Provinssirock 2013

Provinssirock aloitti festarikesän vähän vaisusti. Provinssirockin kävijämäärä oli tänä vuonna reilusti alheisempi kuin aiempina vuosina, ja se todellakin näkyi, erityisesti sunnuntaina. Minusta tuntui lähes koko festareiden ajan, että ei vain lähtenyt kunnolla käyntiin. Syy oli luultavimmin vähäisessä ihmismäärässä, kovin sateisessa säässä ja siinä, että melkein koko ajan oli väsynyt ja nuutunut olo. Vanha ei jaksa enää.

Edetkäämme nyt viikonlopun keikkojen tarkasteluun kronologisessa järjestyksessä. Omalta osaltani festarit aloitti French Films, jonka jälkeen katsottiin ystävän kanssa hetken Von Hertzen Brothersin keikkaa. Sitten oli vuorossa tanskalainen Mew, jota en ole kuunnellut ikuisuuksiin. Keikan alku kovin vaisu, mutta lähti parin biisin jälkeen kunnolla vauhtiin. Huippuhetkiiä olivat tietenkin omat lempparit Apocalypso, Special, Snow Brigade, 156 & ihana ihana Comforting Sounds.

Matti Airaksisen Parasta Ennen -disco jaksoi tanssittaa hetkisen. Muutamia hyviä vanhoja biisejä tuli, mutta oikeasti puuttui ne kaikki parhaat! Wtf Matti?! Ystävän pyynnöstä jäimme tanssimaan pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut, sillä jaksoimme toivoa, että vielä tulee jotain oikein hyvää. No ei tullut, joten vihdoin Eva & Manu kutsui. Keikka oli yhtä tasaisen hyvä kuin bändin aiemmatkin, joilla olen ollut. Hieman se jäi kesken, sillä siinä vaiheessa kun kuulimme että Blur soitti Girls and Boysia, tuli kiire.

Perjantain lopuksi päälavalle siis kipusi sellainen pieni ja tuntematon bändi kuin Blur. Juoksimme tosiaan täysiä ja ehdimme juuri kuulla noin puolet mahtavasta biisistä nimeltä Girls & Boys. Sitä seurasivat tottakai suosikit Parklife, Beetlebum, Coffee & TV, Out of Time ja viimeisenä soitettu Song 2, joka sai riehaantumaan täysin. Kotiin kävellessä vettä satoi kaatamalla eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaista sateensuojaa..

Lauantaina soittanut Antero Lindgren heitti yllättäen viikonlopun kokonaisuudessaan parhaan keikan. Herra hurmasi Rumba-teltan yleisön totaalisesti. Missasin keikan alusta muutaman biisin, mutta ehdin paikalle juuri parahiksi kuulemaan suosikkini Darksiden. Lindgren oli aivan häkeltynyt yleisön vastaanotosta, mikä nosti itselle hymyn huulille. Parasta keikoissa ei ole täydellisesti soittaminen ja laulaminen ja tarkoin harkitut välispiikit vaan häkellyksestä kesken jäävät lauseet, muutama unohdettu biisinsana ja artistin silminnähtävä onnellisuus.

Yksi festariviikonlopun kohokohdista oli täpötäydelle Rumba-teltalle stand-up keikan heittänyt Heli Sutela. Niistä miespuolisista koomikoista emme oikein jaksaneet välittää. Seuraava nähty keikka oli vasta tuntien päästä (vanha kävi välillä kotona hieman nesteyttämässä itseään) Saarilavalla. En ole koskaan mitenkään suuresti tykännyt Disco Ensemblesta, mutta yksi bändin biisi on superrakkaus. Kyseinen biisi on Beacon ja voi sitä riemunkiljahdusta, kun se soitettiin keikalla. Disco Ensemblen keikka jäi itselle illan viimeiseksi.

 

Sunnuntai alkoi Pertti Kurikan Nimipäivillä, jonka jälkeen oli vuorossa päälavalla sateessa soittanut White Lies. Lavan edusta oli hyvin väljä eikä jengi ollut mielestäni kunnolla mukana. Siksi kai en itsekään oikein päässyt fiilikseen. Jos tätä vertaa parin vuoden takaiseen livevetoon Lontoossa, niin.. no niitä ei edes kannata verrata, sen verran eri sfääreistä puhutaan. Solisti jaksoi Seinäjoella silti hymyillä läpi keikan. Muutama uusi biisikin kuultiin ja hyvältähän ne kuulostivat.  

Sunnuntain viimeisimpien joukossa soittanut Glasvegas soitti valitettavan puolityhjälle teltalle. Vaihdoin paikkaa varmaan tsiljoona kertaa keikan aikana, jotta olisin kuullut paremmin. Lempparit Geraldidne, It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry, Daddy's Gone, Go Square Go ja The World is Yours. soitettiin, mutta jäin kovasti kaipaamaan Shine Like Starsia ja uusinta sinkkua I'd Rather Be Dead. Glasvegas on kyllä nähtävä uudestaan, jossain paremmissa puitteissa!

        

Provinssirock started this festival summer for me but it was quite bland. I'm sorry, I'm just too lazy now to translate. Above you can see the bands I saw there.

Viikonlopun odotetuin viisikko

Ei enää viikkoakaan Provinssirockiin! Viime vuonna kyseinen festari jäi väliin, mutta tänä vuonna se kutsuu kaikkina kolmena päivänä. Viikonlopun odotetuin viisikko käy ilmi alla olevista videoista. Ilmatieteen laitos lupaa tällä hetkellä sadetta festareiden ajaksi, mutta se ennustus nyt ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Toivotaan että on aurinkoista, ja jos sataa, niin sataa vain kevyesti eikä kaatamalla.

Not even a week anymore and it's Provinssirock! Last year I didn't even go to the festival but this year I'll be going for the whole weekend. Five of the most anticipated (by me) bands are above. Right now the weather forecast says it'll rain next weekend but that forecast can change many times during the next week. Let's hope it'll just be sunny.

Giggly

Vaikka Placebo perui eikä Museen hellinnyt permantolippua, kuulostaa keikkarintamalla suotuisalta. Elämäni ensimmäinen stadionkonsertti koittaa jälkimmäisen mainitun brittirockin suuruuden myötä heinäkuussa, ja lisäksi kesäisen Suomen vierailijoiksi ovat varmistuneet Sigur Rós (Ilosaarirock) sekä Blur (Provinssirock). Jiihaa!

Tänään sain myös napattua viimeiset liput Tiketistä Anneke van Giersbergenin ja Anathema-mies Danny Cavanaghin akustiselle keikalle tammikuulle. Jostain syystä tieto keikasta oli vilahtanut ohi silmieni, mutta onneksi heräsin edes nyt. Ja vaikka alla oleva video on täälläkin jo pariin otteeseen nähty, ei se vanhene koskaan.

Although Placebo cancelled and I didn't get a standing ticket to last week's Muse concert, life doesn't seem so bad gig-wise. I'll be heading to the olympic stadium for the first time in my life because of that latter great British rock band, and also two very welcome guests are playing at Finnish festivals next summer: Sigur Rós and Blur. Yay!!

Today I also managed to get the last remaining tickets to Anneke van Giersbergen's & Danny Cavanagh's (Anathema) acoustic show in January. Somehow I'd missed all information about the gig, but luckily I still got tickets. And yes, the video above has been seen in this blog at least a couple of times already, but it just never gets old...

And We're All Parts Of An Alphabet (from A to G)

Nappasin Jenniltä Musiikkiaakkoset-tehtävän joskus aikoja sitten, se vain on lojunut luonnoksena liiankin kauan. Tehtävänä on laittaa jokaisen aakkosen kohdalle kyseisellä aakkosella alkava biisi. Lisäksi pitää kirjoittaa lempikohta biisin lyriikoista. Tuollaisena tehtävä olisi ollut aivan liian helppo, tai toisaalta aivan liian vaikea, sillä miten valita vain yksi hyvä sadoista vaihtoehdoista!? Vaikeutin sitten haastetta siten, että yritin keksiä biisin, jonka esittäjä alkaa myös samalla aakkosella. Ja yrittää vielä löytyy virallinen musiikkivideo biisiin. Tämä rajasi valintaa huomattavasti. Yhtenä kriteerinä oli vielä tämä: Ei samoja biisejä kuin taannoisella "100 parasta biisiä"-soittolistalla eikä samoja videoita kuin tässä aikoja sitten julkaistussa musiikkivideopostauksessa. Eikä kahta samaa samalta esittäjältä. Siinähän niitä rajoituksia olikin  kerrakseen. Aakkosista Å, Ä ja Ö jäivät pois sillä huteralla tekosyyllä, että niitä ei ole englannin kielessä ja lähes kaikki valitut biisit ovat englanniksi.

Lopulta päädyin kahteen ratkaisuun: valitsin biisit lähinnä videoiden perusteella ja tein vielä erikseen soittolistan, joka sisältää biisejä, joissa sekä esittäjä että biisin nimi alkaa samalla kirjaimella. Julkaisen sen joskus myöhemmin. Vielä pitää mainita, että Björkin ja Sigur Rósin u-pe-at videot jäivät listan ulkopuolelle, koska enhän minä osannut päättää mikä niistä kuuluisi listalle. Täytyy jossain vaiheessa varmaan tehdä jokin Top 5 -videolista molemmista. Ja vastaus siihen kysymykseen, mitä varmasti mietit juuri tällä hetkellä, on kyllä. Teen kaikesta aina liian vaikeaa. Älä kysy miksi.

A  Ambulanssikuskitar (Eleanoora Rosenholm)

 
Kun kärsit kuoleman rajamailla / Kylmissäsi verispäin toivoa vailla / 
Kättäsi pidellen saatan sinut rajan taa / Olenhan ambulanssikuskitar
 
B  Bigger Than Us (White Lies)

And I feel like I'm breaking up, and I wanted to stay / Headlights on the hillside don't take me this way

C  Coffee and TV (Blur)

I've seen so much I'm going blind / And I'm braindead virtually / Sociability / It's hard enough for me

D   Dog Days Are Over ( Florence + The Machine) 

And I never wanted anything from you / Except everything you had and what was left after that too

E   Everything (Anouk)

It's the strangest thing that I can feel so much for someone, somehow

F   From Yesterday (30 Seconds To Mars)

On his face is a map of the world, a map of the world
 
G   Go Do (Jónsi)

You wish silence released massive tremors / You wish, I know it, surrender to summers / We should

 always know that we can do everything / Go do, you'll learn to / Just let yourself, fall into landslide 


 Ensimmäinen osa neljästä, joten jatkoa seuraa..

I snatched this alphabetical music-thing from Jenni. You have go through the alphabet by choosing a song that starts with a certain alphabet and also write your favorite part of that songs lyrics. I made all kinds of restrictions for myself because otherwise this would have been way too easy for me. Or on the other hand way too hard because how are you supposed to choose just one song from hundreds of good candidates!? So in the end I mostly went with a good song accompanied with a good, official music video.  This is the first of four parts so there's more to come..

Rocking Five

Kategoriaan ROCK osuvien biisien parasta antia ovat yleensä aloitukset. Jos ensimmäiset sekunnit tökkivät, tulee kappaleesta vain kertosäebiisi - tekele, jonka keskinkertaisten säkeistöjen ja loistavien kertsien väliin isketään vähän sooloa tai herkistelevää bridgeä. Apulanta-yhtyeen mukaan leipis. Sillä ansaitsee paikan lauletuimpien kertosäkeiden listalla, mutta erityistä musiikillista ansiota kappale ei välttämättä saavuta. Listasinpa siis mielestäni parhaat rokkilaulelmat, jotka toimivat kokonaisuudessaan taivaallisesti, mutta joissa alku merkitsee kenties eniten. Kitarasäröaloitusten top viisi liveversioina, olkaa hyvät.

Muse - Plug In Baby (Glastonbury 2004)

Mattin alun kitaravinkumiset eivät kuulu albumiversioon, huom. Vaikka en listaa näitä biisejä varsinaisesti järjestyksessä, on tämä ehkä kaikkien aikojen ykkönen. Aloituksen lisäksi koko biisi kantaa läpi niin uskomattomalla voimalla, että kaikki irtaimisto kannattaa liimata tai naulata paikoilleen. Tätä kuullaan taas huomenna!!

Placebo - The Bitter End (Paris 2003)

...Tai sitten tämä yltää sinne ykköspaikalle. Anyhow, Soulmates Never Die -dvd'ltä löytyvä pätkä, jossa bändi pistää parastaan ja hiki virtaa. Niin, ja Brian. Need I say more.

Weezer - Perfect Situation (ei tietoa liven ajankohdasta tai paikasta)

Täydellinen biisin aloitus! Vaikka Weezerin hohto omissa silmissäni on hieman laskenut parin uusimman levyn myötä, jaksaa tämä aina olla ihanista ihanin kappale. Ja Rivers Cuomo on hänkin varsin symppis, kaikkien nörttirokkarien isä :)

The Smashing Pumpkins - Zero (Rockpalast 1996)

Legendaarisista legendaarisin biisi, ja ko. livessä Billy Corganilla myös yllään legendaarisista legendaarisin outfit - musta ZERO-paita ja hopeanhohtoiset housut. Vuonna 1996 myös D'Arcy oli vielä mukana kokoonpanossa. Ei kenties paras liveversio biisistä, mutta silti. Ah.

Blur - Song 2 (Provinssirock 1999)

Täydellinen pomppubiisi, myös Manboyn coveroimana! Provinssissakin siis muinoin nähty. Hempeää, että Yle on nähnyt vaivaa ja suomentanut lyriikat x) Hihhihhii.

Kolahtiko joku säröilyistä?