Von Hertzen Brothers - 10 years gone

Von Hertzen Brothers juhli kymmentä yhteistä vuottaan viime viikonloppuna Tavastialla. Jokaiselle ilmestyneelle levylle oli pyhitetty oma iltansa, eikä piri pintaan täynnä olevalta klubilta puuttunut menoa eikä meininkiä. Etenkin Love Remains The Samen väliin jääminen harmittaa, mutta pääsin kuitenkin paikalle kahtena illoista - perjantaina Approachin ja sunnuntaina Stars Alignedin hengessä. Jokaisena iltana yksi levy siis rokattiin läpi kokonaisuudessaan, maustaen pakettia b-puolilla ja muiden lättyjen hiteillä.

Jos iltoja vertaa, tuntui perjantai aluksi riehakkaammalta kuin sunnuntai, jolloin saattoi olla jo pientä haikeutta tai turnausväsymystä havaittavissa. Lisäksi sunnuntaina soundit eivät olleet täysin kohdallaan ja laulu peittyi ajoittain instrumenttien alle. Muutama seikka taitaa kuitenkin ajaa Stars Alignedin Approachin ohitse: ensinnäkin, levy on mielestäni VHB'n paras. Toiseksi, olin jo etukäteen pelonsekaisissa, mutta innostuneissa, fiiliksissä Repeat Modesta. Kappale soitettiin ensi kertaa livenä, eikä se todellakaan pettänyt! (Lempparini I Believe taas ei valitettavasti päässyt ihan niihin sfääreihin, joihin se ylsi upealla Huvilateltan keikalla) Kolmanneksi, kahden encoren fiilikset olivat katossa varmasti koko salilla, upeaa! Ja neljänneksi, pojat saivat setin päätteeksi ansaitut kultalevyt. :)

Veljeksillä, Kaakkurilla ja Juhalla on lavalla aina mieletön tekemisen meininki. Hiki virtaa, yleisön kädet heiluvat biisien tahdissa eikä ketään jätetä kylmäksi. Jokaisena neljänä iltana oli lisäksi spesiaalilämmittelijät: Los Hermanos Del Corazon (= veljekset meksikolaisittain) aloitti baarisalin puolella ja The Massa ja Psykoosi (= Mikko Kaakkuriniemi ja Juha Kuoppala) jatkoivat instrumentaalilla jamittelulla itse lavan laidalla. Huippua!

Kuvat ovat molemmilta illoilta sekaisin - paljon lisää Flickrissä. Kiitän hymyistä, kyyneleistä ja kaikesta!! Iso ikävä taas jäi.



Von Hertzen Brothers celebrated their 10th anniversary last weekend by playing four nights in a row at Tavastia Club: one album each evening. I felt bad for missing out on two of them, especially Love Remains The Same, but luckily I got to witness Approach and Stars Aligned. At first Friday (Approach) felt more energetic than Sunday (Stars Aligned), which was the last of the gigs and maybe tiredness and sadness were already taking over. But soon Sunday cut over with its first-ever live performance of Repeat Mode. The boys also got gold for their latest album, congrats!

I love it how the Von Hertzens with Mikko Kaakkurinniemi and Juha Kuoppala always have a humble attitude towards music and it's clearly what they want to do most. There's absolutely no lack of energy or huge feeling! All of the nights started with two very special warm-ups, Los Hermanos Del Corazon (the brothers singing Mexican tunes) and The Massa ja Psykoosi (Kaakkurinniemi + Kuoppala going instrumental). Photos are from both nights, more at Flickr. Thank you so much for all of the above, already miss you lots!

Brothers

Fangirlism of the day. Näyttäkää pojat kieltä!




p.s. Let England Shake.

Haven't You Heard

Suomalaisen musiikin viikko päätetään pikakatsauksella muutamaan, jotka olisivat toki ansainneet (usean muun mainitsemattoman ohella) isommankin palstatilan, mutta joille ei tällä kertaa riittänyt aikaa.

Kemopetrol

Laura Närhen äänellä sivelty poppiryhmä ihastutti debyyttilevyllään kymmenisen vuotta sitten. Sen jälkeen laatu hieman laski, tahti hidastui ja bändi hävisi kartalta. Viikko sitten julkaistiin ensimmäinen levy viiteen vuoteen. A Song & Reason on debyyttiin verrattuna (koska ne kaksi muuta ovat jääneet niin vähälle kuuntelulle) keinuvampi, unisempi, vähemmän rock ja kuulostaa todella hyvältä! Parhautta on esimerkiksi Grand Prize/Fireplace, mutta tässä sinkku videoineen.

Delay Trees

Jotenkin olin onnistunut kulkemaan sokkona liian pitkään, vaikka minun olisi pitänyt tajuta Delay Treesin hienous jo hyvin, hyvin kauan aikaa sitten. Viime vuonna tuli ulos debyyttilevy, tämänvuotinen Before I Go Go -EP julkaistiin mp3- ja kasettimuodossa. C-kasettinostalgikkona en voi vastustaa EP'n syötävän söpöä ulkomuotoa! Eikä sisus sekään jää huomioimatta, vaan varastaa sydämen hiipien.


Before I Go Go EP by Delay Trees  

Von Hertzen Brothers

Veljestrio on tänä vuonna noussut kovimmat kotimaiset -listani kärkikahinoihin Stars Aligned -levyn ja eritoten alla olevan biisin myötä. Joulukuussa jokainen levy vedetään livenä neljänä peräkkäisenä iltana Tavastialla. Ja tänään bändi on musamessuilla palloilemassa, sinne mars!

Here's some music you oughta know about. Some old, some new, all worthy of listening on repeat.

Musical Sunday

Musiikkia sunnuntaihin!

1. Uutta Annekelta. Biisin alku on kuulas ja kaunis, mutta kompin tullessa mukaan meininki muuttuu vähän liian perushutuksi makuuni. Toisaalta, olihan leidin edellinenkin levy aika pop, debyytti taasen suuri rakkaus. Mutta on tuon naisen ääni silti sellainen, että sitä voi kuunnella missä yhteydessä tahansa.

2. Von Hertzen Brothersin uusin video on mökkifiilistelyä parhaimmillaan. Ihan hillitön! Pieni paluu kesään, puusaunaan ja järviuintiin ei tee pahaa kellekään.

3. M. Ward eli She & Himin toinen puolisko keikkailee Tavastialla tänään. Sinne!

Some music into the lazy Sunday. Firstly, a new song from Anneke van Giersbergen. A bit too pop for my taste, but the intro is beaufitul and besides, Anneke has a voice you can listen to in any song given. Secondly, Von Hertzen Brothers' new video is a perfect example of a great night at the summer cottage. A brief flashback to the past months. Thirdly, M. Ward (from She & Him) plays his solo work at Tavastia today and I'm going :)

A Night at the Huvila

Kun kaksi peruspopista eroavaa, kunnianhimoista kotimaista bändiä päättää lyöttäytyä yhteen juhlistaakseen 40-vuotiasta brittisuuruutta Queenia, ei lopputuloksen upeudesta pitäisi olla epäilystäkään. Helsingin Juhlaviikkojen päätöskonsertti sai silmät vetisiksi ja tärykalvot myhäilemään onnesta, kiitos Rubikin ja Von Hertzen Brothersin! Olipahan melkoisen räjähtävä once in a lifetime –kokemus, huijui ♥

Kuva: Simo Karisalo / Helsingin Juhlaviikot

Rubik aloitti illan vahvasti omalla setillään, joka sai jalat liikkumaan rytmin tahtiin – olkoonkin, että suurin osa yleisöstä tyytyi nököttämään istumapaikoilla. Tylsät. No, jäipähän enemmän tilaa meille eturiviläisille. Soitto raikasi ja bändi säteili! Hertzenin veljesten vierailu mm. Not A Heron enkelikuorona toi oman, jotenkin hellyttävän säväyksensä kokonaisuuteen. Vaikka yhdeksänhenkinen (?) orkesteri ei sinänsä tarvitsekaan lisäpontta, onhan heillä  eläväistä soundia ja meininkiä lavalla muutenkin vaikka muille jakaa. Lopussa Storm in a Glass of Water sulautui täydellisesti Von Hertzen Brothersin Bring Out The Suniin (jota Rubikin torvisektio säesti), ja niin esiintyjä vaihtui saumattomasti lennossa. Tässä vaiheessa  yleisökin vähän heräili koomastaan. 21st Century Schizoid Man oli hauska cover-yllätys (kunnon progeilua, video täällä!) ja päättäjä I Believe jälleen kerran kyyneleet silmiin saava upeus. Molempien yhtyeiden kolmevarttisten settien aikana kävi täysin selväksi se, miten paljon enemmän intensiteettiä ja rakkautta he saavat muutenkin loistavaan musiikkiinsa liveolosuhteissa. Eikä Huvilateltta todellakaan ollut venue pahimmasta päästä.

Pienen hengähdystauon jälkeen koko konkkaronkka saapui uudestaan lavalle Queenia ja Freddy Mercuryn muistoa kunnioittaen, yleisön rummuttaessa jalkojaan lattiaan ja käsiään yhteen We Will Rock You’n tahdissa… Aikas komiaa :) Mikko ja Artturi vuorottelivat lauluosuuksia kokovalkoisissa, mustiin sonnustautunut muu joukko vaihteli soittimia tarpeen mukaan. Esimerkiksi Kien rumpuina toimivat välillä puujakkara ja siihen teipattu poljinroskis. Avausraidaksi oli valikoitunut Innuendo, mikä hieman yllätti, mutta biisi toimi toisaalta introna oivallisesti. Queenin laajasta tuotannosta soitettavien kappaleiden valitseminen on ylipäätään mahtanut olla hankala prosessi. Setti sisälsi kuitenkin hyvin variaatiota: hienoimmat sovitukset oli mielestäni saatu tehtyä A Kind Of Magiciin, Under Pressureen, Mustaphaan ja tietenkin ikisuosikki Bohemian Rhapsodyyn, ah ♥ Koska Huvilateltta piti saada hiljaiseksi viimeistään kello 22, uhkasi lopussa tulla vähän kiire ja viimeiset pari biisiä vedettiin sekuntiaikataululla. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, vaikka toki jokainen teltassa jammaillut olisi varmasti toivonut loisteliaan illan jatkuvan aamuun asti.

Kuva: Simo Karisalo / Helsingin Juhlaviikot

Omaa tunnelmaani varjosti hieman lopulta seitsemän tuntia jatkunut infernaalinen vatsakipu, joka onneksi unohtui ajoittain täysin – kiitos musiikkiin uppoutumisen (syödyistä lääkkeistä ei ollut mitään apua). Lisäksi oli hivenen kurjaa, että yleisö ei ollut alusta asti ihan samoissa tunnelmissa kuin vaikkapa Tavastialla. Mutta se ei estänyt minua nauttimasta täysillä! Eipä sitä edes tule taakseen vilkuiltua, kun edessäkin on nähtävää ;) Jos kaikenlaista tallentamista ei olisi tilaisuudessa kielletty, olisi tässä otoksia luultavasti niin läheltä kuin kuvia vain voi heiluvista rokkareista saada. Mutta kyllähän nuo Helsingin Juhlaviikkojen viralliset kuvatkin enemmän kuin kelpaavat. Myös täällä hienoja räpsyjä, check them out.

Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa romaania, sillä tokihan illan voisi tiivistää myös yhteen sanaan: taianomainen. Uskomaton, kenties uskaliaskin, ja niin hieno. Maaginen tunnelma leijaili yleisön yllä vielä pitkään soiton loputtuakin, ja koko illan non-stoppina kasvoilla ollut hymy palaa huulille sillä sekunnilla, kun vain mietinkin tapahtunutta. Kiitos Rubik, kiitos Von Hertzen Brothers, kiitos Queen, kiitos Helsingin Juhlaviikot!!!! ♥

Kuva: Simo Karisalo / Helsingin Juhlaviikot

Two Finnish bands with extremely gifted musicians decided to bring a very special live experience to the people - A Night at the Huvila. Helsingin Juhlaviikot aka Helsinki Festival ended with an amazing concert where Rubik and Von Hertzen Brothers played their favourite Queen songs.

First both bands played their own sets, then had a small break and came back together to play an hour's worth of songs from their British idols. I wrote too much about the gig in Finnish already and now I don't seem to have any words left. It was just amazing, a once-in-a-lifetime experience! I really like both bands and Queen also, so the magic of the evening was almost too overwhelming. I just kept smiling all the time, with an odd tear here and there forming in the corners of my eyes. I actually had excruciating stomach pain for several hours, but luckily I could almost forget it while listening and feeling the music.

This was something never to forget, thank you all!!!! ♥

Ruisrock 2011 - LA

Lauantaina raukkaparkojen jalkojen sullominen rikkinäisiin Converseihin ei sujunut ilman kirosanoja, mutta päivän annin odottaminen oli suurempaa kuin fyysinen tuska. Reiskan Pikku Myy sai itselleen uuden värityksen kaikkien muutenkin todella huonojen juttujen kunniaksi, ja aina niin kaunis Sarakissakin saapui halittavaksi ja kuvattavaksi.

(Pssst. Eiliseltä unohtui mainita CMX, mutta ei niin väliäkään. Vaikka vanhoja biisejä olikin kiva kuunnella kaukaa, en tiedä missä vaiheessa olen tippunut bändin kelkasta?)

Päivän ensimmäiset sävelet saatiin Von Hertzen Brothersilta. Neljäs veljesten keikka minulle, eivätkä he taaskaan pettäneet. Paitsi että progeiluun yltyvä rokki tuo mukavaa vaihtelua festareiden muuten melko suoraviivaiseen räminään tai dreampopiin, saattaa kameran linssi turhan usein suuntautua herra basistin suunnalle, köh. Not my fault! Myös Anna Calvi tuli tsekattua - lahjakas nainen, joskaan keikka ei porautunut mitenkään järjettömän syvälle.

Ruisrockin ehkä parhaimmat bileet jamiteltiin anniskelualueen pikkulavalla kera Felix Zengerin. Mainetta niittänyt nuori beatboxaaja on suorastaan ällistyttävän taidokas, mutta samalla nöyrä ja ujon oloinen. Vierailevina tähtinä lavalla nähtiin Tommy Lindgren ja Petteri Sariola, jotka niinikään toivat omilla taidoillaan lisää kipinää soppaan. Aivan ihana meininki! Millään ei olisi malttanut lähteä pois tanssahtelemasta :) Mutta all good things come to and end, sniff.

Ja toisaalta, telttaan täytyikin jo kipittää juoksujalkaa, sillä odotetuimman eli Elbow'n keikka odotti kuulijoitansa. Setti oli mieletön, ihana ja kaikkea muuta superlatiivista, juuri kuten odotinkin. Olin haltioissani! Guy Garvey on mies, joka todellakin osaa ottaa yleisön haltuunsa. Settilista ei tullut yllätyksenä, koska tapojeni vastaisesti kuikuilin aiempia etukäteen netistä, mutta pääasia että upeita kappaleita soitettiin iso liuta. Nyt vain odotellaan brittibändiä takaisin tänne pohjolaan!


Second day of Ruisrock went by well. Met some friend, listened to Von Hertzen Brothers (they never let you down!), Anna Calvi (what a talented woman), Felix Zenger (with guest stars Tommy Lindgren & Petteri Sariola - the best party of Ruisrock!) and of course Elbow, which I had been waiting for the most. It was just as lovely as I would've imagined and Guy Garvey surely knows how to treat his audience with love, humour and respect.