Provinssirock 2013

Provinssirock aloitti festarikesän vähän vaisusti. Provinssirockin kävijämäärä oli tänä vuonna reilusti alheisempi kuin aiempina vuosina, ja se todellakin näkyi, erityisesti sunnuntaina. Minusta tuntui lähes koko festareiden ajan, että ei vain lähtenyt kunnolla käyntiin. Syy oli luultavimmin vähäisessä ihmismäärässä, kovin sateisessa säässä ja siinä, että melkein koko ajan oli väsynyt ja nuutunut olo. Vanha ei jaksa enää.

Edetkäämme nyt viikonlopun keikkojen tarkasteluun kronologisessa järjestyksessä. Omalta osaltani festarit aloitti French Films, jonka jälkeen katsottiin ystävän kanssa hetken Von Hertzen Brothersin keikkaa. Sitten oli vuorossa tanskalainen Mew, jota en ole kuunnellut ikuisuuksiin. Keikan alku kovin vaisu, mutta lähti parin biisin jälkeen kunnolla vauhtiin. Huippuhetkiiä olivat tietenkin omat lempparit Apocalypso, Special, Snow Brigade, 156 & ihana ihana Comforting Sounds.

Matti Airaksisen Parasta Ennen -disco jaksoi tanssittaa hetkisen. Muutamia hyviä vanhoja biisejä tuli, mutta oikeasti puuttui ne kaikki parhaat! Wtf Matti?! Ystävän pyynnöstä jäimme tanssimaan pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut, sillä jaksoimme toivoa, että vielä tulee jotain oikein hyvää. No ei tullut, joten vihdoin Eva & Manu kutsui. Keikka oli yhtä tasaisen hyvä kuin bändin aiemmatkin, joilla olen ollut. Hieman se jäi kesken, sillä siinä vaiheessa kun kuulimme että Blur soitti Girls and Boysia, tuli kiire.

Perjantain lopuksi päälavalle siis kipusi sellainen pieni ja tuntematon bändi kuin Blur. Juoksimme tosiaan täysiä ja ehdimme juuri kuulla noin puolet mahtavasta biisistä nimeltä Girls & Boys. Sitä seurasivat tottakai suosikit Parklife, Beetlebum, Coffee & TV, Out of Time ja viimeisenä soitettu Song 2, joka sai riehaantumaan täysin. Kotiin kävellessä vettä satoi kaatamalla eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaista sateensuojaa..

Lauantaina soittanut Antero Lindgren heitti yllättäen viikonlopun kokonaisuudessaan parhaan keikan. Herra hurmasi Rumba-teltan yleisön totaalisesti. Missasin keikan alusta muutaman biisin, mutta ehdin paikalle juuri parahiksi kuulemaan suosikkini Darksiden. Lindgren oli aivan häkeltynyt yleisön vastaanotosta, mikä nosti itselle hymyn huulille. Parasta keikoissa ei ole täydellisesti soittaminen ja laulaminen ja tarkoin harkitut välispiikit vaan häkellyksestä kesken jäävät lauseet, muutama unohdettu biisinsana ja artistin silminnähtävä onnellisuus.

Yksi festariviikonlopun kohokohdista oli täpötäydelle Rumba-teltalle stand-up keikan heittänyt Heli Sutela. Niistä miespuolisista koomikoista emme oikein jaksaneet välittää. Seuraava nähty keikka oli vasta tuntien päästä (vanha kävi välillä kotona hieman nesteyttämässä itseään) Saarilavalla. En ole koskaan mitenkään suuresti tykännyt Disco Ensemblesta, mutta yksi bändin biisi on superrakkaus. Kyseinen biisi on Beacon ja voi sitä riemunkiljahdusta, kun se soitettiin keikalla. Disco Ensemblen keikka jäi itselle illan viimeiseksi.

 

Sunnuntai alkoi Pertti Kurikan Nimipäivillä, jonka jälkeen oli vuorossa päälavalla sateessa soittanut White Lies. Lavan edusta oli hyvin väljä eikä jengi ollut mielestäni kunnolla mukana. Siksi kai en itsekään oikein päässyt fiilikseen. Jos tätä vertaa parin vuoden takaiseen livevetoon Lontoossa, niin.. no niitä ei edes kannata verrata, sen verran eri sfääreistä puhutaan. Solisti jaksoi Seinäjoella silti hymyillä läpi keikan. Muutama uusi biisikin kuultiin ja hyvältähän ne kuulostivat.  

Sunnuntain viimeisimpien joukossa soittanut Glasvegas soitti valitettavan puolityhjälle teltalle. Vaihdoin paikkaa varmaan tsiljoona kertaa keikan aikana, jotta olisin kuullut paremmin. Lempparit Geraldidne, It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry, Daddy's Gone, Go Square Go ja The World is Yours. soitettiin, mutta jäin kovasti kaipaamaan Shine Like Starsia ja uusinta sinkkua I'd Rather Be Dead. Glasvegas on kyllä nähtävä uudestaan, jossain paremmissa puitteissa!

        

Provinssirock started this festival summer for me but it was quite bland. I'm sorry, I'm just too lazy now to translate. Above you can see the bands I saw there.

Viikonlopun odotetuin viisikko

Ei enää viikkoakaan Provinssirockiin! Viime vuonna kyseinen festari jäi väliin, mutta tänä vuonna se kutsuu kaikkina kolmena päivänä. Viikonlopun odotetuin viisikko käy ilmi alla olevista videoista. Ilmatieteen laitos lupaa tällä hetkellä sadetta festareiden ajaksi, mutta se ennustus nyt ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Toivotaan että on aurinkoista, ja jos sataa, niin sataa vain kevyesti eikä kaatamalla.

Not even a week anymore and it's Provinssirock! Last year I didn't even go to the festival but this year I'll be going for the whole weekend. Five of the most anticipated (by me) bands are above. Right now the weather forecast says it'll rain next weekend but that forecast can change many times during the next week. Let's hope it'll just be sunny.

French Films, Little Dragon, The Shins & Regina Spektor @ Garden Party

Viime perjantaina suunnistin Garden Partyyn Helsingin Hietaniemeen. Päivän aloitti vielä tuolloin melko vähäiselle yleisölle soittanut French Films. Oma osallistumiseni ensimmäiseen ja myös kaikkiin muihin keikkoihin oli rajoittunutta kamalan flunssan vuoksi. Täysissä ruumiin voimissa olisin saanut keikoista vielä enemmän irti. Flunssasta huolimatta raahauduin todellakin paikalle, ja se kyllä kannatti! French Filmsin hyvän aloituksen jälkeen lavalle nousi ruotsalainen Little Dragon. Oikeastaan ainut kosketukseni tähän jo vuonna 1996 perustettuun bändiin oli heti ihastuttanut biisi Ritual Union, joka onneksi kuultiin myös keikalla. Laulaja Yukimi Naganon meno lavalla oli energistä, nainen liikkui kuin hypnoosissa ja tanssi koko ajan. Pakkohan sitä oli mukana liikkua, joskin jo mainitun flunssan takia maltillisemmin.

Melko totaalisen jäsenmuutoksen läpikäynyt The Shins oli selvästi erittäin odotettu esiintyjä, ja mahtava keikka se olikin! Itse en ole The Shinsia kovin aktiivisesti kuunnellut, mutta innostuin totaalisesti muutamista lemppareistani, kuten The Rifle's Spiral ja Sleeping Lessons. Toki keikka muutenkin vei mukanaan. The Shinsin jälkeen lavalle piti kavuta ranskalainen, näyttelijänä paremmin tunnettu Charlotte Gainsbourg, joka kuitenkin peruutti, koska hänen henkilökohtaiset soittimensa ja backline eivät olleet saapuneet Suomeen. Olin saanut itselleni parissa päivässä aikaan kovat odotukset kun salamarakastuin naisen muutamaan biisiin. Jotain hyvää Gainsbourgin peruuntuneessa keikassa sentään oli, sillä The Shins sai soittaa hieman pidemmän setin, ja täten saimme upean encoren. Toki Gainsbourgin peruutus suoraan sanoen vitutti ja kävimme eräiden bloggareiden kesken tiedon saannin jälkeen kiivasta keskustelua siitä, miksei Suomessa ollut Charlotte bändeineen voinut heittää edes lyhyttä akustista keikkaa?!

Illan päätti Regina Spektor, joka aloitti hieman aikaisemmin Gainsbourgin peruutuksen vuoksi. Olinkin pääasiassa tullut katsomaan tuota hurmaavaa naista, jonka hymy valloittaa kenet tahansa. Keikka oli täysi vastakohta parin vuoden takaiselle, ymmärrettävistä syistä hyvin vaisulle Ruisrockin keikalle. Garden Partyn keikka oli täynnä iloa ja hymyä sekä ajoittain myös kyyneleitä. Aivan mahtavaa! Välispiikkejäkin kuultiin monen monta kertaa. Settilista oli kattava ja pitkä, ja sisälsi monia omia suosikkeja. Se on kirjattu tähän postaukseen omien muistikuvien mukaan, sekalaisessa järjestyksessä. Keikan jälkeen olen kuunnellut uutta levyä aivan eri tavalla, ja esimerkiksi biisi Don't Leave Me (Ne Me Quitte Pas) on nyt valloittanut minut totaalisesti. Myös vuonna 2006 julkaistu Begin To Hope -levy on soinut tiuhaan pitkän tauon jälkeen.

 Ain't No Cover

Small Town Moon

On The Radio

The Calculation

Oh Marcello

Blue Lips 

Folding Chair

How

Eet

All The Rowboats

Dance Anthem Of The 80's

Don't Leave Me (Ne Me Quitte Pas)

Better 

The Party

Ballad Of A Politician

Firewood

Fidelity

Hotel Song

Sailor Song

Us

Samson

Last Friday I went to Garden Party  festival in Hietaniemi, Helsinki. French Films was the first band of the day and they were good but I couldn't physically get everything out of it because I had a terrible flu. So dancing and jumping not to mention any singing and shouting were brought down to a minimum. After French Films it was time for Swedish Little Dragon. Before this gig I had only heard their song "Ritual Union" which I immediately liked. The singer Yukimi Nagano was very energetic, she danced all the time and you kinda had to do that too.

The Shins were a very anticipated band and what a good gig that was! I haven't really listened to The Shins very much in the past but I got totally excited by some of my favorites like "The Rifle's Spiral" and "Sleeping Lessions". After The Shins the next act was supposed to be  Charlotte Gainsbourg  but she cancelled because her personal instruments and backline hadn't arrrived in Finland. I was sooo disappointed because I was really looking forward to seeing her after falling immediately in love with a few of her songs. Well, there was a bright side to this because The Shins got to play a little longer.

The evening drew to a close with Regina Spektor who started a bit earlier because of the Gainsbourg cancellation. I had come mainly to see Regina. She was so lovely, smiling, laughing and speaking a lot. The gig was a total opposite to the understandably bland Ruisrock gig a couple of years back. The Garden Party gig was full of smiles and happiness with a few tears in between. In other words just amazing! The setlist was long and inclusive. It's included in this post from my memory, not in any kind of order.

French Films - When People Like You Filled The Heavens

Kesä! Musaa! Kesämusaa! Nimittäin uutta French Filmsiä. Antaa auringon paistaa. :)






Summer! Music! Summer music! Aka new French Films.

French Films @ Tavastia (2)

Päivää ennen vuoden vaihtumista Tavastialla juhlittiin French Filmsin tahdissa. Bändi veti todellakin parastaan, ja parista haikeasta hetkestä huolimatta ilo oli katossa ja korkeammallakin. Crowdsurfausta, ehkä vähän vettä ja olutta niskassa ja elämää parempia biisejä. Pikkulinnut olivat kuulemma laulaneet, että toisten päätön riehuminen estää joiltakin keikasta nauttimisen. Kiitosta vaan Johannes muistamisesta, en se minä ollut. ;) Onnistuin kuitenkin loistavasti välttämään pitin vaarat, rakastamaan musiikkia täysillä ja ottamaan jälleen muutaman kuvankin (lisää Flickrissä). Kiitos, tämä fiilis kantaa taas ensi kertaan asti!

A day before 2011 turned into 2012 French Films rocked at Tavastia club. This was the best gig I've seen from the band and the atmosphere was sky high. Although dancing and jumping pretty hard myself, I managed to stay out of most people's way and take some photos, too (more at Flickr). Thanks for the brilliant night & see you again soon!