessani. Vielä muutama päivä sitten kuunneltavissa oli koko uusi levy (joka ilmestyi eilen!! rahanpuutteessa en tosin voi ostaa sitä vielä), mutta nyt enää vain muutamia uusia veisuja. Taattua tavaraa, entiseen verrattuna ehkä rosoisempaa ja mausteisempaa. Ripaus erilaisia kulttuureja ja industrial-henkeä. En kyllä koskaan tule ymmärtämään, paitsi Tommyn maanläheistä ja nöyrää suhtautumista siihen mitä tekee, myöskään hänen kielensä taipumista riimittelemään niin käsittämättömän nopeaa tahtia! Herraa on muuten kiittäminen siitä, että liityin aikoinani Amnesty Internationaliin. Tommyhan on työskennellyt Amnestyn tiedottajana, ja luin erään haastattelun asiasta (muistaakseni Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä), joka oli se viimeinen niitti liittymiseeni.

Uusimman sinkun video on myös varsin viihdyttävä. Mutta tuleeko teillekin tästä mieleen Fatboy Slimin Weapon of Choice?