30 Sept 2010

Anathema @ Tavastia


Anatheman tulo Tavastialle kutkutti ensikuulemalta lähtien, mutta vasta maailman upeimpiin naislaulajiin kuuluvan Anneke van Giersbergenin lämppäriksi tulo vakuutti minut lipun ostoon asti. Valitettavasti maailma taisi olla vastahankaan, kun ystäväni sairastui sen verran pahasti, ettei päässyt toisesta kaupungista matkustamaan keikkaseurakseni. Sain onneksi toisen lipun myytyä ja itse keikka sujui hyvin yksikseenkin - artistien välillä oli aika vähän odottelua (mikä on se inhottavin osio yksin keikoilla ollessa) ja pienestä flunssasta huolimatta jaksoin oikein hyvin. Ei nimittäin ollut mikään ihan lyhyt setti pääesiintyjällä!

Saavuin Suomen kuuluisimmalle keikkaklubille vain vähän ennen Anneken esiintymisvuoroa. Nainen aloitti laulamalla pianon ääressä, jonka kaunosävelistä huolimatta olin hidas lämpeämään. Siirryttyään akustisen kitaran varteen ilmoille kajahti Beautiful One, ja viimeistään siinä vaiheessa olin myyty. Ujon itseironiset välispiikit hykerryttivät ja yleisö otti muutenkin entisen The Gathering -vokalistin sydämellisesti vastaan. Itse olen nähnyt leidin kerran aiemmin livenä, mutta aurinkoinen Qstockin keikka kera bändin luo hieman erilaisen tunnelman, kuin yksin soitettu hämärä klubikeikka.  Loppua kohti mentäessä Anneke varoitti pienestä yllätyksestä - lisäksi pieni sekoaminen sanoissa paljasti ainakin minulle heti, mitä oli luvassa, vaikken sitä oikeastaan uskaltanutkaan toivoa... Nimittäin Anatheman kitaristi Danny Cavanagh saapui lavalle ja yhdessä kaksi upeaa artistia esitti yhden maailmankaikkeuden upeimmista kappaleista, Damien Ricen The Blower's Daughterin, joka on kuultu parivaljakon esittämänä ympäri maailmaa. Sen kuuleminen livenä oli kuitenkin jotain sanoinkuvailematonta. Lävitseni kulkevat kylmät väreet eivät olleet mitään verrattuna siihen tärinään, kasvoilla olevaan virneeseen ja kosteisiin silmiin, mitä esitys aiheutti. Kä-sit-tä-mä-tön-tä ♥



(Video Brasiliasta, kesä 2010. Jestas mitä kylmät väreet nytkin, etenkin kohdassa 03:15!)


Koska Blower's Daughterin jälkeen on vaikea vetää yhtään mitään alittamatta esitystä totaalisesti, enkä varsinaisesti olisi ehkä pelkkää Anathemaa ilman Annekea lähtenyt edes katsomaan, eivät odotukseni olleet ihan hirveän korkealla. Liverpoolilaisbändi kuitenkin aloitti vahvasti uusimman levyn aloitusbiisillä ja lempparini Everything sekä Closer kuultiin heti ensimmäisten joukossa (ja lopussa upeuksia tuli lisää). Vincent Cavanagh keskittyi lauluosuuksiin suurella intensiteetillä aiheuttaen paljon Robert Smith -viboja, muutenkin kuin pörröisen tukan osalta. Lee Douglasin laulussa sen sijaan olisi ollut parantamisen varaa - pieni alavire häiritsi ainakin allekirjoittanutta (tosin sama on huomattavissa levyilläkin, lienee siis osa neidin lauluääntä ja -tyyliä). Joka tapauksessa odotusten ylittyessä rajusti hihkuin ilosta! Ja taisinkin olla ainoa, sillä kuten Danny sanoi, suomalaiset ovat ns. hyvää yleisöä: kuuntelevat kiltisti hiljaa paikallaan, keskittyvät. Suosionosoitukset heti biisien loputtua olivat kuitenkin raivoisat. Suomalaiseen mentaliteettiin ei vain kuulu riemun toitottaminen kesken tunnelmallisten keikkojen (ja hyvä tietysti niin, ettei fiilis rikkoonnu - riehuntakeikat ovat sitten asia erikseen).


Thin Air
Summernight Horizon
Dreaming Light
Everything
Balance
Closer
A Natural Disaster
Angels Walk Among Us
Presence
A Simple Mistake
Deep
Pittless
Forgotten Hope
Destiny Is Dead
Shroud of False
Lost Control
Destiny
Empty
Panic
Temporary Peace
Flying
Get Off, Get Out
Universal
Hindsight (?)
----
Are You There? (Danny, acoustic)
Parisienne Moonlight
One Last Goodbye
Fragile Dreams


Kun alussa kerrottiin, että 28 biisin setistä on nyt soitettu kuusi, luulin kuolevani. 'I think this is our longest set ever'. Ajattelin, etten mitenkään kestä noin montaa kappaletta hapettomassa tilassa pieni lämpö päällä. Setin keskivaiheen synkemmät, rajummat ja jostain syystä ei niin kiinnostavat ohjelmanumerot veivät minut siis tiskin ja vesilasin kautta taaemmas, jossa ihmiset tuntuivat keskittyvän enimmäkseen puhumaan ja haisemaan pahalta. Minor setback. Pääsin kuitenkin uudelleen mukaan tunnelmaan keskittymällä rajusti ja hivuttautumalla eteenpäin. Kahdelta ensimmäiseltä doom metal -levyltä ei taidettu kuulla yhtäkään vetoa. Alkupään levyt eivät kyllä kiinnostakaan minua pätkän vertaa, enkä voi muutenkaan sanoa tuntevani Anatheman tuotantoa pohjamutia myöten. Kyseessä on yksi niistä bändeistä, josta en oikeastaan jaksa ottaa sen enempää selvää, mutta jonka musiikkia tykkään kuunnella nimenomaan taustalla, tunnelman vuoksi.

Uskomatonta kyllä, jaksoin ne kaikki 28 kappaletta eli yli kaksi tuntia plus lämppärit. Jälkifiilis oli kaiken kaikkiaan loistava. Jos Annekea ei olisi ollut ja olisin sen vuoksi jättänyt Anatheman väliin, olisin menettänyt jotain todella hienoa. Tämän syksyn kiertuehan aloitettiin Suomesta. Neljästä kaupungista Helsingin keikka oli pisin ja loppuunmyyty. Bändin poistuessa lavalta yleisö taputti ja huusi huutamistaan Dannyn käsien tahtiin. Bileistä on syytä poistua kun ne ovat parhaimmillaan, joten tässä vaiheessa suuntasin kohti ratikkaa ja aamuista aikaista herätystä. Ja jäin odottamaan seuraavaa kokemusta Anatheman kanssa.


*

Muutama sananen myös viime perjantaisesta Blonde Redheadin keikasta on paikallaan. Virgin Oilin parvi oli tähystyspaikkani, olo oli järkyttävän väsynyt viikon jäljiltä ja flunssaa pukkasi päälle. Ainoa keino pysyä hereillä oli tanssia kokoajan - sinänsä hyvä idea muutenkin, sillä istuen en olisi nähnyt pätkän vertaa. Tunnelma ei siis ehkä ollut ihan katossaan, mutta bändi oli juuri niin häkellyttävän suloinen kuin voi kuvitella! Monet biisit toimivat rosoisina livevetoina paremmin kuin levyllä. Tykkäsin, ja toivottavasti näen vielä joskus uudestaan!



Kuvat Caroline Traitler/Anathema.ws. Keikallehan ei taaskaan saanut ottaa kameraa mukaan, vaikka niitä siellä näkyikin, ja vielä salaman kanssa käytettynä... Argh. Seuraavassa puhelimessani tulee sitten olemaan huippuhyvä kamera, juuri päätin. Kännyköiden käyttöä keikalla ei nimittäin ainakaan kielletä. Settilista setlist.fm'stä, jos huomaatte virheitä niin olkaa hyvä ja korjatkaa!

29 Sept 2010

OK Go - White Knuckles

Muistanette OK Go'n loistavan juoksumattovideon? Tsekatkaapa tämä seuraava, jos ei ole vielä tuttu. Kui söpöjä voi hauvat olla??





Olisi kiva tietää, kuinka monta kertaa näitä videoita harjoitellaan. Kaikki kun näkyy olevan jälleen kerran kuvattu yhdellä otolla.

25 Sept 2010

Ministry of Magic

Harry Potter on innostanut faneja joka maailman kolkasta upeisiin kuvallisiin tuotoksiin, omien asujen kehittelyyn, fanfictioniin ja ties mihin itsensä ilmaisuun. Myös musiikkia aiheesta löytyy loputtomiin. Osa on parodioita, osa semitosissaan tehtyjä, ja onpa wrock eli wizard rock oma musiikkigenrensäkin. Biisit tehdään DIY-meiningillä ja pilke silmäkulmassa. Ensimmäisiä bändejä olivat Harry and the Potters sekä Draco and the Malfoys, mutta Tuubin valikoimista yksi laadukkaimmista on mielestäni Ministry of Magic. Videoista miellyttävin on This Town, joka ilman Potsa-aiheisia sanoituksia voisi soida joka radiokanavalla.





p.s. Eipä toinen vokalistiherra Luke Conard ole ihan turha jätkä muutenkaan, tsekkaa vaikka Happy.

24 Sept 2010

Blonde Redhead - 23

Tätä tänään Tavastialla Virgin Oilissa*, jee! ♥




* On se hyvä tsekata keikkapaikka, ettei päädy ihan väärään mestaan...

17 Sept 2010

Junip - Always

Ruotsalainen Junip luokitellaan Maispeississä folk rockiksi. Se on letkeää sellaista, tietyllä tapaa hailakkaa mutta ei kuitenkaan munatonta. Herra José Gonzálezin omintakeinen pehmeä ääni luo täydellisen tunnelman kera akustisten kitaroiden. Ensimmäisen EP'nsä yhtye julkaisi viisi vuotta sitten, mutta nyt myös kokonainen pitkäsoitto saatiin ulos - itseasiassa tällä viikolla. Vielä ei korva erota biisejä toisistaan, lisää kuuntelua kehiin siis...

Always-video kuitenkin tähän väliin viikonlopun kunniaksi. Pätkä on kuvattu ilmakitaroinnin MM-kisoissa ja suomalaisella ilmakitarastaralla onkin videossa päärooli. Huomatkaa myös alun taustalla pyörivä karaokefilmi. Repesin.


14 Sept 2010

Fresh Blood

(kuva: googlen kuvahaku)

True Bloodin kolmas tuotantokausi loppui aivan liian aikaisin. Kolmannella kaudella, etenkin viimeisessä jaksossa, meni kaikki niin erilailla kuin kirjoissa, että huusin mielessäni "ei ei ei tämän näin pitänyt mennä!" Toisaalta on hyvä, että sarja on erilainen kuin kirjat, mutta mielestäni se muuttelee asioita hieman liikaakin. Eipä ainakaan ikinä tiedä, mitä tuleman pitää. Nyt pitäisi odottaa ensi vuoteen asti seuraavaa kautta. Onneksi The Vampire Diariesin toinen tuotantokausi sentään alkoi viime viikolla. Innostuin tekemään soittolistan True Bloodin hengessä. Soittolistaan pääset klikkaamalla tästä.  Listalle olisi ehdottomasti kuulunut Beckin loistava Bad Blood, mutta sitä ei löytynyt spotifyn valikoimasta. Tältä kuitenkin näyttää synkkä, verenmakuinen soittolista:


Jace Everett - Bad Things
Chris Isaak - Baby Did A Bad Bad Thing
CC Adcock & The Lafayette Marquis - Bleed 2 Feed
Joseph Arthur - I Wanna Get U Alone
Depeche Mode - Corrupt 
Queens Of The Stone Age - Goin' Out West
Nick Cave And The Bad Seeds - Night Of The Lotus Eaters
VAST - I'm Too Good
Band Of Skulls - Blood
VAST - Lift Me Up 
Eels - Fresh Blood
Elysian Fields -Set The Grass On Fire
VAST - I Am A Vampire
PJ Harvey - I Think I'm A Mother
Karen Elson - Mouths To Feed

10 Sept 2010

Kings of Leon - Radioactive

Kuten jo pari kertaa olenkin maininnut, musiikkirintama on harvinaisen aktiivinen tänä syksynä! Interpolin uutukainen on ollut kovassa sisäänajossa pari päivää ja alkaa pikkuhiljaa näyttää aukeamisen merkkejä. Eipä ole Kings of Leonkaan levännyt laakereillaan, vaan uutta sinkkua pukkasi tällä viikolla. Biisissä ei mielestäni ole samanlaista sykettä kuin Use Somebodyssa, mutta pidän tilulilukitaroista silti. Lokakuista levyä odotellessa.





Jos pääkaupunki on sinun paikkasi tänään, suosittelen illan hämärtyessä suuntaamaan Korkeasaareen - luvassa kissapetoja sekä Manboy :) Itsellä viikonloppu reissuineen kutsuu, palataan viimeistään maanantaina!

Jos muuten Spotify on jäänyt hankkimatta, ja ensimmäisen syysplaylistin biisilista kiinnostaa, on se tässä:

Owen Pallett - E Is For Estranged
City and Colour - Sleeping Sickness
Elliott Smith - Easy Way Out
Howling Bells - In The Woods
Death Cab for Cutie - Summer Skin
Magenta Skycode - Go Outside
JJ72 - October Swimmer
Manboy - Motorways
The National - Mr. November
The Cure - Pictures Of You
Antony & The Johnsons - Deeper Than Love
Ed Harcourt - Wind Through The Trees
Sparklehorse - Knives Of Summertime
Princess One Point Five - With Light There Is Hope
Natalie Imbruglia - Smoke
Placebo - Running Up That Hil
The xx - Shelter
Damien Rice - Rootless Tree
Glen Hansard & Markéta Irglová - When Your Mind's Made Up
Sébastien Schuller - The Border
Meadow Island - Morning Came
Sigur Rós - Starálfur
Mogwai - Kids Will Be Skeletons
Gustavo Santaolalla - The Wings

9 Sept 2010

Facebookin jäljillä

Facebook, tuo naamojen kirja, joka on kerännyt maailmanlaajuisesti jo yli 590 miljoonaa jäsentä ja jota pyörittää päivittäin 1400 ihmisen henkilöstö, on kiinnostanut myös elokuvamoguleita. Jo pitkään on ollut tiedossa Facebookin perustamisesta tehty elokuva, mutta vasta nyt jaksoin perehtyä tarkemmin spekseihin. Leffassa siis keskitytään yhteisöpalvelun perustamiseen ja perustajaan Mark Zuckerbergiin. FB'n suosiosta huolimatta myös vastustusta on osunut tielle, syytettiinhän Zuckerbergiä koko idean varastamisesta kollegoiltaan. Oikeus määräsikin Facebookin maksamaan 65 miljoonan dollarin korvaukset ConnectU'lle, mikä toisaalta tuntuu pikkurahalta - arvioidaanhan koko palvelun arvon olevan useita kymmeniä miljardeja dollereita. FB tarkoitettiin alunperin vain yliopiston sisäiseen käyttöön. Sen levitessä ympäri maailmaa Zuckerberg jätti Harvardin kesken ja ryhtyi täyspäiväiseksi toimitusjohtajaksi.

Ja ne kiinnostavimmat seikat, apart from the story? Musiikki. Paitsi että trailerin upea kuorosovitus Radioheadin klassikosta kolahtaa, varsinaisen leffan musiikinteosta vastaa Atticus Rossin lisäksi Nine Inch Nailsista tuttu Trent Reznor. Hyvää siis todennäköisesti luvassa! Jesse Eisenbergin ja Andrew Garfieldin lsiäksi myös castissa vilahtaa musiikkimiehiä, nimittäin Justin Timberlake. The Social Networkia pääsee valkokankaalta tiirailemaan lokakuun lopussa.



8 Sept 2010

Joseph Gordon-Levitt vs. Lady Gaga

Jostain syystä aiemmin lievästi inhoamani postausaihe, erilaiset videot (ainakin pitkät), on ujuttautunut blogiin. Mutta minkäs teet, kun Joseph G-L lauleskelee kutkuttavasti harva se viikko? Mies todistaa myös olevansa funny & witty, minkä voi tsekata itsekin parista haastattelusta. Asetan muuten kohta ranskan kielen puhumiskiellon kaikille. Ei noin vaan saa tehdä.








6 Sept 2010

Autumn - light


Syksy on äärimmäisen inspiroivaa aikaa monessa suhteessa. Lehtien punertuessa tarkenee vielä minihameessa, kun siihen yhdistää lämpimän villapaidan, maiharit ja lapaset. Saa hyvällä omatunnolla kaivaa kynttilät kaapeista ja laittaa teeveden kiehumaan. Kirpeistä auringon täyttämistä aamuista kannattaa nauttia nyt, kun marraskuun piiskaava sade ei ole vielä saanut puita paljaiksi ja mieltä pohjamutiin.

Musiikillisesti syksyyn sopii monia kauneimpia teoksia mitä maa päällään kantaa. Olen koonnut yhdenlaisen playlistin syyskuun tunnelmiin, jolloin keltaiset lehdet tippuvat maahan ja peittyvät ajoittaisilla sadepisaroilla. Vielä ei ole aika vuoden suurimpaan angstikauteen. Sille on aivan omat kappaleensa, jotka julkaisen myöhemmin. Alkusyksyn fiilikseen pääse kuitenkin tästä:



Kuva tumblr/jesusnails

5 Sept 2010

To Be With You


Californialainen bändi The Honey Trees, eli pariskunta Becky Filip ja Jason Wick, on vihdoin julkaissut videon. Ihastuttava, sadunomainen video on Beckyn veljen Simon Filipin käsialaa. Tahtoisin nähdä lisää!

4 Sept 2010

Musica


Syksy tulee olemaan täynnä (toivottavasti) toinen toistaan upeampia levyjä. Yksi niistä on tiistaina päivänvalon näkevä Interpol, joka on kuultavissa ennakkoon bändin Myspacessa. Yleensä vastustan ennakkokuuntelua viimeiseen saakka - minusta on mukavampaa, kun levy on fyysisesti käsissä ja sen saa tökätä uunituoreena soittimeen, antaa sävelten vallata kropan ja mielen. Joskus houkutus vie mennessään, mutta lupaan, että kuuntelen levyn läpi vain kerran ennen virallista ilmestymispäivää ;) Tai ehkä kaksi kertaa. (Kiitän Jenniä, jolta tiedon ennakkokuuntelusta bongasin!)

Kesällä ilmestyneistä ehkä eniten kuuntelussa on ollut Arcade Firen The Suburbs, joka on melkoinen paketti. Odottelen vielä sen täydellistä aukeamista ja nousua Neon Biblen ja Funeralin korkealle tasolle. Bändille ei pelkkä musiikki riitä, vaan projektin alla on ollut myös lyhytfilmi. The Wilderness Downtown ei toiminut selaimessani ilmeisesti ihan niinkuin olisi pitänyt, mutta selvän siitä silti sai. Suosittelen sulkemaan kaikki muut sovellukset ennen leffan avaamista.

Keikkaakin pukkaa - syksyn mittaan on tiedossa mm. Blonde Redhead, Ed Harcourt ja Anathema lämppärinään Anneke van Giersbergen (lippu vielä hankkimatta). Myös Godspeed You! Black Emperor heittää Pohjoismaiden ainoan keikkansa Helsingin kulttuuritalolla tammikuussa. Liput ovat varmasti kiven alla, mutta pakkohan niitä on yrittää... (Kiitokset Annalle tästä tiedosta!)

Taivun varmasti jossain vaiheessa samaan kaavaan kuin viime vuonna, ja pidän musiikkiviikon postauksinaan lähinnä levyarvioita. Mutta sitä ennen pitää vielä odotella pitkäsoittojen ilmestymistä :)



3 Sept 2010

Placebo - Trigger Happy Hands

Vähän liian helppo valinta soundtrackiksi kyllä nyt, mutta Placebon viime syksynä kiertueella kuultu kantaaottava biisi on vihdoin saatavissa myös studioversiona. Mielestäni kappale on loistava - yksinkertainen mutta täynnä tunnetta ja tuo paljon muistumia vanhasta Placebosta. Play. Repeat.




p.s. Noniin, nyt sitten ilmestyi studioversiolle virallinen musiikkivideokin. Klik klik!

2 Sept 2010

La Valse á Mille Temps

Awwwws, onko mitään suloisempaa?! x) Pakko kyllä sanoa, että vaikka pätkässä ei ole mitään vikaa ja francais sujuu hillitöntä vauhtia, ehkä Josephin kannattaisi kaikesta huolimatta pysyä englannin kielessä... Sopii hänelle paremmin. Jätetään ranskan lausuminen Brian Molkolle.