Girl Power!

Koko suhteellisen lyhyen Spotify-historiani ajan olen koettanut vääntää tiettyä playlistia. Useampaan kertaan olen sen aloittanut ja aina jättänyt sikseen mahdottomana tehtävänä tai muuten vaan laiskuuttani. Nyt kuitenkin sisuunnuin ja lähdin kulkemaan kivikkoista polkua naisvokalistien maailmassa.

Minullahan on siis ongelma naislaulajien kanssa. Suurin osa musiikista, jota kuuntelen, on yhtä kuin miesääni laulamassa, huutamassa tai kuiskailemassa, taustalla koko muu bändi tai vain akustinen kitara. En suorastaan tiedä miksi naisäänet ovat olevinaan niin hankalia. Hyväksyn kuunteluun vain harvat ja valitut, ja niillekin lämpenen yleensä aivan liian hitaasti. Ehkä asia liittyy siihen kuuluisaan kateuteen: koska en itse saa olla rokkistarba ja kirkua kitara kaulassa mikrofoniin, en salli sitä muillekaan.

Olin siis hämmentynyt, kun onnistuin saamaan naislaulajalistalleni yli 70 eri nimeä. Mitä ihmettä! Toki mukana on sellaisiakin, joita en vakituisesti kuuntele (ainakaan myönnä), ja last.fm'n mukaan kuunnelluista 1388'sta eri artistista tsiksien osuus on häviävän pieni, mutta silti.

Lista alkaa luulot pois -asenteella kera yhden vahvaäänisimmistä daameista mitä on, mutta rauhoittuu matkan varrella. Yritin valita kappaleita, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä - mukana on kuitenkin myös paljon kenties liiankin monta kertaa luukutettuja lemppareita sekä klassikoita kolmelta viimeiseltä vuosikymmeneltä. Pidätän itselläni oikeuden lisätä kappaleita sitä mukaa, kun uusia tuttavuuksia tulee vastaan tai kun muistan, mitä olennaista on jäänyt kaivelematta muistin syövereistä.

Girl Power

Tämän myötä blogi jää pienelle paussille! Voi olla että Movie Monday -haasteeseen on pakko vastata, mutta muuten palailen langoille about viikon kuluttua uusin kujein. :)


Somehow I've tried and tried to make a playlist with only female artists on it and never succeeded. Until now. I have always had a some sort of problem with female singers. I don't really know why, but I only listen to a few that have been carefully selected. Maybe I'm just jealous of their incredible voices? Who knows. In any case I was a bit bewildered when I got over 70 names to my all girl playlist. There are some old classics, artists which I don't really listen to anymore and both all-time and new favourites. And yes, again I will be adding more songs to the list when I remember something that shouldn't have been forgotten or stumble into new promising ladies. Just click on the link to get to Spotify!

This said I will be taking a small hiatus, just to rest my brain, and be back in a week with some new tricks. :)

Pictures 01, 02

Underneath

Musiikillinen nostalgiatrippi (ja vähän ehkä nykyaikaakin). Kuka on mukana?

Nostalgiatripiksi olisi laskettu sekin, jos olisi aikomusten mukaisesti laulanut viikko sitten karaokessa Hansonia, selvinpäin. Kyseisestä lajista kilpaillaan MM-tasollakin (Suomen osalta ilmeisesti melko voitokkaasti vieläpä), ja paikallisessa pidetyt aluekarsinnat valitettavasti katkaisivat tien minun & ystäväni ja mikrofonien välillä. No, ensi kerralla sitten. Silloin vedetäänkin koko biisilista läpi - mikään karaokepaikka ei voi olla läpeensä paha, jos listoilta löytyy Musea, Nine Inch Nailsia, Bluria, Verveä, Rufus Wainwrightia, Savage Gardenia, No Doubtia, Linkin Parkia ja - gasp - Hansonia.

Oldies goldies!

100 version 2.0

Tiesitte, että teen sen vielä: kasaan 100 parasta biisiä -playlistin kakkosversion.

Toisen listan tekeminen oli tietyllä tapaa helpompaa. Vaikka en varsinaisesti jatkanut suoraan siitä, mihin ensimmäinen jäi, vaan käytin samoja artisteja uudestaan, en missään nimessä käyttänyt samoja biisejä (ja edelleen yritin vältellä Heartbeats-listan toisintoja). Pois sai jättää ne muutamat pakolliset henkilökohtaiset hitit ja lisätä tilalle jotain tuoreempaa. Toisin sanoen kakkosversiolla on mukana paitsi uudempia tulokkaita, myös sellaisia nostalgiapläjäyksiä (lue: nu-metalia), joita en juurikaan enää kuuntele ja jotka oli pakko tilanahtauden vuoksi tiputtaa pois ykkösosasta. Ainakin tällä hetkellä tykkään tästä listasta enemmän kuin ensimmäisestä! Mukaan pääsi niin paljon kaikkea huippua ♥ Vaikka sanomattakin selvää, että karsimista piti edelleen tehdä rankalla kädellä - siispä aloitin suosiolla jo version numero kolme tekemisen ;) Katsotaan, koska se suvaitsee valmistua. Edelleen tietokannan puuttumisen vuoksi osa hienouksista jäi pois ja vaikka esimerkiksi Lapkoa ja Disco Ensembleä sentäs löytyy jo nykyisin, valittavasti väärät levyt...

Toivottavasti playlistista on jollekulle muullekin yhtä paljon iloa kuin minulle! Ja artistithan ovat mielikuvituksettomasti aakkosjärjestyksessä ihan vain siksi, että edes itse pysyisin jotenkin perillä siitä, mitä olen jo listalle laittanut. Syytän dementiaa maailman runsasta loistavan musiikin varastoa.

100.2

Kuva liittyy viikonloppuun, jonka vietän kauniissa Ruissalossa rokkaillen minkä jaloistani kerkeän. Niihin jalkoihin isketään festarinkestävät conssit, jotka ovat jossain muinaisessa elämässään olleet mustavalkoiset. Ruskean eri sävyt tosin haalistunevat entisestään pogoillessa The Nationalia ja Elbow'ta pölyisessä maastossa tuhansien muiden rokkareiden vanavedessä, joten ei väliä. Lukuisten loistavien bändien seasta odotan kahta mainittua eniten. Turussa törmätään!

Earlier this year a friend asked me to make a Spotify playlist of 100 best songs ever. An impossible task! Especially when you could only use each artist or band once. But somehow I made it through. So, after a bit of consideration I decided to make a "one hundred best songs part two" playlist. Just click the link and you'll get to it! Hope you like it as much as I do :)

I'll be spending the weekend in Turku where Ruisrock festival will take place. Three days' worth of rocking and dancing at lots of awesome gigs - can't wait!

100 Kilometriä Ouluun

(source: winona-ryder.org)

Bubble julkaisi tällä viikolla 100 parhaan biisin listan ja tartuin toki heti haasteeseen! Itse kokosin listan sillä periaatteella, mitkä 100 biisiä ovat juuri minulle niitä "parhaita", jotenkin merkityksellisiä tai sellaisia, joihin olen rakastunut totaalisesti heti ensikuulemalta. Paras on käsitteenä niin laaja, että sen suurempi miettiminen saisi vain hermot riekaleiksi. Rajoitus "vain yksi biisi samalta esittäjältä" oli todellakin tarpeen, sillä muuten varmaan puolet listasta olisi koostunut The Nationalista, Tori Amosista ja Silverchairista. Spotify heitti kehiin oman rajoituksensa, sillä kaikkia niitä biisejä, jotka olisivat kuuluneet listalle, ei sieltä löytynyt. Mainittakoon esimerkiksi Steven Wilsonin Veneno Para Las Hadas, Placebon Special Needs ja Gary Julesin Mad World (spotifyssa on siitä jokin aivan väärä versio). Tein listan parissa tunnissa, joten siihen on koottu ne biisit, jotka heti tulivat mieleen. Tekisin listaa ikuisuuden, jos alkaisin oikein kunnolla sitä miettimään.

100 KILOMETRIÄ OULUUN

Oma listani sai nimekseen "100 Kilometria Ouluun". Ei sen takia, että kyseinen Scandinavian Music Groupin biisi olisi listalla (siellä on yksi toinen) vaan siksi, että nimessä nyt sattuu olemaan luku 100 ja minulla on viime aikoina ollut kova ikävä Ouluun. Sydämeni taisi jäädä tuonne vanhaan asuinkaupunkiini. Noin puolet soittolistasta on nopeampia biisejä, puolet hitaita. Listalta löytyy hyvin paljon sellaisia biisejä, joita on ollut jo aiemmissa soittolistoissa. Minkä sille voi, että juuri ne biisit ovat minusta niitä parhaita. Instrumentaalibiisit jätin täysin tämän listan ulkopuolelle. Ja lista alkaa tietenkin sillä maailmankaikkeuden parhaalla biisillä. Napatkaa ihmeessä haaste, jos haluatte!

Bubble made a "100 best songs" -list and I took the challenge too! I made my list in a couple of hours, so it's got those songs that came to my mind right away. I'd never ever get it finished if I really, thoroughly thought about it.

Sata

Ystävä pyysi minua laatimaan playlistin sadasta parhaasta biisistä. Toistan: sata parasta biisiä. Mahdoton tehtävä!

Aiheeseen liittyy niin paljon problematiikkaa, että parempi aukaista solmut saman tien. Ensinnäkin, kaikkihan riippuu siitä, miten käsittää termin paras. Minulla ei ole kovin suuria vaikeuksia (öhm) käyttää lähes mitä tahansa muuta superlatiivia kappalelistojen muodostamiseen. Biisi voi olla maailmankaikkeuden herkin, menevin, pompittavin, itkettävin, nostalgisin, tunnelmallisin, huvittavin, riehuttavin tai kamalin, mutta paras on aivan liian laaja käsite. Mielestäni parhauteen liittyy muutakin kuin oma henkilökohtainen mieltymykseni – kappaleen pitää olla myös musiikillisesti ansioitunut tai muuten arvostettu, pelkkä oma viehtymykseni johonkin melodiaan ei välttämättä riitä. Tässä tietysti voisi vetää vastalauseet tiskiin ja sanoa, että senhän pitääkin olla minun mielestäni paras, ei koko maailman, mutta minusta kyseinen käsite vaatii myös objektiivisuutta. Enhän itse ikinä käyttäisi mistään musiikista oikeasti sanaa paras kuvaamaan sitä, koska mikään yksittäinen asia ei vaan voi olla maailman paras. Piste.

Sitten päästään seuraavaan ongelmaan: miten valita parhaat kappaleet? Listan teon ohjeiksi annettiin paitsi rajoitettu määrä sata, myös se, että jokaiselta artistilta saa olla vain yksi biisi mukana. Toistan: yksi biisi per artisti. Kääk! Nimittäin jos oikeasti laatisi sadan parhaan kappaleen listan, tulisi sille moneltakin bändiltä ehdottomasti useampi ralli. Se on fakta. Siten lista ei nyt oikeastaan ole ihan accurate. Mutta tavallaan tämä yksi-per-artisti-rajoitus oli toimiva, sillä sen ansiosta moni sellainen bändi pääsi listalle, joka ei muuten olisi sinne välttämättä mahtunut. Toisaalta myös Spotifyn rajoittunut valikoima tietyllä tapaa helpottaa valintaa. Jäin silti suuresti kaipaamaan esim. Sueden Filmstaria sekä Placebon ja Saran vanhempaa tuotantoa (olisin mieluusti valinnut  vielä paremmat kappaleet kuin mitkä listalle nyt päätyivät), Arcade Firea, Lapkoa, monesti aiemminkin mainittua Innpeachia, Daughter Darlingia, Lemonatoria, Fresh Body Shopia ja niin edelleen.

Ja miten valita biisit? Intuitiolla. Ihan täysin pelkästään intuitiolla. Se on ainoa toimiva keino, joskin viikon päästä laatisin ehkä eri fiiliksellä erilaisen listan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt kun mennään aikalailla klassikoilla ja joillakin vähän omituisemmilla lemppareilla. Muutamien bändien kohdalla aloin valinnan jälkeen vielä arpoa biisivalintaani niiden monien huippujen joukosta, mikä osoittautui kohtalokkaaksi – mitä enemmän asiaa miettii, sitä hankalammaksi päätöksenteko tulee! Arrrgh. Lopulta useammankin tuskailun jälkeen päädyin yleensä aina siihen alkuperäiseen, nopeasti sydämellä valittuun kappaleeseen. Sillä hetkellä se tuntui kuitenkin oikealta.

Mukana listalla sai olla niin vanhoja suosikkeja kuin uusiakin. Tosiasiassa lista koostuu kuitenkin pääasiassa niistä niin sanotuista keskivaiheen lemppareista, sillä kaikki vanhat eivät suinkaan enää jaksa koskettaa samalla tavalla kuin ennen, ja toisaalta taas harvasta alle vuoden vanhasta tuttavuudesta pystyy edes merkityksettömästi käyttämään sanaa paras. Kyseiseen statukseen pääseminen vaatii suurten juurten pureutumista sydämen sopukoihin, ja siinä kestää yleensä vuosia. Lukuisat poikkeukset tietenkin vahvistavat säännön. Ja koska jostain täytyi karsia, jätettiin listalle mieluummin päivänselvät valinnat, ne, joita ilman ei voisi elää.

Tämä projekti olisi ollut semihelppo, jos olisi tehnyt kaksi listaa: yksi hitaille, yksi nopeatempoisille kappaleille. Koska Heartbeats kuitenkin sivuaa aihetta rakkauden- ja tuskantäyteisillä slovareillaan, yritin välttää tuplaamista ja keskittyä tällä kertaa vähän menevämpään toimintaan. Needless to say että aina se ei onnistunut, jotkut kappaleet vain on luotu kuulumaan lähes jokaiselle listalle, olivat sitten hitaita tai eivät.

Mutta lätinät sikseen ja klikkaamalla listaan: 100

Haastan tähän samaan, hermoja koettelevaan rumbaan ainakin Laurin, Jennin, Miian ja kenet tahansa, joka ei pelkää pientä haastetta! Enjoy the ride ;)


Kuva

Näin minä vihellän matkallani

Vietettiin J:n kanssa pari viikkoa sitten muutama tunti sunnuntai-illasta miettimällä ja etsimällä biisejä, joissa vihelletään. Parin tunnin jälkeen löysin blogin nimeltä All Whistling Songs. Mutta kyllä ei ole tuolla niitä kaikkia, joita keksittiin! Laitoin sinne sähköpostia asiasta, että kohta sitten on (tämä oli huono viittaus kirjaan "Mielensäpahoittaja"). Tuossa yllä on yksi ultimate vihellysbiisi, jota ei spotify tunne eikä muuten All Whistling Songs -blogikaan! Tiedän, että aivan varmasti on unohdettu vaikka mitä oleellista, mutta silloin kun jotain pitäisi muistaa niin ei takuulla tulee mitään mieleen.. Tein suuresti lyhennetyn soittolistan niistä vihellysbiiseistä, joita meidän listallemme päätyi (J:n version löytää täältä!).

Bernard Herrmann - Twisted Nerve

The Drums - Let's Go Surfing

Peter Bjorn & John - Young Folks

Bob Sinclar - Love Generation

Andrew Bird - Fitz And The Dizzy Spells
Noah & The Whale - 5 Years Time

Tori Amos - Cornflake Girl

The Bravery - Bad Sun
The Black Keys - Tighten Up
Pixies - La La Love You

Beck - Sissyneck

Eels - I Like Birds
 Yeah Yeah Yeahs - Hysteric 

Teitur - Hanging My Worries Out To Dry

Andrew Bird - Oh No

Radical Face - Glory

Cat Power - After It All

Björk - Isobel
Goldfrapp - Lovely Head

Scandinavian Music Group - Juokseva Mies

Monty Python - Always Look On The Bright Side Of Life (= loppukevennys)

Hei, olisiko teillä muuten jotain toiveteemoja 
soittolistojen suhteen?!

Pretty Good Year

(kuva: weheartit.com)

Suurimmassa osassa blogeista on jotenkin koottu yhteen päätöksensä saanutta vuotta 2010. Tuntuu siltä, että eihän vuonna 2010 tapahtunut juuri mitään, mutta kun vuotta alkaa kerrata mielessään huomaa että tapahtui vaikka mitä. Vuoteen mahtui kaksi ulkomaanmatkaa, blogiristeily Tukholmaan ja ihana ihana Edinburghin matka. Vuosi 2010 toi tullessaan myös muuton Oulusta uudelle paikkakunnalle työharjoittelun vuoksi. Yksi vuoden kivoimmista jutuista oli ehdottomasti blogin kautta saadut uudet tuttavuudet :) Koska rakastan listojen tekemistä niin kokoan vuotta 2010 omalta osaltani yhteen vielä niiden kautta.

Musiikilla on suuri paikka sydämessäni, joten myös livemusiikkia tuli luonnollisesti vuonna 2010 käytyä kuuntelemassa. Mutta enkö oikeasti ole käynyt millään keikalla heinäkuun jälkeen?! Mitä ihmettä. Olenkohan unohtanut listasta jotain... 

Keikat 2010:

1. Manboy @ NRJ, Hki 1/2010
2. Viola & 80th Disorder @ 45 Special, Oulu 2/2010
3. Lapko @ 45 Special, Oulu 3/2010
4. Morley @ 45 Special, Oulu 3/2010
5. 30 Seconds To Mars @ Hki Jäähalli 3/2010
6. Florence + The Machine @ Tavastia, Hki 3/2010
7. Melissa auf der Maur @ Virgin Oil, Hki 4/2010
8. Nephew @ On The Rocks, Hki 4/2010
9. Anna Puu @ Tavastia, Hki 6/2010
10. Tori Amos @ Pori Jazz 7/2010
11. Florence + The Machine @ Ruisrock, Turku 7/2010
12. Belle & Sebastian @ Ruisrock, Turku 7/2010
13. Manna @ Ruisrock, Turku 7/2010
14. Lapko @ Ruisrock, Turku 7/2010
15. Prince Of Assyria @ Ruisrock, Turku 7/2010
16. Scandinavian Music Group @ Ruisrock, Turku 7/2010
17. Regina Spektor @ Ruisrock, Turku 7/2010
18. The Ark @ Ruisrock, Turku 7/2010
19. Don Huonot @ Ruisrock, Turku 7/2010
20. Arcade Fire @ Senaatintori, Hki 7/2010

Ja niinhän siinä kävi, että ne kaksi vuoden 2010 alussa itselleni asettamaa tavoitetta eivät toteutuneet vuoden aikana. Kirjoja tuli luettua paljon vähemmän kuin vuonna 2009. Syytän tästä niitä lukemattomia kirjoja ja artikkeleita, joita gradu ja kirjatentit vaativat lukemaan. Niitä ei siis listalle hyväksytty. Ja nyt puhutaan oikeasti tuhansista sivuista. Alla olevasta listasta saattaa kyllä puuttua joitain kirjoja, tuo listan päivittäminen kun aina välillä hieman unohtui..

Luetut kirjat 2010:

1. Sylvia Plath: The Journals

2. Philip Pullman: Olin rotta..eli punaiset kengät

3. Philip Pullman: Kultainen Kompassi

4. Philip Pullman: Salaperäinen Veitsi

5. Donna Tart: A Secret History

6. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

7. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
8. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

9. Diane Setterfield: The Thirteenth Tale

10. Mia Kirshner: I Live Here

11. Audrey Niffenegger: The Time Traveler's Wife 

12. Audrey Niffenegger: Her Fearful Symmetry

13. Tove Jansson: Muumipappa ja meri 

14. Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

15. Tove Jansson: Taikatalvi

16. Alice Sebold: Oma taivas

17. Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri luokkaretkellä

18. Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit

19. Charlaine Harris: Dead in the Family

20. Charles R. Cross: Cobain Unseen

21. Neil Gaiman: Wolves in the Walls

22. Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa

Uusia elokuvia tuli vuonna 2010 katseltua runsaat 100 ja lisäksi toki paljon ihania entuudestaan tuttuja. Elokuvista en todellakaan jaksa kirjoittaa listaa, mutta parhaimpina mainittakoon Shutter Island, Inception, The Road, Alice in Wonderland, The Runaways ja Harry Potter and the Deathly Hallows Part 1. Eteenpäin mentiin tuossa elokuva-aiheisessa tavoitteessa nähdä tiettyjen lempinäyttelijöiden kaikki elokuvat/sarjat imdb:n listan mukaan. Zooey Deschanelilta on enää näkemättä 6 ja Angelina Jolielta 7. Muilta (Winona Ryder, Cate Blanchett, Edward Norton, Johnny Depp, Viggo Mortensen ja Jake Gyllenhaal) on näkemättä vielä enemmän, mutta eiköhän asia korjaannu tänä vuonna. 

Nyt vuonna 2011 tavoitteenani on tietenkin siis käydä enemmän keikoilla, matkustella enemmän, saada yllä mainittu elokuvaprojekti päätökseen ja lukea enemmän kirjoja kuin vuonna 2010. Voisin myös saattaa päätökseen muutamia ikuisuusprojekteja, jotka ovat olleet ajatuksen tasolla tai muuten vain kesken jo vuosia.

Mitä lupauksia/ tavoitteita sinulla on tulevalle vuodelle 2011?

Vuoden musiikit

Levyarvioviikko jäi suunnitelmista huolimatta pitämättä, enkä koe että asiaa on koko vuoden aikana ilmestyneistä levyistä niin paljoa, kuin olin meinannut. Ihan vähän kuitenkin. Monien muiden bloggaajien tavoin en kuitenkaan tee mitään top-listaa, sillä sen laatiminen olisi täysin mahdotonta. Ainoastaan ykköspaikka olisi selkeä tapaus newyorkilaistuneiden ohiolaisindierokkareiden ylivoimalla.

Osa kuluneen vuoden levyistä on jäänyt jatkuvaan soittoon, osa on alkuinnostuksen jälkeen hautautunut muiden alle. Uusia artistituttavuuksiakin on kantautunut korviin aimo liuta, mutta niistä kaikki eivät ole julkaisseet mitään nimenomaan tänä vuonna. Upeimpina ilmestyksinä mainittakoon The Nationalin High Violet, joka ei lähde kulumallakaan soittimesta pois, sekä Owen Pallettin Heartland. Meadow Islandin debyytti sekä Antony & the Johnsonsin Swanlights ovat nekin runsaan ylistyksen arvoisia, mutta kenties sellaisia, jotka sopivat vain harvoihin ja valittuihin tilanteisiin. Jónsin soolodebyytti on niinikään mieletön pläjäys, joka on kuitenkin täynnä kesäfiilistä ja iltojen pimetessä jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Magenta Skycode, Beach House, Arcade Fire, Sufjan Stevens, Deerhunter, The xx, Weezer, Junip, Prince of Assyria - kyllä näitä positiivisuuksia löytyy läjittäin.

Tutun tasaisia plattoja on niitäkin suollettu tuutista. Ääripäitä ovat Lapko, joka jäi alun runsaan hypetyksen jälkeen jonnekin hyllyn perukoille sekä Manic Street Preachers, jonka Postcards from a Young Man ei ole vielä saanut minusta vahvaa otetta. Toivoani en kuitenkaan menetä, vaan haluaisin kovasti kyseisen levyn niin sanotusti laajentavan tajuntaani - tarvittaisiin vain lisää kuuntelua kehiin. The Arkilta en viime aikojen suuntauksia haistelleena ihan kamalasti odottanutkaan, ja The Smashing Pumpkinsin konseptilevy on mennyt muutamia hienoja kappaleita lukuun ottamatta jotenkin täysin ohi, mutta vuoden suurin pettymys on vailla kilpailijoita Interpol. Yhtyeen omaa nimeä kantava neljäs pitkäsoitto sisältää kyllä hyvän musiikin aineksia, mutta kokonaisuudessaan se ei iskenyt puoliksikaan yhtä voimakkaasti kuin edeltäjänsä, ja kuuntelukertoja on kertynyt alle parikymmentä. Kenties vielä jonain päivänä tajuan levyn hienouden. Sitä odotellessa.

Ja katse tulevaisuuteen. Ensi vuonna voimme odottaa tuoretta musiikkia ainakin ysärirakkaudeltani, Bushilta. Todennäköisesti tauon jälkeen julkaistava materiaali ei vastaa aiempien tasoa, mutta voihan niitä helmiäkin löytyä. White Liesin odotettu Ritual näkee päivänvalon 17.1., Manboyn viides lapsi syntyy 2.2., electrokunkku IAMX’n neljäs lätty ilmestyy maaliskuussa ja Patrick Wolfin niinikään viides pitkäsoitto näillä näkymin toukokuussa. Kaikkia näitä kuolaan kieli pitkällä, joskin Manboyn Something Wonderfulia on odotettu ehkä pisimpään, ja odotan levyn sisällön olevan sen nimen mukaista. Samoin The Arkin kokoelmalevy tulee ulos helmikuussa. Se sisältää pari uutta kappaletta, joten saanee paikan hyllystäni varmuudella, vaikka sieltä toki kaikki tähän mennessä ilmestyneet löytyvät nekin.

Kevään keikkasaldo näyttää tällä hetkellä vahvalta, vaikka epäilykset sen suhteen olivatkin jossain vaiheessa melko suuria. Godspeed You! Black Emperor, Manboy, Junip, The National, The Ark, White Lies, IAMX ja Ulver on merkattu minun kalenteriini. Kaikki ensimmäistä lukuun ottamatta olen nähnyt livenä aiemminkin, jotkut useita kertoja, mutta yhtälailla odotan kaikkia keikkoja kädet täristen. Vuoden vaihtuminen tuo jännitystä keikkarintamalle myös kesän suhteen, kun festarijärjestäjät alkavat pikkuhiljaa ilmoitella kiinnitettyjä artisteja.

Fyysisiä levyjä ostin vuonna 2010 aivan liian vähän, mutta se korjattakoon 2011. Kokonaisuudessan hyvä musiikkivuosi!



p.s. Eilen FST'ltä tuli söpö dokumentti The Arkin Ola Salosta aka Ola Svenssonista. Dokkari on kuvattu niihin aikoihin, kun herra esiintyi  Malmössa pääosassa Andrew Lloyd Webberin musikaalissa Jesus Christ Superstar. Mikäli missasit ohjelman, se on viikon ajan nähvävillä Yle Areenassa.
p.p.s. Tänä vuonna levyarvosteluita tuli tehtyä melkoisen vähän, mutta niitä vanhempia voi käydä tsekkailemassa records baby -labelin alta.

Xmas!

Joulukuu! Nyt saa virallisesti kaivaa esiin joulukoristeet ja tonttulakit, pohtia joulupöydän menuta, kirjoitella joulukortteja jotta ne ehtivät vielä Itellan punaiseen kuoreen ja avata kalenterin ensimmäisen luukun (mikäli ei omista partiolaisten adventtikalenteria). Sekä tietenkin kuunnella joululauluja.

Sinänsä osa joulujodlailuista on todella rasittavia tai muuten vaan tekopirteitä. Muutamista on kuitenkin tehty mukiinmeneviä uusintaversioita, ja ovathan ne perinteisetkin toki useimmiten kauniita. Vähän olin pettynyt Spotifyhin, josta ei löydy Bon Jovin joulubiisejä ja Hansoninkin kokonaiselta joululevyltä nihkeästi juuri mitään, mutta tässä  kuitenkin sekalainen lista joulutunnelmaa!

Xmas

Talvihan oikeastaan vasta alkaa kunnolla joulun jälkeen, ainakin jos lumesta puhutaan, ja silloin hempeät sävelet sopivat koskemattomille hangille täydellisesti. Talvinen playlist luvassa siis tammikuussa :)

p.s. Ysärinostalgikoille, tässä sitä Bon Jovia ;)

Musica

Syksy tulee olemaan täynnä (toivottavasti) toinen toistaan upeampia levyjä. Yksi niistä on tiistaina päivänvalon näkevä Interpol, joka on kuultavissa ennakkoon bändin Myspacessa. Yleensä vastustan ennakkokuuntelua viimeiseen saakka - minusta on mukavampaa, kun levy on fyysisesti käsissä ja sen saa tökätä uunituoreena soittimeen, antaa sävelten vallata kropan ja mielen. Joskus houkutus vie mennessään, mutta lupaan, että kuuntelen levyn läpi vain kerran ennen virallista ilmestymispäivää ;) Tai ehkä kaksi kertaa. (Kiitän Jenniä, jolta tiedon ennakkokuuntelusta bongasin!)

Kesällä ilmestyneistä ehkä eniten kuuntelussa on ollut Arcade Firen The Suburbs, joka on melkoinen paketti. Odottelen vielä sen täydellistä aukeamista ja nousua Neon Biblen ja Funeralin korkealle tasolle. Bändille ei pelkkä musiikki riitä, vaan projektin alla on ollut myös lyhytfilmi. The Wilderness Downtown ei toiminut selaimessani ilmeisesti ihan niinkuin olisi pitänyt, mutta selvän siitä silti sai. Suosittelen sulkemaan kaikki muut sovellukset ennen leffan avaamista.

Keikkaakin pukkaa - syksyn mittaan on tiedossa mm. Blonde Redhead, Ed Harcourt ja Anathema lämppärinään Anneke van Giersbergen (lippu vielä hankkimatta). Myös Godspeed You! Black Emperor heittää Pohjoismaiden ainoan keikkansa Helsingin kulttuuritalolla tammikuussa. Liput ovat varmasti kiven alla, mutta pakkohan niitä on yrittää... (Kiitokset Annalle tästä tiedosta!)

Taivun varmasti jossain vaiheessa samaan kaavaan kuin viime vuonna, ja pidän musiikkiviikon postauksinaan lähinnä levyarvioita. Mutta sitä ennen pitää vielä odotella pitkäsoittojen ilmestymistä :)

Kuva Murat Yüksel

Heartbeats

Toisella taholla Paivi kyseli rockballadien perään. Tämä innoitti minua kokoamaan aiemman mp3-listani myös Spotifyhin. Kollektiivista tosin tuli oikein kunnon sekasikiö ja tyylilajeja löytyy laidasta laitaan. Niiden maailmankaikkeuden upeimpien biisien joukossa on myös rockin ja popin klassikoita, joiden esittäjiä en normaalina päivänä kuuntele lainkaan. On kulttiballadeja, rakkauslauluja, muuten vaan mahtavia hitaanpuoleisia biisejä sekä kunnon synkistelyyn sopivia ralleja. Jokaiselle jotakin.

Vaikkakin moni tärkeä jäi tietokannan epätäydellisyyden vuoksi puuttumaan (Apulanta - Odotus, Apulanta - PVC-unelmia, Bush - Swallowed, Innpeach - Don't look at these; muutamia mainitakseni), voinee tästä listasta nauttia anyhow. Ulkona on harmaata ja sateista, kädessä jättimäinen teekuppi, seurana jylhä yksinäisyys. Täydellistä.

Heartbeats

Kuva: crazy4franz

PSSSST. Spotifyllahan on nyt myös Open-versio, johon ei tarvita kutsua lainkaan. Rajoituksena siinä tosin on 20 tunnin kuunteluoikeus per kuukausi. Mutta jos et Spotify-tunnuksia vielä omista, tsekkaa tämä vaihtoehto!

Wicker Park Soundtrack

Puuh, eilinen seuran kevätnäytös painaa vielä jäsenissä, mutta uuteen viikkoon on alettava. Eivätkä treenit suinkaan lopu vielä. Kesätaukoa on heinäkuu, eikä sekään kulu laakereilla leväten... Hätiäkö mitiä, motivaatiota kyllä riittää. Etenkin kun sain joukkueemme vuoden treenaaja -palkinnon, jee! :)

Asiaan. Muutama vuosi sitten ilmestynyt elokuva Wicker Park on näkemättä, mutta se ei estä nauttimasta soundtrackista. Joukko erilaisia uusia ja vanhoja indie-tuttavuuksia on kasattu samojen kansien sisään. Suurin osa on täydellisiä sateisiin sadepäiviin - hellejakson jälkeiselle viikolle siis ;) Spotifyn ystävät, hypätkää linkistä sisään!

Wicker Park Original Soundtrack at Spotify

(jos et omista Spotify-tunnuksia, biisilistauksen näkee tästä)

Kuva

Terrible Love

Tehokuuntelussa on tällä hetkellä kaksi aivan loistavaa levyä: The Nationalin "High Violet" ja Jónsin "Go". Jónsin levyn kävin jo hakemassa levykaupasta hellään huomaani, The Nationalin levyn fyysistä versiota joudun vielä odottamaan hetken aikaa. Nyt kuuntelen sitä repeatilla The New York Timesin sivuilta. 

Rakastan levyjen kansitaidetta, joissa on muuten yhtäläisyyksiä värien puolesta. Elokuussa suuntaan ehdottomasti Flow-festareille Jónsia katsomaan (ja siinä samalla tietysti muitakin bändejä). The Nationalia ei valitettavasti, ainakaan näillä näkymin, Suomessa tänä kesänä nähdä. Jos nähtäisiin, niin juoksisin vaikka sata kilometriä päästäkseni paikalle.

Let's Festival!

Tästä festarikesästä on tulossa jokseenkin mieletön, ja väliin joutuu pakostakin jättämään muutamia huippuja. Nyyh.

Helsinki Live. Teini-iän suosikit, elektronisen biitin mestari The Prodigy sekä yksi niistä harvoista naisvokalistibändeistä joita ihailen eli Skunk Anansie räjäyttävät tajunnan takuuvarmasti. Myös White Lies on odotettu, kun se tuli missattua viime vuoden Flow'ssa. Mukana toki myös esim. Guns n' Roses, jota voi vilkaista jos aikataulut niin sallivat. ---- PRKL juuri luin, että Prodigy ei tulekaan :( Eih!

Provinssirock. Jää valitettavasti osaltani väliin tänä vuonna, sillä ainoastaan perjantain ulkomaiset kiinnitykset Mew ja 30stm olisivat lippuun ja junaan tuhlatun rahan arvoisia. Ja ne rahat käytän mieluummin muille festareille, onhan nämä molemmat bändit sentäs jo nähty.

Ruisrock. Täynnä kaikenlaisia kivoja pikkubändejä! Prince of Assyria on ykkösenä odotuslistalla, koska en ollut bändin keikalla parisen kuukautta sitten. Tai sitten ykköspaikan valloittaa ihana Regina Spektor. Belle & Sebastiankin kuuluu ennen näkemättömien listalle, mutta myös niitä jo koettuja on syytä hehkuttaa: Florence and the Machine, Porcupine Tree, The Ark (jonka uusi levy ilmestyy ensi viikolla!) ja hassunhauska Flogging Molly. Ainiin ja mainitsinko Don Huonot, joiden Hyvää Yötä ja Huomenta -albumi soi taukoamatta eräänkin 14-vuotiaan soittimessa.

Ilosaarirock. Tämäkin pitää finanssipoliittisten syiden vuoksi skipata, vaikka Faith No More olisi enemmän kuin kiva nähdä edes kerran elämässä. UNKLE, DJ Shadow, Katatonia, Imogen Heap ja Bad Religion... Yhyy!

Pori Jazz. Länsirannikko on jäänyt minulle tuntemattomaksi, koska olen aina asunut täysin eri puolella Suomea, mutta kerrankos sitä Poriinkin voisi eksyä (onhan sieltä eräs tietty bändikin kotoisin, khrm). Pääasiallisena syynä kuitenkin Tori Amos. Osaako joku muuten selittää, miksi niin moni ihana naislaulaja on punatukkainen? Liittyykö musiikillinen lahjakkuus punahiuksisten geeneihin? Onko kukaan koskaan tutkinut tätä?

Flow Festival. Ensimmäiset kiinnitykset julkaistiin tänään, uijuijui! Air, The xx, Jónsi (Sigur Rós) ja Ulver. Mahtavaa! Lisäksi plussaa on lyhyt matka festarialueelle ;)

Oletko sinä suuntaamassa kotimaisille festareille tänä kesänä?

Kuvituksena festarikuvia vuosien varsilta. Provinssirock 2005, Ruisrock 2007, Qstock 2006.

Music, Good Friends, I'm Not Dyin' Today

 

(kuva: last fm)

Kuulin juuri uutisen, joka sai minut hieman sekaisin: Tori Amos Porin Jazzeille! Jumalatar Amos esiintyy Kirjurinluodolla perjantaina 23.7.2010. Jos himoitset lippua kyseiseen konserttiin, varaudu siihen, että köyhdyt hieman yli 63 euroa. Mutta Tori Amos on todellakin sen arvoinen. Muutama minuutti tiedon saamisen jälkeen minulla oli jo lippu.

I Hear In My Mind All Of This Music

Tämän kesän Ruisrock vaikuttaa koko ajan vain paremmalta! Uusin, erittäin mieluinen lisäys on ensimmäiselle Suomen keikalleen saapuva Regina Spektor. Regina Spektorin lisäksi omalla must see -listallani ovat Porcupine Tree, Prince of Assyria, Florence & The Machine, Scandinavian Music Group, Don Huonot, Belle & Sebastian ja  The Ark. Loistavaa! Nyt toivotaan, että mitkään kyseisistä bändeistä eivät mene päällekäin. Voisin vielä tilata auringonpaistetta koko viikonlopuksi :)

(kuva: last fm)

In Some Dreaming State

                   

                             FLORENCE + THE MACHINE                                   BAT FOR LASHES

                                          "Blinding"                     vs.                             "Glass"

Jokaviikkoinen lempielokuvien esittely jatkuu entisellään, mutta kaipaan jotain uutta juttua. Sellainen tuleekin olemaan Battle. Kaksi samantyyppistä biisiä kilpailee siis joka viikko (tai kerran kahdessa viikossa, we'll see how this goes) keskenään. Homma toimii yksinkertaisesti siten, että biisin nimeä klikkaamalla pääsee kuuntelemaan kyseisen biisin. Mitään voittoprosentteja ei tarkastella, haluaisin vain tietää, kumpi biisi kolahtaa teihin enemmän - jos kolahtaa ollenkaan. Samalla voin myös harrastaa lempipuuhaani eli loistavan musiikin välittämistä (tuputtamista) toisille :D Ystävät tietävät, että mix-levyjen tekeminen toisille on minusta aivan mahtavaa! Ja sitten kiroan, kun kaikki haluamani biisit eivät mitenkään mahdu levylle. Ensimmäisenä Battlessa keskenään taistelevat Britannian lahjat maailmalle: Florence + The Machine ja Bat For Lashes. Nämä valikoituivat siksi, että huomenna Florence + The Machine heittää Tavastialla keikan. Minusta "Blinding" viekin näistä kahdesta voiton. Toivottavasti pääsen kuulemaan sen huomenna livenä. Onko muita tulossa keikalle?

(kuvat: last fm) 

Kumpi biisi kolahtaa enemmän?
Onko uusi juttusarja kiva juttu vai heitetäänkö roskakoriin?

P.S. Huomasin juuri, että Florence on kiinnitetty Ruisrockiin! Jee, tieni käy siis mitä luultavimmin myös sinne. Toivotaan, että Porcupine Tree, Prince of Assyria, The Ark ja Scandinavian Music Group esiintyvät samana päivänä, niin ei tarvitsisi ostaa kuin yhden päivän lippu. Ai miten niin toiveajattelua :D

This Is A Gift

              

Tänä vuonna olen ollut kiltti. Joulupukin tontut olivat tuoneet ovelle säkillisen paketteja, josta paljastui minullekin monen monta lahjaa. Sain muun muassa runsaasti kuunneltavaa ja luettavaa, herkkuja, koruja ja ihanan kellon. Levyistä ehdottomasti mieluisin oli Florence + The Machinen deluxe-box, joka sisältää 3 levyä ja yhden keikkataltioinnin (dvd). Kirjasen ihanat kuvat saivat minut huokailemaan ihastuksesta.

Myös Landon Piggin uusin levy ihastutti kansitaiteellaan ja

toki myös musiikillisella sisällöllään.

 

Musiikillisia lahjoja

Kuvittelenko vain, vai ovatko ihmiset tänä vuonna normaalia enemmän joulumielellä? Ehkä heikko taloustilanne ajaa ihmiset muistamaan toisiaan vilpittömästi ja aineettomasti. Turha kulutus jää taka-alalle. Tai ehkä olen vain ollut niin orientoitunut muihin asioihin, että nyt kun joulu on oikeasti jo lähellä (3 viikkoa!), ehdin vihdoin ja viimein edes huomata koko asian.

Niin tai näin, Placebolla on oma adventtikalenterinsa, josta heti alkajaisiksi tupsahti uuden sinkun, Bright Lightsin, video. Sen voi siis tsekata luukusta nro yksi - mielestäni on hauskaa, että sinkkuversioon on lisätty albumilta puuttuva 'bright lights and black holes' -kohta. Jokin siinä luo mielleyhtymiä The Arkiin.

Myös Rödsögården on tehnyt joulubiisin, sille videon ja arpoo kivoja pieniä Rödsö-aiheisia juttuja faneilleen (fingers crossed!). Lisäksi biisistä on ladattavissa nuotit, mikä on mielestäni aivan huippua :)

Puhumattakaan aiemmin mainitsemastani Manboyn joulusinkusta, joka ei kyllä varsinaisesti (onneksi) kuulosta jouluiselta, mutta joka toimii silti tottakai mainiona lahjana.

Että meitä nyt lahjotaan! Ja ihania lahjoja ovatkin ♥ Mutta kyllä minulle silti kelpaisi myös joku näistä...

Uppoavatko 'aineettomat' musiikkilahjat?



New York -kuva nyysitty viime vuonna jostain päin Googlen hakua.

p.s. Jos luulet naapurisi jouluvalojen olevan järkyttävimmät ikinä, think again. Olet onnellinen, mikäli ikkunastasti ei näy tämän tai tämän kaltaista loistoa.

Wrapped inside

Flunssan juhliminen jatkuu... Päivä on kulunut hoitaen pikkuasioita siinä määrin, kun päässä oleva jatkuva humina on antanut myöden. Tulipa katsastettua muutama jakso Gilmore Girlsia (mitä sanoin siitä dvd-boksien lainaamisesta ystäviltä?) ja kulautettua tölkillinen Cherry Colaa kofeiinin toivossa. Lounas koostui enimmäkseen tomaattikeitosta. Kunnon ripaus chiliä ja aimo annos valkosipulia, niin johan aukeaa röörit ja pöpöt kaikkoavat!

Kotona möllöttäessä myös musiikin kuuntelu nousee suureen rooliin. Itse en osaa olla hiljaisuudessa jos olen yksin ja sisätiloissa, joten mikäli tv tai radio ei ole päällä, täytyy koneen syövereistä nousta jokin musiikillinen elämys. Tänään kuuntelussa on ollut muun muassa seuraavia suositeltavia tapauksia:

Fresh Body Shop

Interpol

Maria Solheim

Ken Stringfellow

Mono

Nyt ei tästä arkusta lähde enää yhtään sanaa. Harkitsen suurta teekupillista, hetkellistä hairahdusta opiskeluun ja sen jälkeen vajoamista jälleen peiton alle. Myös Donnie Darkon siirtäminen hyllystä dvd-soittimeen houkuttelee. Adios, huomenna keittiöasiaa!

Kuva Ffffound!