Olin hyvin onnellinen saadessani lipun hyvälle paikalle, Kulttuuritalon Aalto-salin toiseen riviin, sillä missasin Ruffen parin vuoden takaisen keikan yllättäen finanssipoliittisista syistä. (Itseasiassa kaksi edellistä, mutta sen ensimmäisen aikaan en tiennyt tästä musiikista mitään.) Herra esiintyi tälläkin kertaa yksin, vaikka olisi upeaa nähdä kokonaisen bändin voimin toteutettu konsertti. Mies ja piano -yhdistelmäkin onneksi toimi.
Keikan ensimmäinen puolikas oli tarkkaan harkittu: yleisöä pyydettiin olemaan osoittamatta suosiotaan, kunnes Mr. Wainwright olisi kokonaan poistunut lavalta. Koko uusi levy All Days Are Nights: Songs for Lulu soitettiin sikermänomaisesti, salin ollessa täysin pimeä lukuunottamatta esiintyjään kohdennettua valoa ja taustalla pyörivää videoteosta. Rufus käveli mustan, kiiltävän flyygelinsä ääreen mustassa, kiiltävässä viitassa, jota koristivat pitkä laahus ja höyhenet olkapäillä. Yhtälailla hän käveli hitaasti kulisseihin sikermän jälkeen, ja yleisö puhkesi aplodeihin.
Jos ensimmäinen puolisko oli pääasiassa klassisen konsertin tapainen, unenomainen (lue: ajoittain turhan unettava) elämys, jälkimmäisellä päästiin vauhtiin perinteisemmän keikan tunnelmissa. Värispotit ja lavalla kimaltelevat tekokynttilät loivat täysin erilaisen tunnelman aiempaan verrattuna. Trikoissa ja hullunkurisessa liivissä soittanut Ruffe heitti hauskoja välispiikkejä mm. Jeff Buckleysta ja Sibeliuksen kuuntelemisesta erinäistä aineiden vaikutuksen alaisena. Tällä toisella puolikkaalla valokuvaaminen ilman salamaa oli sallittua, asia, jota Kultsalla ei yleensä ikinä saa tehdä... Joten kamerani oli jälleen kerran kotona, ärh.
Who Are You New York?
Sad with What I have
Martha
Gie Me What I Want and Give It to Me Now
True Loves
Sonnet 43
Sonnet 20
Sonnet 10
The Dream
What Would I Ever Do with a Rose
Les feux d'artifice t'appellent
Zebulon
----
Beauty Mark
Grey Gardens
Nobody's Off the Hook
Matinee Idol
Memphis Skyline
Art Teacher
Leaving for Paris
Vibrate
Little Sister
Dinner at Eight
Cigarettes & Chocolate Milk
----
Poses
Going to a Town
The Walking Song (Rufuksen talvella menehtyneen äidin Kate McGarriglen kappale)
Välillä tuntui, että Rufuksen omintakeinen, pistävä lauluääni peitti alleen kauniit ja äärimmäisen taidokkaat pianosävelet, välillä päinvastoin. Bändin pois jättäminen kiertueelta kyllä harmitti. Jousien ja muiden orkesterisoittimien siivittämänä kappaleista olisi saanut enemmän irti, ja kontrasti ensimmäisen ja toisen puolikkaan välillä olisi korostunut. Miellyttävä keikka ehdottomasti, mutta esimerkiksi helmikuista Swell Seasonia se ei missään nimessä päihitä. Kyllä Ruffe hommansa osaa.
Kuvat rufuswainwright.com
