Manics / Glasvegas / Placebo

Muutama uutukainen vanhalta lempparilta!

Niin Manic Street Preachersin Rewind The Film, Glasvegasin Later...When The TV Turns To Static sekä Placebon Loud Like Love -pitkäsoitot näkevät päivänvalon syyskuussa. Tässäpä maistiaisia lätyiltä!

Placebo - Too Many Friends (Spotify)

A few newbies from old favourites! Manic Street Preachers, Glasvegas and Placebo all will release new albums in September. The first singles sound good and pretty basic if you think about the bands' own styles. Nevertheless they make room for new tricks on the actual albums. Can't wait!

Provinssirock 2013

Provinssirock aloitti festarikesän vähän vaisusti. Provinssirockin kävijämäärä oli tänä vuonna reilusti alheisempi kuin aiempina vuosina, ja se todellakin näkyi, erityisesti sunnuntaina. Minusta tuntui lähes koko festareiden ajan, että ei vain lähtenyt kunnolla käyntiin. Syy oli luultavimmin vähäisessä ihmismäärässä, kovin sateisessa säässä ja siinä, että melkein koko ajan oli väsynyt ja nuutunut olo. Vanha ei jaksa enää.

Edetkäämme nyt viikonlopun keikkojen tarkasteluun kronologisessa järjestyksessä. Omalta osaltani festarit aloitti French Films, jonka jälkeen katsottiin ystävän kanssa hetken Von Hertzen Brothersin keikkaa. Sitten oli vuorossa tanskalainen Mew, jota en ole kuunnellut ikuisuuksiin. Keikan alku kovin vaisu, mutta lähti parin biisin jälkeen kunnolla vauhtiin. Huippuhetkiiä olivat tietenkin omat lempparit Apocalypso, Special, Snow Brigade, 156 & ihana ihana Comforting Sounds.

Matti Airaksisen Parasta Ennen -disco jaksoi tanssittaa hetkisen. Muutamia hyviä vanhoja biisejä tuli, mutta oikeasti puuttui ne kaikki parhaat! Wtf Matti?! Ystävän pyynnöstä jäimme tanssimaan pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut, sillä jaksoimme toivoa, että vielä tulee jotain oikein hyvää. No ei tullut, joten vihdoin Eva & Manu kutsui. Keikka oli yhtä tasaisen hyvä kuin bändin aiemmatkin, joilla olen ollut. Hieman se jäi kesken, sillä siinä vaiheessa kun kuulimme että Blur soitti Girls and Boysia, tuli kiire.

Perjantain lopuksi päälavalle siis kipusi sellainen pieni ja tuntematon bändi kuin Blur. Juoksimme tosiaan täysiä ja ehdimme juuri kuulla noin puolet mahtavasta biisistä nimeltä Girls & Boys. Sitä seurasivat tottakai suosikit Parklife, Beetlebum, Coffee & TV, Out of Time ja viimeisenä soitettu Song 2, joka sai riehaantumaan täysin. Kotiin kävellessä vettä satoi kaatamalla eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaista sateensuojaa..

Lauantaina soittanut Antero Lindgren heitti yllättäen viikonlopun kokonaisuudessaan parhaan keikan. Herra hurmasi Rumba-teltan yleisön totaalisesti. Missasin keikan alusta muutaman biisin, mutta ehdin paikalle juuri parahiksi kuulemaan suosikkini Darksiden. Lindgren oli aivan häkeltynyt yleisön vastaanotosta, mikä nosti itselle hymyn huulille. Parasta keikoissa ei ole täydellisesti soittaminen ja laulaminen ja tarkoin harkitut välispiikit vaan häkellyksestä kesken jäävät lauseet, muutama unohdettu biisinsana ja artistin silminnähtävä onnellisuus.

Yksi festariviikonlopun kohokohdista oli täpötäydelle Rumba-teltalle stand-up keikan heittänyt Heli Sutela. Niistä miespuolisista koomikoista emme oikein jaksaneet välittää. Seuraava nähty keikka oli vasta tuntien päästä (vanha kävi välillä kotona hieman nesteyttämässä itseään) Saarilavalla. En ole koskaan mitenkään suuresti tykännyt Disco Ensemblesta, mutta yksi bändin biisi on superrakkaus. Kyseinen biisi on Beacon ja voi sitä riemunkiljahdusta, kun se soitettiin keikalla. Disco Ensemblen keikka jäi itselle illan viimeiseksi.

 

Sunnuntai alkoi Pertti Kurikan Nimipäivillä, jonka jälkeen oli vuorossa päälavalla sateessa soittanut White Lies. Lavan edusta oli hyvin väljä eikä jengi ollut mielestäni kunnolla mukana. Siksi kai en itsekään oikein päässyt fiilikseen. Jos tätä vertaa parin vuoden takaiseen livevetoon Lontoossa, niin.. no niitä ei edes kannata verrata, sen verran eri sfääreistä puhutaan. Solisti jaksoi Seinäjoella silti hymyillä läpi keikan. Muutama uusi biisikin kuultiin ja hyvältähän ne kuulostivat.  

Sunnuntain viimeisimpien joukossa soittanut Glasvegas soitti valitettavan puolityhjälle teltalle. Vaihdoin paikkaa varmaan tsiljoona kertaa keikan aikana, jotta olisin kuullut paremmin. Lempparit Geraldidne, It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry, Daddy's Gone, Go Square Go ja The World is Yours. soitettiin, mutta jäin kovasti kaipaamaan Shine Like Starsia ja uusinta sinkkua I'd Rather Be Dead. Glasvegas on kyllä nähtävä uudestaan, jossain paremmissa puitteissa!

        

Provinssirock started this festival summer for me but it was quite bland. I'm sorry, I'm just too lazy now to translate. Above you can see the bands I saw there.

Viikonlopun odotetuin viisikko

Ei enää viikkoakaan Provinssirockiin! Viime vuonna kyseinen festari jäi väliin, mutta tänä vuonna se kutsuu kaikkina kolmena päivänä. Viikonlopun odotetuin viisikko käy ilmi alla olevista videoista. Ilmatieteen laitos lupaa tällä hetkellä sadetta festareiden ajaksi, mutta se ennustus nyt ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Toivotaan että on aurinkoista, ja jos sataa, niin sataa vain kevyesti eikä kaatamalla.

Not even a week anymore and it's Provinssirock! Last year I didn't even go to the festival but this year I'll be going for the whole weekend. Five of the most anticipated (by me) bands are above. Right now the weather forecast says it'll rain next weekend but that forecast can change many times during the next week. Let's hope it'll just be sunny.

Glasvegas - I'd Rather Be Dead Than Be With You

Uusi sinkku Glasvegasilta! Riisuttua ja herkkää, minä tykkään.




A new single from Glasvegas! It's very stripped and delicate, I like.

Achtung!

Pakko poiketa Suomi-viikosta ihan pikkuisen: megayhtye U2'n ikoninen Achtung Baby -levy täyttää ensi kuussa kunnioitettavat kaksikymmentä vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi Q Magazine julkaisee joulukuun numeronsa kylkiäisenä samaisen levyn cover-versiona, ja biisejä uusiksi vetämään on saatu kohtuullinen kasa maineikkaita nimiä. Kappaleet on jo saatu ulos tuutista, ja hyvältä kuulostaa! Vaikka en ole millään tasolla U2-fani (parin biisin upeus ei riitä kantamaan bändin koko tuotantoa), vaikuttaa cover-lätty harvinaisen kiinnostavalta.

Nine Inch Nails – Zoo Station

U2 (Jacques Lu Cont Mix) – Even Better Than The Real Thing

Damien Rice – One

Patti Smith – Until The End Of The World

Garbage – Who's Gonna Ride Your Wild Horses

Depeche Mode – So Cruel

Snow Patrol – Mysterious Ways

The Fray – Trying To Throw Your Arms Around The World

Gavin Friday – The Fly

The Killers – Ultraviolet (Light My Way)

Glasvegas – Acrobat

Jack White – Love Is Blindness

Yritin valita lemppariversiointeja, mutta kaikki ovat sen verran kutkuttavia, etten pysty! Ainakin Damien Rice, NIN ja Depparit ovat onnistuneet loistavasti, samoin Patti Smith, Snow Patrol, Garbage, Glasvegas...


p.s. Muitakin covereita tulossa, esim. The Nationalilta - oijoi!!!!

U2's iconic album Achtung Baby celebrates its 20th birthday this year. In honour of the megaband, Q Magazine is releasing a free cover CD with its December issue. On the album is the whole U2 record performed by other artists. And the songs are already out, check the links! Although I'm not a U2 fan in any way (a couple of songs are brilliant, but that's it), the tracks sound pretty amazing. Especially ones by Damien Rice and NIN and Depeche Mode and Glasvegas and... I can't pick any favourites! They all sound great.

Picture

Glasvegas - It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry

Lauri ilmaisi taas osuvasti: Glasvegas-kiima. Sitä tämä on. Kyllä ihminen voikin olla päästään sekaisin! Mutta ei kai se minun vikani ole, jos musiikki silittelee pehmeästi korvakäytäviäni? Ja sitä on saatava 24/7? Ja kyllä, olen viimeisen kahden viikon aikana yrittänyt kuunnella välillä muutakin, mutta se on tuntunut täysin järjettömältä ja turhalta, kun pään sisällä kuitenkin soi vain skottiaksentilla höystetty kitarapoppi. Nimenomaan aksentti on se joka hurmaa, ilman sitä Glasvegas olisi rokkibändi muiden joukossa - hyvää musiikkia, muttei täydellistä. Oi oi.

Tämän nimenomaisen kappaleen olen kuunnellut jo täysin yli ja siirtynyt osaksi uudemmankin levyn biiseihin, mutta loppujen lopuksi asiat voi vetää niinkin pahasti överiksi, että ne alkavat kuulostaa jälleen tuoreilta. ♥

Glasvegas @ Circus

En voi uskoa, että Glasvegasin keikka Helsingin Circuksessa oli mennä minulta sivu suun keikat vs. rahatilanne –priorisoimisen ja pienen keikkapaikkaa kohtaan tuntemani antipatian vuoksi. Onneksi on onnekkaita ihmisiä, jotka voittavat lippuja ja ovat vielä valmiita luopumaan toisesta kappaleesta. Olipa nimittäin sellainen tunnevyöry että vähemmästäkin pää halkeaa!

Vuorokausi on lyhyt aika odottaa keikkaa, mutta kyllä siinäkin saa hypetyksen hyvin käyntiin. Toisaalta se ei ole liian pitkä ja hillitsee liialliset odotukset, jotka helposti tekevät livekokemuksesta turhan mekaanisen. Koko keikka meni hurmoksessa ja jälkeenpäinkään virne ei meinannut silitä naamalta, vaikka poskilihakset jo kramppasivat*. Sitä en tiedä, miten sain niin käsittämättömän huonoja kuvia Circuksen hyvistä lavaolosuhteista** ja hyvästä paikasta yleisön joukossa huolimatta, mutta niilläkään ei ole väliä, kun upea fiilis on edelleen jossain sisuksissa. Lavarekvisiitan virkaa toimittavat valot olivat tyylikkään yksinkertaiset, mutta näyttävät, ja vastakohtana niiden keskellä Jonna Löfgren paukutti kukkakuvioisia rumpuja seisaaltaan kuin viimeistä päivää. Kieli-instrumentit soivat tasaiseen tahtiin taustalla, kun James Allanin tunnusomainen, katkonainen laulu täytti sielun sopukat (herran humalatila jäi tosin meikäläiselle epäselväksi, kun alun hassunoloinen elehtiminen muuttui setin edetessä ammattimaisemmaksi, mutta ei sillä kai ole väliäkään). Ja se skottimurre. Ei hyvää päivää, meinasin kuolla. Jokainen ronski ärrä sai suupielet kohoamaan entistä korkeammalle.

Pain Pain, Never Again (intro)

The World Is Yours

You

It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry

Shine Like Stars

Whatever Hurts You Through The Night

Lonesome Swan

Heartbraker (Dionne Warwick cover) / Euphoria, Take My Hand

Geraldine

Ice Cream Van

Go Square Go

----

Flowers & Football Tops

S.A.D. Light

Lots Sometimes

Daddy's Gone

Jos jotain miinusta haluaa etsiä, eivät EUPHORIC /// HEARTBREAK \\\ -biisit toimineet jostain syystä ihan yhtä hyvin kuin debyytin. Paitsi Lots Sometimes, jota odotinkin lähestulkoon eniten. Vaikka aiemmin pidin Glasvegasin musiikkia loistavana, oli se viimeinen niitti bändin rakastamisesta jäänyt puuttumaan. Eipä puutu enää, se tuli keikan myötä. Kiitoksia kaikille asianosaisille ♥

Iltapäivällä May Madness -kisoja seuraamaan ja illaksi treenejä vetämään. Aurinkoista sunnuntaita, murut!

* Olen huomannut, että viihdyn keikoilla nykyään todella hyvin myös ilman riehumista, laulamista ja jatkuvaa huutamista. Toisaalta sehän riippuu täysin bändistä ja olosuhteista. Joka tapauksessa yhä useampi live-elämys tulee kuunneltua hartaasti, suu jatkuvassa virneessä.

** Circuksessa on ihan hyvät valot (okei vähän ärsyttävät välillä), lavalla on tilaa ja akustiikkakin enimmäkseen toimii (mitä nyt tällä keikalla bassot ajoittain jyräsivätkin yli, White Lies toimi moitteettomasti), mutta jokin siellä vain tökkii. Ehkä lasinsirut lattialla, pullonkaulainen tungos narikalle pyrkiessä (vaikka narikkajono kulkeekin aina ihmeellisen nopeasti muutamiin muihin verrattuna) tai intiimiyden puuttuminen. Silti, jos pitäisi valita jäähalli tai Circus, valitsisin jälkimmäisen. Lukuisista Helsingin vanhaan jäähalliin liittyvistä muistoista huolimatta.

I saw Glasvegas for the first time last Tuesday at The Circus, Helsinki. The gig was almost perfect! The venue itself isn't the best possible, but luckily it didn't matter. The songs rocked so hard I just kept smiling through the whole evening. And the scottish accent, ohmigod...

Glasvegas - S.A.D. Light

Tiistaisen keikan fiilistely jatkuu edelleen. Glasvegasin tuotannosta olisi voinut poimia päivän biisiksi lähes minkä tahansa, ja huhtikuussa julkaistun lätyn ensimmäinen sinkku Euphoria, Take My Hand sekä Lots Sometimes olivatkin vahvoilla kalkkiviivalle asti. Joulu-EP'n Fuck You, It's Over polttelee myös sisuksissa, ja kovaa poltteleekin. Jotenkin päädyin sitten kuitenkin tähän. Niin ihana!

Toisena vetona symppis Elvis Presley -cover kera Florence Welchin.

Happy weekend y'all! Enjoy the sun :)


p.s. Olishan tämäkin ollut oiva valinta. Tai tämä. Tai...