31 Dec 2010

A Happy New Year



Well..the song says it all!


29 Dec 2010

I Hope You Feel The Way I Do

                                       
                                        ANNA TERNHEIM                                                  LISA HANNIGAN
                                   "What Have I Done"                   vs.                            "Pistachio"

Tänään on luvassa talven toinen, mutta tämän vuoden viimeinen Battle. Vastakkain ovat ruotsalainen Anna Ternheim ja irlantilainen Lisa Hannigan, joilla on hyvin samankaltaiset äänet. Näiltä neidoilta löytyisi niin samankaltaisia biisejä, että välillä menee itsekin aivan sekaisin kumpaa nyt sillä hetkellä kuuntelikaan. Battleen valitut biisit eroavat kuitenkin toisistaan sen verran, että luulisi olevan helpompi päättää, kummasta niistä pitää enemmän. 

Kumpi biiseistä saa sinun äänesi?


(kuvat: last fm)

Vuoden musiikit


Levyarvioviikko jäi suunnitelmista huolimatta pitämättä, enkä koe että asiaa on koko vuoden aikana ilmestyneistä levyistä niin paljoa, kuin olin meinannut. Ihan vähän kuitenkin. Monien muiden bloggaajien tavoin en kuitenkaan tee mitään top-listaa, sillä sen laatiminen olisi täysin mahdotonta. Ainoastaan ykköspaikka olisi selkeä tapaus newyorkilaistuneiden ohiolaisindierokkareiden ylivoimalla.

Osa kuluneen vuoden levyistä on jäänyt jatkuvaan soittoon, osa on alkuinnostuksen jälkeen hautautunut muiden alle. Uusia artistituttavuuksiakin on kantautunut korviin aimo liuta, mutta niistä kaikki eivät ole julkaisseet mitään nimenomaan tänä vuonna. Upeimpina ilmestyksinä mainittakoon The Nationalin High Violet, joka ei lähde kulumallakaan soittimesta pois, sekä Owen Pallettin Heartland. Meadow Islandin debyytti sekä Antony & the Johnsonsin Swanlights ovat nekin runsaan ylistyksen arvoisia, mutta kenties sellaisia, jotka sopivat vain harvoihin ja valittuihin tilanteisiin. Jónsin soolodebyytti on niinikään mieletön pläjäys, joka on kuitenkin täynnä kesäfiilistä ja iltojen pimetessä jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Magenta Skycode, Beach House, Arcade Fire, Sufjan Stevens, Deerhunter, The xx, Weezer, Junip, Prince of Assyria - kyllä näitä positiivisuuksia löytyy läjittäin.

Tutun tasaisia plattoja on niitäkin suollettu tuutista. Ääripäitä ovat Lapko, joka jäi alun runsaan hypetyksen jälkeen jonnekin hyllyn perukoille sekä Manic Street Preachers, jonka Postcards from a Young Man ei ole vielä saanut minusta vahvaa otetta. Toivoani en kuitenkaan menetä, vaan haluaisin kovasti kyseisen levyn niin sanotusti laajentavan tajuntaani - tarvittaisiin vain lisää kuuntelua kehiin. The Arkilta en viime aikojen suuntauksia haistelleena ihan kamalasti odottanutkaan, ja The Smashing Pumpkinsin konseptilevy on mennyt muutamia hienoja kappaleita lukuun ottamatta jotenkin täysin ohi, mutta vuoden suurin pettymys on vailla kilpailijoita Interpol. Yhtyeen omaa nimeä kantava neljäs pitkäsoitto sisältää kyllä hyvän musiikin aineksia, mutta kokonaisuudessaan se ei iskenyt puoliksikaan yhtä voimakkaasti kuin edeltäjänsä, ja kuuntelukertoja on kertynyt alle parikymmentä. Kenties vielä jonain päivänä tajuan levyn hienouden. Sitä odotellessa.

Ja katse tulevaisuuteen. Ensi vuonna voimme odottaa tuoretta musiikkia ainakin ysärirakkaudeltani, Bushilta. Todennäköisesti tauon jälkeen julkaistava materiaali ei vastaa aiempien tasoa, mutta voihan niitä helmiäkin löytyä. White Liesin odotettu Ritual näkee päivänvalon 17.1., Manboyn viides lapsi syntyy 2.2., electrokunkku IAMX’n neljäs lätty ilmestyy maaliskuussa ja Patrick Wolfin niinikään viides pitkäsoitto näillä näkymin toukokuussa. Kaikkia näitä kuolaan kieli pitkällä, joskin Manboyn Something Wonderfulia on odotettu ehkä pisimpään, ja odotan levyn sisällön olevan sen nimen mukaista. Samoin The Arkin kokoelmalevy tulee ulos helmikuussa. Se sisältää pari uutta kappaletta, joten saanee paikan hyllystäni varmuudella, vaikka sieltä toki kaikki tähän mennessä ilmestyneet löytyvät nekin.

Kevään keikkasaldo näyttää tällä hetkellä vahvalta, vaikka epäilykset sen suhteen olivatkin jossain vaiheessa melko suuria. Godspeed You! Black Emperor, Manboy, Junip, The National, The Ark, White Lies, IAMX ja Ulver on merkattu minun kalenteriini. Kaikki ensimmäistä lukuun ottamatta olen nähnyt livenä aiemminkin, jotkut useita kertoja, mutta yhtälailla odotan kaikkia keikkoja kädet täristen. Vuoden vaihtuminen tuo jännitystä keikkarintamalle myös kesän suhteen, kun festarijärjestäjät alkavat pikkuhiljaa ilmoitella kiinnitettyjä artisteja.

Fyysisiä levyjä ostin vuonna 2010 aivan liian vähän, mutta se korjattakoon 2011. Kokonaisuudessan hyvä musiikkivuosi!



p.s. Eilen FST'ltä tuli söpö dokumentti The Arkin Ola Salosta aka Ola Svenssonista. Dokkari on kuvattu niihin aikoihin, kun herra esiintyi  Malmössa pääosassa Andrew Lloyd Webberin musikaalissa Jesus Christ Superstar. Mikäli missasit ohjelman, se on viikon ajan nähvävillä Yle Areenassa.
p.p.s. Tänä vuonna levyarvosteluita tuli tehtyä melkoisen vähän, mutta niitä vanhempia voi käydä tsekkailemassa records baby -labelin alta.

24 Dec 2010

Manic Street Preachers - Love's Sweet Exile / Ghost of Christmas

Vaikka puuro, pukki ja saunomisesta punaiset posket kolkuttelevat ovella ihan näillä näppäimillä, tunnen pakonomaista tarvetta listata viikonlopun soundtrackiksi jotain muuta kuin joululauluja. Walesilaisyhtye Manic Street Preachersin vuonna 1995 kadonnut kitaristi julistettiin kuolleeksi parisen vuotta sitten. Se ei silti estä toivottamasta nyt 43-vuotiaalle miehelle hyvää syntymäpäivää joka vuosi – emmehän tiedä varmasti, missä menneenä keskiviikkona vuosia täyttänyt Richey James Edwards nykyisin majailee. Manicsien upeisiin biiseihin ei yleensä ole tehty maailmaa mullistavaa visualisointia, vaikka videot perushyviä ovatkin. Hohtavimpana helmenä muiden joukossa kuitenkin Love’s Sweet Exile, joka miellyttää silmääni kaikin mahdollisin keinoin. Nam.




Okei, laitetaan sitten sitä jouluveisuakin kehiin, rikkomatta kuitenkaan postauksen linjaa… Olisin kyllä halunnut mieluummin James Dean Bradfieldin akustisen Last Christmasin, mutta sitäpä ei saanut embedattua. Siksi vähän rokimpaa meininkiä!


22 Dec 2010

Have Yourself A Merry Little Christmas


Jouluksi tarvitaan soittolista perinteisistä joululauluista. Tai ei ehkä niin perinteisistä, sillä lista sisältää muutaman kaikille tutun joululaulun lisäksi vähän vaihtoehtoisiakin joululauluja. Ja kyllä, mukana on myös Vesa-Matti Loiria.. En pidä herran musiikista muuten lainkaan, mutta "Tonttu" ja "Varpunen Jouluaamuna" juuri Loirin laulamana vain nyt kuuluu jouluun. Täten toivotan soittolistan myötä kaikille ihanaa, rentouttavan rauhallista joulua!


Howard Blake - Walking In The Air
Vesa-Matti Loiri - Tonttu
Tori Amos - Winter's Carol
 Sarah McLachlan - Wintersong
Tori Amos - Snow Angel
Tori Amos - What Child, Nowell
Vesa-Matti Loiri - Varpunen Jouluaamuna
Enya - Christmas Secret
Tori Amos - Stille Nacht! Heilige Nacht!
Art Garfunkel - O Come All Ye Faithfull
Thomas Newman - Orchard House
Tori Amos - Holly, Ivy And Rose
Sarah McLachlan - River
Motoboy - Pie Jesu
Sufjan Stevens - Holy, Holy, Holy
Rufus & Martha Wainwright - Some Children See Him
Kurt Nilsen & Kringkastingsorkestret - Have Yourself A Merry Little Christmas
Kurt Nilsen & Kringkastingsorkestret - White Christmas
Coldplay - Christmas Lights
Sarah McLachlan - Happy Xmas (War Is Over)
Thomas Newman - Snowplay
Danny Elfman - What's This
Peltsi, Juuso & Juha Lahti - Paras Joululahja

17 Dec 2010

The Ark - It Takes A Fool To Remain Sane

Ruotsalaisen glamrockin ykkösnimi The Ark ilmoitti viime viikolla, että heidän kevääksi ja kesäksi kaavailemansa 20-vuotisjuhlakiertue on samalla myös jäähyväiskiertue. Bändin jäsenet lähtevät hyvässä hengessä eri teille. Koska itselläkin fanitusta on takana yli kymmenen vuotta, oli puun takaa tullut uutinen pieni isku vasten kasvoja (vaikka edellinen lätty ei ollutkaan kummoinen, ihanaa Stay With Me -herkkistä lukuun ottamatta). Arkeology Tour MMXI alkaa Helsingin Tavastialta samoina päivinä, kuin The National valtaa Kulttuuritalon. Ja kyllä, molempiin on liput pöytälaatikossa. Klubikiertueen jälkeen on luvassa vielä kasa kesän festarikeikkoja.

Olan Salon karvahanskat ja enkelinsiivet kuuluvat kohta menneisyyteen. Uskomatonta energiaa puhkuvia livespektaakkeleja ja vokalistiherran ääntä tulee ikävä, mutta onneksi on aina hyllyssä nököttävät levyt. Bändin kunniaksi heidän kenties suurin hittinsä ikinä, kappale, joka ei kuole koskaan.


15 Dec 2010

Hear Silence Choking You

                                        

                                    "Boundaries"                              vs.                      "Comforting Sounds"


Talven Battle-sarjan saavat aloittaa tanskalainen Mew ja brittiläinen bändi Kyte. Mew ei enää ihastuta uudemmalla materiaalillaan niin paljon kuin ensimmäisen levynsä aikaan vuonna 2003, jolloin  olin aivan haltioissani. Kyte puolestaan varasti sydämeni pari talvea sitten. Rakastuin biisiin "Boundaries" niin totaalisesti, että se soi lakkaamatta varmaan viikkokausia. Se on yksi niistä biiseistä, joita yksinkertaisesti vain rakastaa koko sydämestään heti.

Kumpi kolisee kovemmin?


12 Dec 2010

Heavy In Your Arms




En tiedä, miten en ole nähnyt Florence + The Machinen "Heavy In Your Arms" -biisin videota aiemmin! 
Olen rakastanut kyseistä biisiä palavasti siitä lähtien, kun kuulin sen viime kesänä livenä Ruisrockissa. 



Moto Boy @ Le Bonk


Moto Boy ei petä koskaan. Koskaan. Yhden miehen enkelikuoro jättää kropan sellaiselle kananlihalle ettei paremmasta väliä. Le Bonk ei sinänsä ole klubiominaisuuksiensa takia missään määrin lempipaikkani, mutta kyllä siellä keikat tuntuvat toimivan. Iltaan kuului livemusiikin lisäksi loistavaa seuraa kera kahden tyttösen, joista erityiskiitoksen ansaitsee hetken mielijohteesta Turusta yhdeksi illaksi matkustanut Darsipeipi! Neiti oli hassulla päällä, ja onnistui puhumaan minulle Oskarin plektran (jota on käytetty koko kiertueen ajan, mutta koska kiertue päättyi Helsingin keikkaan, ei sille ollut enää käyttöä), koska olin tulevien kisojen vuoksi vesilinjalla, enkä näin ollen voinut juoda herran minulle lavalta ojentamasta skumppapullosta ;) Buah. Itse olen aina liian ujo, eikä baarin meluisa ympäristö ole mielestäni pätkääkään keskusteluun soveltuva, mutta onneksi muutama sana tuli kuitenkin vaihdettua upean artistin kanssa :)


p.s. Kaikille viime viikon keikoille sain loppujen lopuksi seuraa, vaikka liput aikoinaan ostinkin sillä olettamuksella, että menen nauttimaan livemusiikista yksin. Joten suurkiitos ystävät!! Yksin keikoilla käymisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, ja monesti musiikista saakin silloin nauttia sadan prosentin keskittymisellä, mutta se odottelu. Huok.

10 Dec 2010

Magenta Skycode - The Simple Pleasures

Kotimainen ylpeys Magenta Skycode on kriitikoiden ylistyksestä huolimatta silti mielestäni edelleen aliarvostettu. IIIII-debyytti iski kuin nyrkki silmään, mutta täytyy häpeäkseni tunnustaa, että tänä syksynä julkaistua Reliefia on itsekin tullut kuunneltua säälittävän vähän. Keikka tosin muutti suunnan - niinkuin ne usein tekevät - ja avasi silmäni myös uusille biiseille. Tällainen musiikin ymmärtäminen on aina jotain niin mahtavaa! Needless to say, että Relief on ollut jatkuvassa soitossa ja sopii talvitunnelmointiin täysin. Vaikka unenomainen poppi tai Jori Sjöroosin Brett Andersonia muistuttava laulu eivät iskisikään, kannattaa ainakin hellyydenkipeiden ja/tai kissaihmisten katsoa The Simple Pleasures -video. Ja lausutaan se kaikki yhdessä: AWWW!





TGIF! Ihanaa viikonloppua!


p.s. Hyvää syntymäpäivää, Brian Molko! 38-vuotiaan vaihtoehtorockin jumalan kunniaksi katsokaa tämä pätkä. Kuolaa, kuolaa ja vielä vähän kuolaa.

9 Dec 2010

Magenta Skycode @ Tavastia


Jostain syystä pääsin viime viikolla näkemään Magenta Skycoden livenä vasta ensimmäistä kertaa, vaikka tykkäilyä on ollut ilmassa reilut pari vuotta. Bändin tuottaessa pääasiallisesti fiilistelymusiikkia en osannut odottaa niin menevää settiä, kuin mitä Tavastialla kuultiin. Kappaleet soljuivat ja tanssittivat, välispiikkausta oli ilahduttavan paljon ja Jori Sjöroosin tietynlainen ujous sopi tilanteeseen loistavasti. Herra on kieltämättä todella lahjakas säveltäjä, ja sen ovat toki huomanneet myös muut artistit. Yhden kappaleen aikana (joku fiksumpi/muistavampi voisi kertoa, mikä biisi oli kyseessä) PMMP'n Paula ja Mira tulivat lavalle - en tosin hoksannut missä Mira piileskeli, koska näin vain Paulan ja viulun. Tällaisina hetkinä sitä tulee mietittyä, osaisiko vielä tarttua siihen yhteen maailman vaikeimmista soittimista, saisiko siitä enää mitään ääntä ulos...

Kaiken kaikkiaan hieno ilta, ei ihan niin mahtava kuin edellinen, mutta täysin riittävä :)


Kuvat otettu tällä kertaa Olympus SP-560UZ'lla.

8 Dec 2010

It Might Get Loud


It Might Get Loud on Davis Guggenheimin ohjaama dokumentti kolmen miehen rakkaudesta musiikkiin ja erityisesti yhteen soittimeen - kitaraan. Jimmy Page (Led Zeppelin), The Edge (U2) ja Jack White (The White Stripes) kokoontuvat yhteen eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2008 jakamaan kokemuksiaan rock 'n rollista ja sähkökitaran löytämisen huumasta. Eikä siihen soittimeen tarttumista keskustelun lomassa voi tietenkään estää.

Dokumenttielokuvan aikana tutustutaan samalla muusikoiden taustoihin, heidän erilaisiin tyyleihinsä tehdä musiikkia sekä rockin eri vaiheisiin näiden kolmen sukupolven aikana. Leffan parasta antia ovat yhteiset jamittelusessiot ja harppaukset menneisyyteen. On äärimmäisen mielenkiintoista kuulla legendojen tai tulevien sellaisten muisteluita ensimmäisestä kohtaamisista rakkautensa kitaran kanssa. Dokkari alkoi ja päättyi hyvin, mutta valitettavasti draaman kaari jäi mielestäni puuttumaan, eikä mielenkiintoni pysynyt koko aikaa sataprosenttisesti yllä. Voi tietenkin johtua ihan vain siitä, että en ole sähkökitaran soittoon - efekteineen tai ilman - perehtynyt. Himoharrastajalle tai Jimmyn, Edgen tai Jackin fanille dokumentti on kyllä ehdoton. Minulle se oli hieno harppaus kulissien taakse, mutta ei mitään sellaista, joka olisi riittänyt katsomisen jälkeiseen hurmioon.

Teknisistä seikoista pakko muuten antaa miinusta äänenkäytöstä - kitarasäröt halkaisivat tärykalvot, mikäli oli laittanut volyymia kovemmalle, jotta kuulisi puhekohtaukset kunnolla. Toki tällainen ääniero on oikeassa elämässä luonnollista, mutta mielestäni eroja olisi voinut vähän tasoittaa leffaa varten. Tai sitten vika oli tv'ssäni, who knows. Ei kuitenkaan tämän seikan takia kannata jättää dokkaria katsomatta :)

7 Dec 2010

Sister Winter


 (kuva: simon filip's photostream)


Talvinen sää tarvitsee seurakseen Talvisen Soittolistan (KLIK):


Tori Amos - Winter
Thomas Newman - Meg's Hair
Kyte - Solsbury Hill 
Mew - That Time on the Ledge
Kent - December
Patrick Doyle - Harry in Winter
Sufjan Stevens - Sister Winter
Múm - Moon Pulls
Princess 1.5 - With Light There Is Hope
Björk - Frosti 
Björk - Jóga
Amiina - Sogg
The Deer Tracks - Isbjörnskatten
Sigur Rós - Ba Ba
Coldplay - Amsterdam
Ólafur Arnalds - Allt Vard Hljott
Jonsi & Alex - Stokkseyri
Sarah McLachlan - Ice
MONO - The Remains of the Day
Moto Boy - Siekas
Clint Mansell - First Snow
Beck - Round the Bend
Nine Inch Nails - Leaving Hope
Danny Elfman - Ice Dance 
Tori Amos - Garlands
The Album Leaf - End Title


Voi melkein tuntea kylmyyden, nähdä auringonsäteistä
kimaltavan lumen ja kuulla jään ritisevän kenkien alla.

6 Dec 2010

Carpark North @ Tavastia

Tanskalainen electrorock-yhtye Carpark North rokkasi Tavastialla kuin viimeistä päivää!


Tämän ihanan bändin näin ensi kertaa viime keväänä 30 Seconds To Marsin lämmittelijänä. Jäähalli ei sopinut poppoolle pätkääkään, mutta onneksi tiesin, että klubilla yleisön tajunta räjäytetään (kyllä, on se tajunta kollektiivinen tässä tapauksessa). Rakastan bändin välittömyyttä, eläytymistä rokkaamiseen ja tietenkin niitä biisejä. Sounditkin toimivat ainakin eturiviin eivätkä puuroutuneet yhtään.

Yhtyehän vaihtoi taannoin levy-yhtiötä, jonka seurauksena heitä yritetään markkinoida paremmin nyt myös Pohjoismaiden ulkopuolelle. Tänä vuonna on sen tiimoilta julkaistu Lost-albumi, joka sisältää parin edellisen levyn hittejä, osa uudelleen miksattuina tai kokonaan uusina versioina. Lisäksi tämän kuun alussa ilmestyi Best Days -platta, joka sisältää greatest hits - ja live-levyt. Keikka oli siis koostettu pääasiassa näiden kokoelmien tiimoilta. Fireworksia ei valitettavasti kuultu, mutta esimerkiksi More, Beasts, Save Me, uusi kappale Burn It ja Shall We Be Grateful toimivat juuri kuten saattoi olettaa. Välijamittelut sisälsivät mm. Pink Floydia, Eurythmicsia sekä Coldplayta.

Keikan jälkeinen fiilis oli älyttömän hyvä, ei kenties niin euforinen kuin vaikkapa Placebon livekokemusten jälkimainingeissa, mutta todella kiitollinen. Kiitollinen siitä, että tällaista musiikkia tehdään, ihmiset jaksavat antaa kaikkensa keikkaillessaan näinkin pienessä maassa ja siitä, että itsellä oli mahdollisuus lähteä nauttimaan Carparkista. Hymy korvissa hingun lisää!


Kuvat Nokia 6600 -laatua... Olen selkeästi liian kiltti tyttö, kun taas kysyin paristakin eri paikasta saako kameraa viedä, ja molemmista sain saman kieltävän vastauksen. Olipahan siinä eturivissä sitten varsin monella kamera mukana, ja omani oli nätisti narikassa! Keikan puolessa välissä alkoi siis lievästi v*tuttaa. Ajattelen nimittäin lähes aina kaikki tällaiset tilanteet kameran linssi läpi, vaikka se sitten häiritsisikin itse tilanteesta nauttimista... Onneksi pääsin harmin yli (buah, sainpahan ainakin settilistan muistoksi), mutta totesin, että en enää ikinä kysy saako kameran viedä, vien vaan. Piste.


p.s. Lämppärinä ollut Tyyne Raunio oli ihan jees, livenä biisit toimivat hyvin ja suomirokkistatuksestaan huolimatta sisälsivät aina jotain pieniä jippoja. Valitettavasti laulu ei henkilökohtaisesti oikein nappaa. Laulutaidoissa ei sinänsä ole vikaa, mutta ääni, suomen kieli tai joku vaan hieman tökkii. Hmm. Ehkä sittenkin liian... suomirokkia.

3 Dec 2010

Carpark North - Burn It

Carpark Northin muutama viikko sitten ilmestyneeltä Best Days -tuplalevyltä (greatest hits & live) löytyy myös yksi uusi biisi - Burn It. Trio on ottanut entistä suuremman askeleen kohti elektronisia rytmejä, vaikka toki syntikka on aina kuulunut bändin vakiovarustukseen. Tykkään, paljon! Biisin lisäksi video on visuaalisesti sekä kokonaisuudeltaan että yksityiskohdiltaan hieno, kuten Carparkin muutkin filmit. Kyllä nuo tanskalaiset hallitsevat graafisuuden ja meikäläisen silmän miellyttämisen. Videoon voi tietyllä tapaa tehdä oman lopun bändin sivuilla, jännää!





Livemeininkiäkin on ollut, kun pääsi taas tämän kyseisen bändin näkemään tiistaina Tavastialla. Oli mahti keikka! Ja elävää musiikkia on tällä viikolla ollut muutenkin kivasti - keskiviikkona Magenta Skycode ja huomenna olisi tiedossa Moto Boy. Keikoista kuitenkin lisää myöhemmin, nyt toivottelen makoisaa perjantaita - useimmilla taitaa olla tiedossa normaalia pidempi viikonloppu :)

2 Dec 2010

Oh Christmas Lights Keep Shining On



Rakastan jouluvaloja, kynttilöitä ja tätä Coldplayn tekemää joulubiisiä!


1 Dec 2010

30 Seconds To Mars - Hurricane

Aijeeeeeh, odotettu, huomattavasti normaalia pidempi musiikkivideo marsilaispoikien Hurricanesta on täällä! Namskis ja sitä rataa. Jossain määrin odotin vielä rajumpaa pätkää, mutta täytyy muistaa, että kyseessä todellakin on musiikkivideo eikä mikään K18-elokuva. Viittauksia useisiin leffoihin löytää helposti, aivan kuten 30STM'n muissakin videoissa tuntuu olevan. Hidastukset toimivat loistavasti ja muutenkin visuaalista eyecandya löytyy taas niin, että näppis on kuolassa. Me likes!






----edit. video oli poistettu Tuubista, laitoin uuden embeddauksen. Pitäisi toimia! Ja jep, kyllä tässä sensuroimattomassa versiossa löytyy rajuuttakin loppua kohti mentäessä ;)

Xmas!


Joulukuu! Nyt saa virallisesti kaivaa esiin joulukoristeet ja tonttulakit, pohtia joulupöydän menuta, kirjoitella joulukortteja jotta ne ehtivät vielä Itellan punaiseen kuoreen ja avata kalenterin ensimmäisen luukun (mikäli ei omista partiolaisten adventtikalenteria). Sekä tietenkin kuunnella joululauluja.

Sinänsä osa joulujodlailuista on todella rasittavia tai muuten vaan tekopirteitä. Muutamista on kuitenkin tehty mukiinmeneviä uusintaversioita, ja ovathan ne perinteisetkin toki useimmiten kauniita. Vähän olin pettynyt Spotifyhin, josta ei löydy Bon Jovin joulubiisejä ja Hansoninkin kokonaiselta joululevyltä nihkeästi juuri mitään, mutta tässä  kuitenkin sekalainen lista joulutunnelmaa!


Talvihan oikeastaan vasta alkaa kunnolla joulun jälkeen, ainakin jos lumesta puhutaan, ja silloin hempeät sävelet sopivat koskemattomille hangille täydellisesti. Talvinen playlist luvassa siis tammikuussa :)



p.s. Ysärinostalgikoille, tässä sitä Bon Jovia ;)

26 Nov 2010

White Lies - Bigger Than Us

White Lies saapuu keikkailemaan Tampereelle ja Helsinkiin huhtikuussa, ja lippukin toki jo löytyy tästä osoitteesta. Odotan paljon! Musen lämppärinä nähty (ja Helsinki Livessä ulkopuolelta kuultu, eh) brittiupeus on varmasti kesäistä ulkolavaa intensiivisempi klubiolosuhteissa. Uusi levy Ritual julkaistaan tammikuun puolessa välissä. Kakkoslevyltä on napattu jo yksi sinkku, Bigger Than Us, jota soiteltiinkin kesän keikoilla. Ja kyllä biisi lämmittää ainakin minun mieltäni.



19 Nov 2010

Owen Pallett - Honour The Dead Or Else

Kanadalainen multitaituri Owen Pallett (formerly known as Final Fantasy) julkaisi syyskuussa EP'n jatkoksi vuoden alussa ulos tulleelle albumille. Biisiksi A Swedish Love Storylta valitsin Honour The Dead Or Elsen, vaikka kokonaisuutena Heartland on miellyttävämpi ja no, kokopitkänä jonkin verran ehjempikin. Alla lisäksi herkkä Arcade Fire -cover sekä muuten vaan yksi live viime kesän Flow Festivalilta. Kovasti toivoisin tämän(kin) herran vierailevan Suomessa uudelleen, sen verran sanaton oli Flow'n setin jälkeinen olotila!









18 Nov 2010

The Runaways


Floria Sigismondin ohjaama elokuva The Runaways kertoo 1970-luvun ensimmäisestä kokonaan tyttöjen muodostamasta rock-bändistä, sen alkuajoista, noususta ja tuhosta. Se perustuu bändin laulajan Cherie Currien omaelämänkertaan Neon Angel: A Memoir of a Runaway. Joan Jett (Kristen Stewart) haluaa perustaa pelkästään tytöistä koostuvan rock-bändin ja saa tuottaja/manageri Kim Foleyn (Michael Shannon) kiinnostumaan. Bändi saadaan kasaan ja mukaan liittyvät Sandy West (Stella Maeve), Lita Ford (Scout Taylor-Compton), Robin (Alisa Shawkat) ja lopulta laulaja Cherie Currie (Dakota Fanning). Kaikki ovat alaikäisiä bändin aloittaessa ja bändi saa todella taistella ennakkoluuloja vastaan. Kun bändi sitten menestyy, on sillä hintansa. Lopulta huumeet ja sisäiset riidat hajottavat bändin. 

(kuvat: dfanningsource.com, googlen kuvahaku)

Pidän tästä elokuvasta todella paljon! Se on vähän kuin tyttöversio loistavasta elokuvasta Velvet Goldmine. Dakota Fanning Cheriena on aivan loistava ja kerrankin Kristen Stewart oikeasti sopii rooliinsa kuin valettu. Ja se on minulta paljon sanottu. The Runaways oikeana bändinä on minulle kovin vieras, mutta tämä elokuva sai minut janoamaan lisää. Täytyy varmaan laittaa Cherie Currien omaelämänkerta tilaukseen. Elokuva ei ole täysin todellinen kertomus bändistä, sillä monet asiat siinä ovat fiktiivisiä ja asioita on oiottu. Mutta tämä elokuvalle sallittakoon.


Elokuva innosti minut tekemään soittolistan niistä All-female bändeistä, joita kuuntelen (uusi soitto-
lista taas, tiedän :D). Warpaint on uusi tuttavuus, johon ihastuin totaalisesti heti ensikuulemalta!


Warpaint - Warpaint
Sleater-Kinney - Jumpers
The Organ -  A Sudden Death
Au Revoir Simone - Shadows
The Organ - Brother
Uh Huh Her -Say So
Robots In Disguise -The Tears
Sleater-Kinney - The Day I Went Away
Le Tigre - Eau D'bedroom Dancing
Au Revoir Simone - A Violent Yet Flammable World
Robots In Disguise - I Don't Have A God
Le Tigre - Sixteen
Warpaint -Undertow
Warpaint - Baby

KLIK!

16 Nov 2010

Ed Harcourt @ Tavastia

Ihan pieni paluu viime torstain upean muusikon upeaan keikkaan, joka jäi valitettavasti osaltani keskeneräiseksi. Aivonystyröitä painavan flunssan ja seuraavan päivän kisamatkalle lähtemisen kanssa ei kuitenkaan sopinut leikkiä, ja aikainen nukkumaanmeno oli ainut järkevä ratkaisu. Siitäkin huolimatta, että ennen encorea tämä engelsmanni oli kuuleman mukaan kävellyt laulamaan keskelle yleisöä ja halannut ystävääni. Är ja mur! Mutta kaikkea ei voi saada, ja jo pelkästään lähtöni hetkeen asti keikka oli onneksi korvia hivelevä.


Ed Harcourtiin tutustuin muutama vuosi sitten. Uusin albumi Lustre ei ole sykähdyttänyt samalla tavalla kuin vuoden 2006 The Beautiful Lie, mutta jälkimmäinen kuuluukin kenties koko vuosituhannen parhaimpiin levyihin. Keikkaa siis odotettiin ja paljon. Tavastian eteen parkkeerannut keikkabussi peräkärryineen antoi osviittaa bändin mukana olosta, mutta loppujen lopuksi bändi olikin yhtä kuin Ed itse: sähköpiano, erilaiset kitarat, banjo, vetopasuuna, tomtom – kaikkien soittimien käsittely luonnistui. Yllättävän runsaat välispiikit loivat rennon tunnelman, kuin koko yleisö olisi ollut osa pientä jamittelusessiota. Pianosta irti lähteneet nuotit kutkuttivat sisuskaluja, laulusta puhumattakaan. Massiiviseksi paisunut God Protect Your Soul sekä syntymäpäiväänsä viettäneen yleisön edustajan pyynnöstä soitettu Rain on the Pretty Ones olivat setistä henkilökohtaisesti koskettavimpia. En halua edes tietää, soitettiinko setin lopussa vielä Late Night Partner tai You Only Call Me When You’re Drunk, sillä silloin tunnin jälkeen lähteminen harmittaisi entistä enemmän.

En ehkä olosuhteista johtuen saanut keikasta irti kaikkea sitä, mitä olisin terveenä ja hyvinvoivana saanut, mutta niin upea se oli, etten malttaisi odottaa seuraavaa kertaa. Sillä tosiasia on, että jo edellisen Suomen vierailun jälkeen Mr Harcourtin piti lopettaa musiikin teko ja keikkailu kokonaan, mutta kuinkas kävikään? Hyvä näin. Ja lisää tätä, kiitos.

15 Nov 2010

Tired Pony

(kuva: googlen kuvahaku)

Tired Pony julkaisi ensimmäisen levynsä The Place We Ran From jo kuukausia sitten, mutta jostain syystä törmäsin siihen vasta nyt. Tired Pony on seitsemän miehen muodostama "super-ryhmä", johon kuuluvat Gary Lightbody & Iain Archer (Snow Patrol), Richard Colburn (Belle & Sebastian), Peter Buck (R. E. M.), Scott McCaughey (The Young Fresh Fellows, The Minus 5), Jacknife Lee ja Troy Stewart. Levyllä vierailevat Zooey Deschanel ja M. Ward (She & Him) sekä Tom Smith (Editors).

Kaiken tämä nimitulvan jälkeen minun on aivan pakko jakaa levyn kaksi ehdottomasti parasta, mielettömän upeaa biisiä, jotka ovat Get On The Road (feat. Zooey Deschanel) ja The Good Book (feat. Tom Smith). Perfection. Muu levy ei minusta ole läheskään samaa tasoa, paitsi biisi Held In The Arms Of Your Words.




Kunnon Syy

Otsikon mukaisesti lauantai-iltana oli kunnon syy mättää sisuksiinsa karkkia ja sipsiä (tosin ällö olo -piste tuli vastaan harvinaisen nopeasti, minkä jälkeen syömistä ei tietenkään osannut lopettaa), kun joukkueemme pääsi kuin pääsikin SM-karsinnoista läpi. Näin ollen SM-finaalissa kisataan kuukauden päästä :) Jee!! Paineita en (vielä) siitä koe, toki ohjelman kanssa pitää skarpata, mutta koska mitalisijoille ei ole minkään maailman tsäänssejä, niin sijoituksella ei oikeastaan ole väliä - kunhan pisteet paranisivat edellisistä. Tämä karsinnoista läpi pääseminen oli joka tapauksessa päätavoite.

Flunssan kourissa koko viime viikon kärsineenä aamuinen kenraali tuomareille ja siihen lämmitteleminen tuntui keuhkoissa jokseenkin pahalta, eikä kuuluisa oikea takareisikään ottanut vetreytyäkseen. Myöhään iltapäivällä sen sijaan varsinainen kisasuoritus ei ottanut henkeen juuri ollenkaan, lihakset tuntuivat jänteviltä ja väärän jalan spagaattikin meni alemmas mitä ikinä. Muutama treeneissä hyvin mennyt tekniikka tuli jännityksen alaisena moattua, mutta ei onneksi liian pahasti.

...Ja jotta saataisiin urheilupulinan väliin vähän musiikkiakin, totean, että lauantaisen hyvän meiningin täytyi omalta osaltani johtua aamuisesta videopläjäyksestä. Herättyäni hotellihuoneesta lätkäisin hiljaisuuden ahdistaessa Voicen tv-kanavan päälle, ja mikäs sieltä näkyikään ensimmäisenä - Samuli Vauramo! Herra on näemmä haluttu musiikkivideoihin ihan säännöllisesti (enkä ihmettele yhtään). Biisi on mitä on, Irina tai Maija eivät kumpikaan kiinnosta minua pätkän vertaa (ja YouTuben äänenlaatu on jokseenkin järkyttävä, vai onko vika oikeasti kappaleessa?), mutta kyllä tuota filmatisointia kelpaa kattella...





Nyt työpäivä edessä ja sen jälkeen vähän miitinkiä bloggareiden kanssa. Tiukka viikko jälleen edessä, mutta jospa flunssavirukset sentäs olisivat vihdoin poistuneet kehostani. Ihanaa (vaikkakin harmaata) maanantaita!

12 Nov 2010

Weezer - Unbreak My Heart

Nörttirokkibändi Weezer julkaisi kuun alussa kokoelmalevyn Death to False Metal, joka pitää sisällään ennen julkaisemattomia kappaleita. Asiaan taas vaihteeksi perehtymättömänä mietin, että onpa kiva kun bändi on mennyt tyylissään ajallisesti taaksepäin, jopa lieviin grungeviboihin... No sehän johtui tietysti siitä, että osa biiseistä on oikeasti vanhoja ;) Oh well, hyvältä kuulostaa silti. Eritoten tämä hauska lämmittely Toni Braxtonin vuosien takaisesta hitistä miellyttää. Yleensäkin covereissa on aina jotain hulvatonta.





Onhan bändiltä toki oikeakin uusi studiolätty ilmestynyt. Se tottelee nimeä Hurley, joka näkyy myös kansikuvassa. Jostain syystä en muista, olenko edes kuunnellut koko albumia, vaikka se on ilmestynyt jo syyskuussa. Miten säälittävää voi olla? Puolustaudun sillä, että uutta musiikkia tulee ihan liikaa ihan kokoajan, ja vanhemmiten muisti ei vaan toimi.

Mistä tulikin mieleeni Pete2ndBestiltä bongattu uutinen Pulpin jälleenrakentamisesta (ainakin muutamien keikkojen ajaksi). Ei voi sanoa muuta kuin että loistavaa!! Pulp kuuluu ehdottomiin brittipopin suosikkeihini. Toivottavasti tämä bändi nähdään livenä Suomessakin, esimerkiksi ensi kesän festareilla.

...Myös 30 Seconds To Marsin tulevasta, 20-minuuttisesta ja varmasti eeppisestä Hurricane-videosta on julkaistu maistiainen. Sen voit tsekata täältä, vaikuttaa lupaavalta!

11 Nov 2010

Keep The Streets Empty


Sateinen, pimeä syysilta kaipaa seurakseen synkkiä elektrovivahteisia biisejä. Niin, tämän piti olla soittolista (KLIK!) juuri edellämainittuun säätilaan. Tällä hetkellä ulkona näyttää kovin erilaiselta. Leikitäänkö vielä hetki, että asfaltti kiiltää sateesta katulamppujen valossa?


Turboweekend - Sweet Jezebel
VETO - Duck, Hush And Be Still
Faultline feat. Chris Martin - Where Is My Boy? 
 Groove Armada - Edge Hill
A Perfect Circle - 3 Libras (Feel My Ice Dub)
Sneaker Pimps - Flowers And Silence
Placebo - Ion
Thom Yorke - Harrowdown Hill
Röyksopp - What Else Is There?
Massive Attack - Special Cases
Portishead - Undenied
Placebo - Running Up That Hill 
Tori Amos - Flavor 
PJ Harvey - You Come Through
Deftones - U, U, D, D, L,R,L,R A,B, Select Start
Fever Ray -  Keep The Streets Empty For Me
PJ Harvey - Catherine
Deftones - Anniversary Of An Uninteresting Event

The Midnight Sun by Worship

Spotifyssa tätä ei ole, mutta se kuuluu ehdottomasti listalle!

Autumn - dark


Jos astetta kevyempään syyslistaan kuului itselle kohtalaisen uusia artistituttavuuksia, synkkä versio koostuu pääosin vanhoista rakkaista. Niistä, joiden parissa on saanut monet kerrat masistella rauhassa. Osa kappaleista toki sopisi kummallekin listalle, ja monella tärkeällä bändillä on biisejä jokaisesta tunnelmasta, mutta pyrin pitämään soittolistat mahdollisimman eriävinä.

Tunnelma etenee ärsytyksenpurkauksesta psykoottiseen painajaiseen, tulee sieltä alas alakuloon vain jatkaakseen matkaansa silmittömään raivoon. Ja vaikka lopussa aurinko ei risukasaan paistaisikaan, kuunsäteet yltävät sinne kyllä. Joskus pieni pilkahdus taianomaista valoa on juuri riittävästi.


Sammuta valot, laita kynttilä palamaan ja käy makaamaan lattialle. En voi toivottaa iloisia hetkiä playlistin parissa, mutta jos synkällä mielellä saat siitä puoliksikaan yhtä paljon irti kuin minä (lohtua, voimaa tai mitä vaan), I've done my job. Eikä pimeys jatku loputtomiin - kohta toivottavasti saamme ensimmäiset pysyvät lumihiutaleet valaisemaan mustaa asfalttia.



Kuva flickr/tonerbaloner

8 Nov 2010

Lapko - Summer Nights

Hei ihmiset, olen hengissä. Jalat voisi lähestulkoon amputoida, mustelmasaldo on järjetön ja kyynärpäästäkin taisi jännästi katketa verisuoni, mutta ei välitetä niistä - leiriviikonlopusta, jossa tanssittiin yhteensä 11 ja puoli tuntia, syötiin hyvää ruokaa ja saunottiin, jäi hyvä fiilis. Nyt vielä muutama päivä palautumista ennen kisoja :)

Energiatasoni ovat siis hieman matalat, mutta eräällä bändillä virtaa riittää. Lapko on tosin parin vuoden takaisen innostuksen jälkeen jäänyt vähän paitsioon, vaikka edellinen levy olikin varsin kelpo. Jotenkin bändin musiikki vain taitaa olla omimmillaan keväisin ja kesäfestareilla, ei näin syksyn pimeydessä. Kesäfiilikseen voikin marraskuun ankeuden syvyyksistä palata ihan pieneksi hetkeksi. Harjavaltalaistrion videot ovat usein yksinkertaisia jollain pienellä jipolla, mutta tällä kertaa voi todella puhua jo kauniista. Kylmän haaleat sävyt ja tulen kanssa juokseminen puiden lomassa, nam.



7 Nov 2010

Dead Man's Bones


Siinä missä monet ovat juhlineet tänään Halloweenia, minä olen maannut flunssan kourissa sohvalla koko päivän ja illan katsellen Tim Burtonin Halloweeniin sopivia elokuvia ja kuunnellut Ryan Goslingin ja Zach Shieldsin muodostamaa bändiä nimeltä Dead Man's Bones. Bändi julkaisi viime vuonna ensimmäisen albuminsa, jolla on mukana myös The Silverlake Conservatory Of Musicin lapsikuoro. Tykkään kovasti, tämä on jotain ihanan erilaista. Voisin kuvailla musiikkia sanoilla "Elvis gone haunted", minkä vuoksi se sopiikin täydellisesti Halloweeniin! Myös promokuvat ja musiikkivideot sopivat kyseiseen juhlaan paremmin kuin hyvin. Ensi vuonna Halloweenia voisi viettää Dead Man's Bonesin keikalla.. Näyttelijänä paremmin tunnetusta Goslingista muuten enemmän juttua ensi viikolla.