30 Aug 2010

Polly Jean Harvey


Minulla on menossa PJ Harvey -kausi.  Pidän PJ:n rosoisesta soundista, se löytää takaisin sydämeeni aina syksyisin.  Toki PJ taitaa raa'an rockin lisäksi myös äärettömän hauraan ja kauniin äänimaailman. Tämä nelikymppinen nainen on yli kymmenvuotisen uransa aikana uusiutunut monta kertaa, mutta jotain samaa löytyy silti joka levyltä. PJ on julkaissut 7 studioalbumia ja pari muuta, jotka pitävät sisällään demoja sekä livejä. Kaksi levyä PJ on tehnyt yhdessä John Parishin kanssa ja työskennellyt monien muiden artistien kanssa.  Juuri nyt olen rakastunut sydänjuuriani myöten biisiin Black Hearted Love:

Yksi hienoimmista duetoista ikinä on muuten PJ Harveyn ja Nick Caven Henry Lee.

Interpol - Barricade

Viikonlopun soundtrack on jotenkin jännästi onnistunut venymään myös maanantaiaamuille. No eipä haittaa ainakaan minua! Maanantait nimittäin kaipaavat aina pientä piristystä. Tänään sitä tarjoaa Interpol, jonka tulevan neljännen pitkäsoiton tarjonnasta ollaan jo saatu nauttia Lights-maistiaisen kautta. Toinen platalta julkaistu kappale, Barricade, jatkaa videoineen samalla linjalla. Valitettavasti nämä kaksi eivät ainakaan vielä tunnu lainkaan bändin parhailta vedoilta, vaikka tarttuvia ovatkin.  Odotukset loppulevyä kohtaan siis kasvavat...




p.s. Maailman hassuinta, kun vokalisti Paul Banksilla on videossa ylikasvanut tukka eikä lainkaan silmälaseja tai hattua!

27 Aug 2010

Björk - The Comet Song

Muumi ja Punainen Pyrstötähti -animaatioelokuva tuli teattereihin jo hetki sitten, ja nyt on päivänvalon nähnyt elokuvan tunnuskappaleen musiikkivideo. Islantilaisen menninkäisen Björkin säveltämä ja esittämä The Comet Song vaatii kuuntelijalta useamman toistokerran, ennen kuin se uppoaa. Musiikkina biisi on valloittava, mutta sen yhdistäminen pehmeisiin Muumeihin on aluksi jotenkin vaikeaa. Ehkä pitäisi nähdä itse elokuva ensin. Rakastan noita vanhoja, nukkemaisia Muumi-hahmoja, joten filmin näkeminen on vain ajan kysymys.



23 Aug 2010

Preserve Your Memories


Rakastan tätä aikaa, kun kesä on aivan lopuillaan ja syksy tekee väistämättä tuloaan. Aikaa, kun aamulla täytyy heittää päälleen takki tai kietoutua tiukasti neuleen suojiin. Kaulahuivi kietoutuu kaulaan jäädäkseen, mutta päivällä aurinko paistaa vielä niin lämpimästi, että takkia ei kuitenkaan tarvita. On aika heittää hyvästit kuluneelle kesälle ja valmistautua kirpeänsuloiseen syksyyn, jonka tuoksu on jo ilmassa. Juuri tällaiseen aikaan on koottu seuraava soittolista:

Au Revoir Simone - Lucky One
Air - Afternoon Sister
Broken Bells - Citizen
Karen Elson - A Thief At My Door
Belle & Sebastian - The State I'm In
The National - You've Done It Again, Virginia
Radical Face - Glory
Damien Rice - Cannonball
Wilco - How To Fight Loneliness
Mazzy Star - Halah
Scandinavian Music Group - Emmylou
She & Him - I Can Hear Music
Beach House - Holy Dances
She & Him - Change Is Hard
Marissa Nadler - Mexican Summer
Hope Sandoval & The Warm Inventions - Suzanne
Teitur - Josephine
Trespassers William - And We Lean In
The Honey Trees - Wake The Earth
Simon & Garfunkel - Bookends


Spotify-soittolistaan KLIK!

Thinking 'Bout Somethin'

Kahdeksankymmentäluvulla syntyneet muistanevat vuonna 1996 ilmoille kajahtaneen MMMBop-biisin. Kolme nuorta poikaa Tulsasta, Oklahomasta, saivat muun maailman vihdoin huomaamaan lahjakkuutensa musiikintekijöinä ja muusikkoina - ärsytykseen asti, tottakai. Elämän lakeihin nyt vain kuuluu aina reaktio ja vastareaktio. 13-vuotias Bubble rakastui tietenkin päätä pahkaa, ja Hanson piti otteessaan lujasti muutaman vuoden ajan.

Olen saanut kuulla niin suoria haukkuja bändistä kuin ihmettelyjäkin siitä, miten voin kaiken muun hyvän musiikin ohessa kuunnella sellaista huttua. Tänä päivänä en bändiä juuri enää kuuntele, se ei tunnu tyydyttävän melankolista puoltani tippaakaan. Mutta lahjakkuutta ei yksinkertaisesti voi kiistää! Teinivuosina sain bändin kautta paljon uusia ystäviä, joista osa on säilynyt rakkaina tähän päivään saakka. Kiertue-elämästä kertovat VHS-pätkät on kulutettu loppuun ja oheistuoteittakin löytyi enemmän kuin oli sallittua. Koska bändi koostui pojista ja musiikki oli popin ja rockin välimaastossa, poikabändileima lyötiin heihin sekunnissa. Mielestäni heissä ei kuitenkaan ole mitään poikabändimaista - Hansonia ei ole kasattu kykyjenetsinnän kautta, he tekevät itse omat biisinsä, soittavat instrumenttejaan, eivätkä keskity lavalla ainoastaan tanssimaan, laulamaan playbackina ja näyttämään hyvältä. Perus rokkibändi siis, ei poikabändi sellaisena kuin se ainakin 90-luvulla ajateltiin. Voisin paasata tästä aiheesta kyllä loputtomiin, mutta säästän korvianne.

Vaikka Suomessa Hansonin veljeksistä ei olla kuultu aikoihin, bändi elää yhtä vahvasti. Pojat ovat aikuisia miehiä, heillä on perhettä ja ainakin Taylorilla sivuprojekteja (Tinted Windows). Tänä vuonna ilmestyi uusi levykin, Shout It Out, jonka ensimmäinen sinkku sopii hyvin semikurjaan maanantaiaamuun. Jos eivät poikien hulvaton tanssi ja riemukkaat soundit saa hyvälle tuulelle, niin ei sitten mikään! Ja jos tanssijalkaa alkaa vipattaa, voi muuvit opetella täältä ;) Railakasta viikon alkua!




20 Aug 2010

Beach House / JG-L

Tällä kertaa viikonloppua siivittää parikin eri biisiä. Ensimmäisenä Flow'ssa ihastuksen aikaan saanut jenkkiläisduo Beach House, jonka dream pop -meininki antaa luvan laittaa silmät kiinni ja siirtyä toiseen maailmaan. Vuonna 2008 ilmestyneeltä kakkoslevyltä valitsin ehkä hieman apaattisen biisin Heart of Chambers sen suloisen videon vuoksi.




Ja toinen, jota en vaan voinut vastustaa ;) Joseph Gordon-Levitt laulamassa Aretha Franklinia yhdessä kitaran kanssa. Ihana, ihana ääni!


19 Aug 2010

Worship


Palvon - nimittäin brittiläisen WORSHIP-bändin ensimmäisiä biisijulkaisuja bändin tulevalta albumilta.  Jos elektro, Thom Yorke ja VETO iskevät, niin pidät takuulla tästä bändistä. Uudet biisit  Collateral & The Midnight Sun saa ladata aivan laillisesti ja ilmaiseksi täältä. En tiedä mitä kuunneltavissa olevista neljästä biisistä rakastan eniten, ne ovat kaikki niin hyviä. Musiikista tulee väistämättä mieleen sateiset syysillat, kun  sade kiiltää mustalla asfalttilla keltaisten katulamppujen valossa. Jään erittäin innokkaana odottamaan lisää..



Tähän ihanuusbändiin törmäsin blogissa Slow Show, jossa on valitettavasti minulle uutta musiikkia on niin paljon, ettei kaikkea ehdi mitenkään kuunnella!

18 Aug 2010

Flow 2010

Flow-kuvien raakaaminen ja ymppäys yhteen postaukseen vaatii hermoja. Mutta koska olen tänään myös lepuuttanut aivosoluja mm. lohtushoppaamalla, selvisin urakasta lähes kunniakkaasti. Festarina Flow oli jotain erilaista - urbaani ympäristö ja elokuun pikimustat illat, joita ei yleensä festarikeikoilla koeta. Valoshow't siis puolustivat paikkaansa, samoin kuin alueen muukin valaistus. Järjestelyt toimivat vaihtelevasti eikä jonottamiselta tietenkään voinut välttyä, plussaa kuitenkin hyvistä ruuista joiden vuoksi kannattikin seistä paikallaan ikuisuuksia (Ben&Jerry's, Nakki Tehtaanmyymälän villa lobos -tofuhodarit, jotka valitettavasti loppuivat kesken - pari mainitakseni). Leppoisten päivien viimeiset keikat muuttuivat reiviklubeiksi. Tuli vahvasti mieleen Koneisto, edesmennyt konemusiikin festivaali, jossa kävin kerran vuonna 2002. Flow'ssa tämä oli siis ensimmäinen visiittini, oli kivaa!


Ensimmäinen päivä eli perjantai alkoi ihan lievällä väsymyksellä, kun edellisen illan Manboy-keikan jälkeiset neljä yöunituntia ja raskas ensimmäinen loman jälkeinen työviikko vaativat veronsa. Kohtuullisissa määrin sitä kuitenkin jaksoi hyppelehtiä :) Ensimmäinen keikkakohde oli Ulver. Norjalainen, kenties ambient-suunnan edustajaksi lokeroitava bändi on ennen soittanut black metalia, mikä näkyi yllättävän raskaassa setissä. Tai ainakin setin alussa, sillä valitettavasti kuulin vain ensimmäiset 20 minuuttia Voimalan ylikuumalta parvelta, kun piti jo suunnata Broken Bellsiä tsekkaamaan. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa ettei ehkä olisi kannattanut - Ulver kuulosti ja näytti niin mielettömältä, että BB jäi kirkkaasti kakkoseksi. Broken Bells siis aloitti päälavalla hieman hitaasti lämpenevin ottein, mutta nousi kuitenkin varsin mukavalle tasolle. Olisi tosin ehkä kaivannut pienempää lavaa ja klubiolosuhteita, ja minulta hieman pienempiä odotuksia. Airin näin nyt ensi kertaa ja täytyy sanoa, että koska en ole sitä pariin vuoteen aktiivisesti kuunnellut, en odottanut keikalta paljoa. Ja se yllätti varsin positiivisesti! Oli ihanaa heilua mukana ranskalaisduon hempeiden ja ajoittain rajujenkin konevetojen tahtiin.


Lauantaina väsymystä ei juurikaan enää tuntenut. Owen Pallettin keikalle Voimalaan oli odotettavissa paljon populaa, joten suuntasimme paikalle ajoissa. Sisälle kun mahtui ainoastaan tietty määrä ihmisiä. Pieni jonotus ja kevyt juoksupyrähdys johtivat parhaaseen paikkaan ikinä - ensimmäinen penkkirivi, suoraan Owenin edessä. Täydellistä. Etenkin, kun kuulimme että 20 minuuttia ennen keikan alkua sisälle ei enää päästetty ollenkaan (myöhemmin sitten taas kyllä). Itse keikka - tai konsertti - oli käsittämättömän upea. Miten kukaan voi olla noin lahjakas, en ymmärrä! Pääasiassa Owen lauloi ja soitti viulua moniäänisesti toistonauhurin (mikälie) avulla, välillä mukana oli toinen muusikko rumpukapuloiden tai basson varressa. Yksi Mariah Carey -cover ja tsiljoonasti kylmiä väreitä. Ah.

Owenista suoraan suuntaus Junipin keikalle. Pari ep'tä julkaissut bändi saa pitkäsoittonsa ulos kuukauden sisällä. Loistavaa tavaraa se tulee olemaan, vaikka henkilökohtaisesti Junipin nokkamiehen José Gonzálezin soolotuotanto iskee lujemmin. Beach House on uusi tuttavuus ja menin katsomaan keikkaa kahdesta syystä: a) sain suosituksia bändistä ja b) eipähän tarvinnut kuunnella M.I.A.'a. Unenomainen mutta tempoileva keikka sai mukaansa ja bändin talven ihmemaata muistuttava lavarekvisiitta oli juuri tarpeeksi. Lisäksi vokalisti Victoria hurmasi paitsi kiharapehkollaan, myös intensiivisellä esiintymisellään. Kaikesta huolimatta ehdin nähdä M.I.A.'n encoren, josta viimeinen kuva on.


Sunnuntai oli kukkamekkopäivä, siitäkin huolimatta, että uhkailin koko festareita boikotilla Jónsin peruuttamisen takia. Leppoisaa nurtsilla istumista siivitti mm. The Radio Dept.'n keikka, joka oli mukavaa tunnelmointia ja chillailua. Laulu jäi mielestäni turhan vaisuksi levyversioihin verrattuna. Caribou oli täysin tuntematon bändi, mutta jalat veivät lavaa kohti silti. Voimakkaat rytmit tanssittivat ja keikasta jäi oikein mukava mieli! Ei vähiten sen vuoksi, että juuri ennen törmäsimme Owen Pallettiin jätskikiskalla. Itsehän en paniikiltani saanut sanottua sanaakaan tai kaivettua edes kameraa esiin, mutta aina voi ottaa salakuvia keikalla ;) Marina and the Diamonds jäi tällä kertaa väliin, kun se meni roimasti päällekkäin The xx'n kanssa. En tiedä olisiko ensimmäiseksi mainittu ollut fiksumpaa tsekata livenä, sillä The xx oli valitettavan laimea. Löytyi sieltä menoakin, etenkin tanssittaviksi sovitetuista nopeatempoisista biiseistä, mutta muuten olisin kaivannut jotain enemmän. Kenties pääesiintyjän paikka suurella lavalla ei vain sopinut bändille, vaan se olisi toiminut paremmin esimerkiksi teltassa. Sama juttu Cariboun kanssa, senhän pitikin alunperin olla teltassa vasta myöhään illalla. Jónsi-tapaus kuitenkin sotki aikatauluja.

Flow'n kotisivuilla pyydetään sunnuntaina paikan päällä olleita säilyttämään lippunsa/tositteen siitä, sillä järjestäjät suunnittelevat asiaan liittyvää syysyllätystä. Toivon sydämeni pohjasta, että ranneke oikeuttaisi pääsyn tulevalle Jónsin keikalle, mutta ehkä se olisi vähän turhan suureellista ;) Fingers crossed anyway! Kiitos kaikille festaroijille, paljon tuli tuttuja vastaan, myös bloggareita :) Ensi vuonna taas.

15 Aug 2010

#>%?(&1!!!!


En tiedä teistä muista virtaajista, mutta oma olotilani on tällä hetkellä vähän niinkuin sellainen v-alkuinen. Eikä ihan lievästikään. Flow'n odotetuin keikka, ihanainen Jónsi, on peruttu bändin basistin loukattua kätensä Göteborgissa. Toivon Úlfurille pikaista paranemista ja ymmärrän, että lyhyellä aikataululla korvaavaa artistia ei saada tilalle, mutta silti tulee väkisinkin mieleen, että eikö maailmasta olisi löytynyt yhtä ainoaa muusikkoa auttamaan islantilaisia pulassa? Kyseessä on sentäs basso for god's sake, jopa minä olisin voinut mennä rämpyttelemään nelikielistä soitinta lavalle (okei okei, Jónsin musiikki on toki sitä lajia ettei mikään ole vain basso). Harmittaa niin paljon ettei sanoja ole. Uutta keikkapäivämäärää yritetään varmasti saada järjestettyä, mutta pahoin pelkään, että jos ja kun paikka on niinkin komea kuin Helsingin Kulttuuritalo, menevät liput loppuun sekunnissa. Ja jos minä silloin jään ilman, huudan täyttä kurkkua. Anteeksi nyt vaan mutta keikat ovat elämäni.

Kaikeksi onneksi on jotain positiivistakin - perjantain ja eilisen monet keikat ovat olleet mieleenpainuvia. Air oli huomattavasti parempi kuin odotin, Ulver (valitettavan lyhyen vilkaisun perusteella) loistava, ja Owen Pallett jotain aivan käsittämättömän upeaa. Tänään luvassa on toivottavasti lisää intensiivistä fiilistelyä ja rokkaamista, kun sentäs loput suunnitellut artistit esiintyvät, vähän eri aikataululla tosin. Lisää tunnelmointia kuvien kera myöhemmin, nauttikaahan tekin sunnuntaista, wherever you are!

13 Aug 2010

Go with the Flow / Broken Bells

Eilinen Manboy oli varsin viihdyttävä palohälytyksineen ja välispiikkeineen (unohtamatta biisejä tietenkään), mutta keikkailu ei suinkaan lopu tähän. On aika antautua virran vietäväksi! Flow Festival vie mukanaan urbaaniin aurinkoon, ihmisten seuraan musiikkia fiilistelemään. Itsellä tänään tiedossa ainakin Ulver, Broken Bells ja Air, huomenna Junip ja Owen Pallett, sunnuntaina The Radio Dept., The xx, Marina and the Diamonds sekä Jónsi. Omnotinom!

Viikonlopun soundtrackiksi sopisivat kaikki yllä mainitut, mutta koska osa on jo täällä kertaalleen kierrätetty, päädyin rikkinäisiin kelloihin. Kohtalaisen uusi tuttavuus valloittaa letkeydellään ja avoimuudellaan. Toivottavasti se iskee yhtä hyvin myös livenä!





Toivotan kaikille ihanaa viikonloppua. Jos näet tutun, pisamaisen naaman Suvilahdessa, tule taputtamaan olkapäälle :)

11 Aug 2010

Ed Harcourt !


Jiihaa, Ed Harcourt saapuu Suomeen! Waitsin, Buckleyn ja Caven jalanjäljissä kulkeva engelsmanni nousee Tavastian lauteille marraskuun 11. päivä. Tätä on odotettu ja paljon - huhujen mukaan Harcourtin piti lopettaa keikkailu kokonaan joskus edellisen Suomen visiitin jälkeen, ja olin murheen murtama, kun tajusin keikan olemassaolon aivan liian myöhään. Tällä kertaa en aio missata yhtä lemppari singer-songwritereistani.

Kuluva viikko on muutenkin keikkojen suhteen ihanan aktiivinen - vaikka tämäniltaisen Flow'n avajaiskonsertin Chemical Brothers ja LCD Soundsystem jäävät valitettavasti väliin, on huomenna tiedossa Manboyta uudessa design-klubi Le Bonkissa ja viikonloppuna tietysti kesän viimeiset festarit Suvilahdessa. Ei voi valittaa :)


Kuva

6 Aug 2010

Sébastien Schuller - Morning Mist

Vaikka vielä ei todellakaan ole syksy (väittävät naistenlehtien ja nettipuljujen kuvat ihan mitä tahansa, samalla kun lämpötila kipuaa yhä uudelleen ja uudelleen kolmeenkymmeneen ja ylikin), voi ilmaan heittää pientä menneen kesän haikeutta. Sébastien Schuller on pitkästä aikaa niin sanotusti yksinäinen miesvokalisti, josta olen innostunut. Melankoliset ja kauniit kappaleet eivät ehkä tartu ensimmäisellä kuulemalla, mutta jäävät korvan juureen muhimaan ja kasvamaan. Ranskalainen Schuller on säveltänyt kolmen oman levynsä lisäksi musiikkia myös elokuviin. Ei siis missään nimessä mikään turha jätkä.



1 Aug 2010

I'm On A Bloodbuzz


Olen täysin vakuuttunut, että The Nationalin "High Violet" tulee pitämään paikkansa tämän vuoden parhaimpana levynä. Se on täydellinen. Aika täydellinen on myös "Bloodbuzz Ohio" -biisin mustavalkoinen video. Tanssiva Matt Berninger on jotain hymyilyttävän suloista ^__^ Ihana, symppis mies. The National voisi jo tulla takaisin Suomeen (ja silloin heidän olisi pakko soittaa ehdoton suosikkini, eli High Violetilta löytyvä "Sorrow").


Tällä hetkellä hikoilen muuttokuorman parissa laatikoita kantaen ja purkaen. Seuraava viikko menee varmaan vielä ilman nettiä, joten palaan langoille noin viikon päästä. Ensi viikko on kuitenkin ajastettu aivan täyteen Edinburghia :)