A Happy New Year

Well..the song says it all!

I Hope You Feel The Way I Do

                                       
                                        ANNA TERNHEIM                                                  LISA HANNIGAN

                                   "What Have I Done"                   vs.                            "Pistachio"

Tänään on luvassa talven toinen, mutta tämän vuoden viimeinen Battle. Vastakkain ovat ruotsalainen Anna Ternheim ja irlantilainen Lisa Hannigan, joilla on hyvin samankaltaiset äänet. Näiltä neidoilta löytyisi niin samankaltaisia biisejä, että välillä menee itsekin aivan sekaisin kumpaa nyt sillä hetkellä kuuntelikaan. Battleen valitut biisit eroavat kuitenkin toisistaan sen verran, että luulisi olevan helpompi päättää, kummasta niistä pitää enemmän. 

Kumpi biiseistä saa sinun äänesi?

(kuvat: last fm)

Vuoden musiikit

Levyarvioviikko jäi suunnitelmista huolimatta pitämättä, enkä koe että asiaa on koko vuoden aikana ilmestyneistä levyistä niin paljoa, kuin olin meinannut. Ihan vähän kuitenkin. Monien muiden bloggaajien tavoin en kuitenkaan tee mitään top-listaa, sillä sen laatiminen olisi täysin mahdotonta. Ainoastaan ykköspaikka olisi selkeä tapaus newyorkilaistuneiden ohiolaisindierokkareiden ylivoimalla.

Osa kuluneen vuoden levyistä on jäänyt jatkuvaan soittoon, osa on alkuinnostuksen jälkeen hautautunut muiden alle. Uusia artistituttavuuksiakin on kantautunut korviin aimo liuta, mutta niistä kaikki eivät ole julkaisseet mitään nimenomaan tänä vuonna. Upeimpina ilmestyksinä mainittakoon The Nationalin High Violet, joka ei lähde kulumallakaan soittimesta pois, sekä Owen Pallettin Heartland. Meadow Islandin debyytti sekä Antony & the Johnsonsin Swanlights ovat nekin runsaan ylistyksen arvoisia, mutta kenties sellaisia, jotka sopivat vain harvoihin ja valittuihin tilanteisiin. Jónsin soolodebyytti on niinikään mieletön pläjäys, joka on kuitenkin täynnä kesäfiilistä ja iltojen pimetessä jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Magenta Skycode, Beach House, Arcade Fire, Sufjan Stevens, Deerhunter, The xx, Weezer, Junip, Prince of Assyria - kyllä näitä positiivisuuksia löytyy läjittäin.

Tutun tasaisia plattoja on niitäkin suollettu tuutista. Ääripäitä ovat Lapko, joka jäi alun runsaan hypetyksen jälkeen jonnekin hyllyn perukoille sekä Manic Street Preachers, jonka Postcards from a Young Man ei ole vielä saanut minusta vahvaa otetta. Toivoani en kuitenkaan menetä, vaan haluaisin kovasti kyseisen levyn niin sanotusti laajentavan tajuntaani - tarvittaisiin vain lisää kuuntelua kehiin. The Arkilta en viime aikojen suuntauksia haistelleena ihan kamalasti odottanutkaan, ja The Smashing Pumpkinsin konseptilevy on mennyt muutamia hienoja kappaleita lukuun ottamatta jotenkin täysin ohi, mutta vuoden suurin pettymys on vailla kilpailijoita Interpol. Yhtyeen omaa nimeä kantava neljäs pitkäsoitto sisältää kyllä hyvän musiikin aineksia, mutta kokonaisuudessaan se ei iskenyt puoliksikaan yhtä voimakkaasti kuin edeltäjänsä, ja kuuntelukertoja on kertynyt alle parikymmentä. Kenties vielä jonain päivänä tajuan levyn hienouden. Sitä odotellessa.

Ja katse tulevaisuuteen. Ensi vuonna voimme odottaa tuoretta musiikkia ainakin ysärirakkaudeltani, Bushilta. Todennäköisesti tauon jälkeen julkaistava materiaali ei vastaa aiempien tasoa, mutta voihan niitä helmiäkin löytyä. White Liesin odotettu Ritual näkee päivänvalon 17.1., Manboyn viides lapsi syntyy 2.2., electrokunkku IAMX’n neljäs lätty ilmestyy maaliskuussa ja Patrick Wolfin niinikään viides pitkäsoitto näillä näkymin toukokuussa. Kaikkia näitä kuolaan kieli pitkällä, joskin Manboyn Something Wonderfulia on odotettu ehkä pisimpään, ja odotan levyn sisällön olevan sen nimen mukaista. Samoin The Arkin kokoelmalevy tulee ulos helmikuussa. Se sisältää pari uutta kappaletta, joten saanee paikan hyllystäni varmuudella, vaikka sieltä toki kaikki tähän mennessä ilmestyneet löytyvät nekin.

Kevään keikkasaldo näyttää tällä hetkellä vahvalta, vaikka epäilykset sen suhteen olivatkin jossain vaiheessa melko suuria. Godspeed You! Black Emperor, Manboy, Junip, The National, The Ark, White Lies, IAMX ja Ulver on merkattu minun kalenteriini. Kaikki ensimmäistä lukuun ottamatta olen nähnyt livenä aiemminkin, jotkut useita kertoja, mutta yhtälailla odotan kaikkia keikkoja kädet täristen. Vuoden vaihtuminen tuo jännitystä keikkarintamalle myös kesän suhteen, kun festarijärjestäjät alkavat pikkuhiljaa ilmoitella kiinnitettyjä artisteja.

Fyysisiä levyjä ostin vuonna 2010 aivan liian vähän, mutta se korjattakoon 2011. Kokonaisuudessan hyvä musiikkivuosi!



p.s. Eilen FST'ltä tuli söpö dokumentti The Arkin Ola Salosta aka Ola Svenssonista. Dokkari on kuvattu niihin aikoihin, kun herra esiintyi  Malmössa pääosassa Andrew Lloyd Webberin musikaalissa Jesus Christ Superstar. Mikäli missasit ohjelman, se on viikon ajan nähvävillä Yle Areenassa.
p.p.s. Tänä vuonna levyarvosteluita tuli tehtyä melkoisen vähän, mutta niitä vanhempia voi käydä tsekkailemassa records baby -labelin alta.

Manic Street Preachers - Love's Sweet Exile / Ghost of Christmas

Vaikka puuro, pukki ja saunomisesta punaiset posket kolkuttelevat ovella ihan näillä näppäimillä, tunnen pakonomaista tarvetta listata viikonlopun soundtrackiksi jotain muuta kuin joululauluja. Walesilaisyhtye Manic Street Preachersin vuonna 1995 kadonnut kitaristi julistettiin kuolleeksi parisen vuotta sitten. Se ei silti estä toivottamasta nyt 43-vuotiaalle miehelle hyvää syntymäpäivää joka vuosi – emmehän tiedä varmasti, missä menneenä keskiviikkona vuosia täyttänyt Richey James Edwards nykyisin majailee. Manicsien upeisiin biiseihin ei yleensä ole tehty maailmaa mullistavaa visualisointia, vaikka videot perushyviä ovatkin. Hohtavimpana helmenä muiden joukossa kuitenkin Love’s Sweet Exile, joka miellyttää silmääni kaikin mahdollisin keinoin. Nam.

Okei, laitetaan sitten sitä jouluveisuakin kehiin, rikkomatta kuitenkaan postauksen linjaa… Olisin kyllä halunnut mieluummin James Dean Bradfieldin akustisen Last Christmasin, mutta sitäpä ei saanut embedattua. Siksi vähän rokimpaa meininkiä!

Have Yourself A Merry Little Christmas

Jouluksi tarvitaan soittolista perinteisistä joululauluista. Tai ei ehkä niin perinteisistä, sillä lista sisältää muutaman kaikille tutun joululaulun lisäksi vähän vaihtoehtoisiakin joululauluja. Ja kyllä, mukana on myös Vesa-Matti Loiria.. En pidä herran musiikista muuten lainkaan, mutta "Tonttu" ja "Varpunen Jouluaamuna" juuri Loirin laulamana vain nyt kuuluu jouluun. Täten toivotan soittolistan myötä kaikille ihanaa, rentouttavan rauhallista joulua!

Howard Blake - Walking In The Air
Vesa-Matti Loiri - Tonttu
Tori Amos - Winter's Carol

 Sarah McLachlan - Wintersong
Tori Amos - Snow Angel
Tori Amos - What Child, Nowell
Vesa-Matti Loiri - Varpunen Jouluaamuna
Enya - Christmas Secret
Tori Amos - Stille Nacht! Heilige Nacht!

Art Garfunkel - O Come All Ye Faithfull
Thomas Newman - Orchard House

Tori Amos - Holly, Ivy And Rose

Sarah McLachlan - River

Motoboy - Pie Jesu

Sufjan Stevens - Holy, Holy, Holy
Rufus & Martha Wainwright - Some Children See Him

Kurt Nilsen & Kringkastingsorkestret - Have Yourself A Merry Little Christmas

Kurt Nilsen & Kringkastingsorkestret - White Christmas
Coldplay - Christmas Lights

Sarah McLachlan - Happy Xmas (War Is Over)
Thomas Newman - Snowplay
Danny Elfman - What's This

Peltsi, Juuso & Juha Lahti - Paras Joululahja

KLIK!

The Ark - It Takes A Fool To Remain Sane

Ruotsalaisen glamrockin ykkösnimi The Ark ilmoitti viime viikolla, että heidän kevääksi ja kesäksi kaavailemansa 20-vuotisjuhlakiertue on samalla myös jäähyväiskiertue. Bändin jäsenet lähtevät hyvässä hengessä eri teille. Koska itselläkin fanitusta on takana yli kymmenen vuotta, oli puun takaa tullut uutinen pieni isku vasten kasvoja (vaikka edellinen lätty ei ollutkaan kummoinen, ihanaa Stay With Me -herkkistä lukuun ottamatta). Arkeology Tour MMXI alkaa Helsingin Tavastialta samoina päivinä, kuin The National valtaa Kulttuuritalon. Ja kyllä, molempiin on liput pöytälaatikossa. Klubikiertueen jälkeen on luvassa vielä kasa kesän festarikeikkoja.

Olan Salon karvahanskat ja enkelinsiivet kuuluvat kohta menneisyyteen. Uskomatonta energiaa puhkuvia livespektaakkeleja ja vokalistiherran ääntä tulee ikävä, mutta onneksi on aina hyllyssä nököttävät levyt. Bändin kunniaksi heidän kenties suurin hittinsä ikinä, kappale, joka ei kuole koskaan.

Hear Silence Choking You

                                        

                                    "Boundaries"                              vs.                      "Comforting Sounds"

Talven Battle-sarjan saavat aloittaa tanskalainen Mew ja brittiläinen bändi Kyte. Mew ei enää ihastuta uudemmalla materiaalillaan niin paljon kuin ensimmäisen levynsä aikaan vuonna 2003, jolloin  olin aivan haltioissani. Kyte puolestaan varasti sydämeni pari talvea sitten. Rakastuin biisiin "Boundaries" niin totaalisesti, että se soi lakkaamatta varmaan viikkokausia. Se on yksi niistä biiseistä, joita yksinkertaisesti vain rakastaa koko sydämestään heti.

Kumpi kolisee kovemmin?

Heavy In Your Arms

En tiedä, miten en ole nähnyt Florence + The Machinen "Heavy In Your Arms" -biisin videota aiemmin! 

Olen rakastanut kyseistä biisiä palavasti siitä lähtien, kun kuulin sen viime kesänä livenä Ruisrockissa. 

Moto Boy @ Le Bonk

Moto Boy ei petä koskaan. Koskaan. Yhden miehen enkelikuoro jättää kropan sellaiselle kananlihalle ettei paremmasta väliä. Le Bonk ei sinänsä ole klubiominaisuuksiensa takia missään määrin lempipaikkani, mutta kyllä siellä keikat tuntuvat toimivan. Iltaan kuului livemusiikin lisäksi loistavaa seuraa kera kahden tyttösen, joista erityiskiitoksen ansaitsee hetken mielijohteesta Turusta yhdeksi illaksi matkustanut Darsipeipi! Neiti oli hassulla päällä, ja onnistui puhumaan minulle Oskarin plektran (jota on käytetty koko kiertueen ajan, mutta koska kiertue päättyi Helsingin keikkaan, ei sille ollut enää käyttöä), koska olin tulevien kisojen vuoksi vesilinjalla, enkä näin ollen voinut juoda herran minulle lavalta ojentamasta skumppapullosta ;) Buah. Itse olen aina liian ujo, eikä baarin meluisa ympäristö ole mielestäni pätkääkään keskusteluun soveltuva, mutta onneksi muutama sana tuli kuitenkin vaihdettua upean artistin kanssa :)

p.s. Kaikille viime viikon keikoille sain loppujen lopuksi seuraa, vaikka liput aikoinaan ostinkin sillä olettamuksella, että menen nauttimaan livemusiikista yksin. Joten suurkiitos ystävät!! Yksin keikoilla käymisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, ja monesti musiikista saakin silloin nauttia sadan prosentin keskittymisellä, mutta se odottelu. Huok.

Magenta Skycode - The Simple Pleasures

Kotimainen ylpeys Magenta Skycode on kriitikoiden ylistyksestä huolimatta silti mielestäni edelleen aliarvostettu. IIIII-debyytti iski kuin nyrkki silmään, mutta täytyy häpeäkseni tunnustaa, että tänä syksynä julkaistua Reliefia on itsekin tullut kuunneltua säälittävän vähän. Keikka tosin muutti suunnan - niinkuin ne usein tekevät - ja avasi silmäni myös uusille biiseille. Tällainen musiikin ymmärtäminen on aina jotain niin mahtavaa! Needless to say, että Relief on ollut jatkuvassa soitossa ja sopii talvitunnelmointiin täysin. Vaikka unenomainen poppi tai Jori Sjöroosin Brett Andersonia muistuttava laulu eivät iskisikään, kannattaa ainakin hellyydenkipeiden ja/tai kissaihmisten katsoa The Simple Pleasures -video. Ja lausutaan se kaikki yhdessä: AWWW!

TGIF! Ihanaa viikonloppua!


p.s. Hyvää syntymäpäivää, Brian Molko! 38-vuotiaan vaihtoehtorockin jumalan kunniaksi katsokaa tämä pätkä. Kuolaa, kuolaa ja vielä vähän kuolaa.

Magenta Skycode @ Tavastia

Jostain syystä pääsin viime viikolla näkemään Magenta Skycoden livenä vasta ensimmäistä kertaa, vaikka tykkäilyä on ollut ilmassa reilut pari vuotta. Bändin tuottaessa pääasiallisesti fiilistelymusiikkia en osannut odottaa niin menevää settiä, kuin mitä Tavastialla kuultiin. Kappaleet soljuivat ja tanssittivat, välispiikkausta oli ilahduttavan paljon ja Jori Sjöroosin tietynlainen ujous sopi tilanteeseen loistavasti. Herra on kieltämättä todella lahjakas säveltäjä, ja sen ovat toki huomanneet myös muut artistit. Yhden kappaleen aikana (joku fiksumpi/muistavampi voisi kertoa, mikä biisi oli kyseessä) PMMP'n Paula ja Mira tulivat lavalle - en tosin hoksannut missä Mira piileskeli, koska näin vain Paulan ja viulun. Tällaisina hetkinä sitä tulee mietittyä, osaisiko vielä tarttua siihen yhteen maailman vaikeimmista soittimista, saisiko siitä enää mitään ääntä ulos...

Kaiken kaikkiaan hieno ilta, ei ihan niin mahtava kuin edellinen, mutta täysin riittävä :)


Kuvat otettu tällä kertaa Olympus SP-560UZ'lla.

It Might Get Loud

It Might Get Loud on Davis Guggenheimin ohjaama dokumentti kolmen miehen rakkaudesta musiikkiin ja erityisesti yhteen soittimeen - kitaraan. Jimmy Page (Led Zeppelin), The Edge (U2) ja Jack White (The White Stripes) kokoontuvat yhteen eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2008 jakamaan kokemuksiaan rock 'n rollista ja sähkökitaran löytämisen huumasta. Eikä siihen soittimeen tarttumista keskustelun lomassa voi tietenkään estää.

Dokumenttielokuvan aikana tutustutaan samalla muusikoiden taustoihin, heidän erilaisiin tyyleihinsä tehdä musiikkia sekä rockin eri vaiheisiin näiden kolmen sukupolven aikana. Leffan parasta antia ovat yhteiset jamittelusessiot ja harppaukset menneisyyteen. On äärimmäisen mielenkiintoista kuulla legendojen tai tulevien sellaisten muisteluita ensimmäisestä kohtaamisista rakkautensa kitaran kanssa. Dokkari alkoi ja päättyi hyvin, mutta valitettavasti draaman kaari jäi mielestäni puuttumaan, eikä mielenkiintoni pysynyt koko aikaa sataprosenttisesti yllä. Voi tietenkin johtua ihan vain siitä, että en ole sähkökitaran soittoon - efekteineen tai ilman - perehtynyt. Himoharrastajalle tai Jimmyn, Edgen tai Jackin fanille dokumentti on kyllä ehdoton. Minulle se oli hieno harppaus kulissien taakse, mutta ei mitään sellaista, joka olisi riittänyt katsomisen jälkeiseen hurmioon.

Teknisistä seikoista pakko muuten antaa miinusta äänenkäytöstä - kitarasäröt halkaisivat tärykalvot, mikäli oli laittanut volyymia kovemmalle, jotta kuulisi puhekohtaukset kunnolla. Toki tällainen ääniero on oikeassa elämässä luonnollista, mutta mielestäni eroja olisi voinut vähän tasoittaa leffaa varten. Tai sitten vika oli tv'ssäni, who knows. Ei kuitenkaan tämän seikan takia kannata jättää dokkaria katsomatta :)

Kuva

Sister Winter

 (kuva: simon filip's photostream)


Talvinen sää tarvitsee seurakseen Talvisen Soittolistan (KLIK):

Tori Amos - Winter

Thomas Newman - Meg's Hair
Kyte - Solsbury Hill 
Mew - That Time on the Ledge

Kent - December
Patrick Doyle - Harry in Winter
Sufjan Stevens - Sister Winter
Múm - Moon Pulls
Princess 1.5 - With Light There Is Hope
Björk - Frosti 

Björk - Jóga

Amiina - Sogg

The Deer Tracks - Isbjörnskatten
Sigur Rós - Ba Ba
Coldplay - Amsterdam
Ólafur Arnalds - Allt Vard Hljott

Jonsi & Alex - Stokkseyri

Sarah McLachlan - Ice

MONO - The Remains of the Day
Moto Boy - Siekas

Clint Mansell - First Snow
Beck - Round the Bend
Nine Inch Nails - Leaving Hope
Danny Elfman - Ice Dance 

Tori Amos - Garlands

The Album Leaf - End Title

Voi melkein tuntea kylmyyden, nähdä auringonsäteistä
kimaltavan lumen ja kuulla jään ritisevän kenkien alla.

Carpark North @ Tavastia

Tanskalainen electrorock-yhtye Carpark North rokkasi Tavastialla kuin viimeistä päivää!

Tämän ihanan bändin näin ensi kertaa viime keväänä 30 Seconds To Marsin lämmittelijänä. Jäähalli ei sopinut poppoolle pätkääkään, mutta onneksi tiesin, että klubilla yleisön tajunta räjäytetään (kyllä, on se tajunta kollektiivinen tässä tapauksessa). Rakastan bändin välittömyyttä, eläytymistä rokkaamiseen ja tietenkin niitä biisejä. Sounditkin toimivat ainakin eturiviin eivätkä puuroutuneet yhtään.

Yhtyehän vaihtoi taannoin levy-yhtiötä, jonka seurauksena heitä yritetään markkinoida paremmin nyt myös Pohjoismaiden ulkopuolelle. Tänä vuonna on sen tiimoilta julkaistu Lost-albumi, joka sisältää parin edellisen levyn hittejä, osa uudelleen miksattuina tai kokonaan uusina versioina. Lisäksi tämän kuun alussa ilmestyi Best Days -platta, joka sisältää greatest hits - ja live-levyt. Keikka oli siis koostettu pääasiassa näiden kokoelmien tiimoilta. Fireworksia ei valitettavasti kuultu, mutta esimerkiksi More, Beasts, Save Me, uusi kappale Burn It ja Shall We Be Grateful toimivat juuri kuten saattoi olettaa. Välijamittelut sisälsivät mm. Pink Floydia, Eurythmicsia sekä Coldplayta.

Keikan jälkeinen fiilis oli älyttömän hyvä, ei kenties niin euforinen kuin vaikkapa Placebon livekokemusten jälkimainingeissa, mutta todella kiitollinen. Kiitollinen siitä, että tällaista musiikkia tehdään, ihmiset jaksavat antaa kaikkensa keikkaillessaan näinkin pienessä maassa ja siitä, että itsellä oli mahdollisuus lähteä nauttimaan Carparkista. Hymy korvissa hingun lisää!

Kuvat Nokia 6600 -laatua... Olen selkeästi liian kiltti tyttö, kun taas kysyin paristakin eri paikasta saako kameraa viedä, ja molemmista sain saman kieltävän vastauksen. Olipahan siinä eturivissä sitten varsin monella kamera mukana, ja omani oli nätisti narikassa! Keikan puolessa välissä alkoi siis lievästi v*tuttaa. Ajattelen nimittäin lähes aina kaikki tällaiset tilanteet kameran linssi läpi, vaikka se sitten häiritsisikin itse tilanteesta nauttimista... Onneksi pääsin harmin yli (buah, sainpahan ainakin settilistan muistoksi), mutta totesin, että en enää ikinä kysy saako kameran viedä, vien vaan. Piste.

p.s. Lämppärinä ollut Tyyne Raunio oli ihan jees, livenä biisit toimivat hyvin ja suomirokkistatuksestaan huolimatta sisälsivät aina jotain pieniä jippoja. Valitettavasti laulu ei henkilökohtaisesti oikein nappaa. Laulutaidoissa ei sinänsä ole vikaa, mutta ääni, suomen kieli tai joku vaan hieman tökkii. Hmm. Ehkä sittenkin liian... suomirokkia.

Carpark North - Burn It

Carpark Northin muutama viikko sitten ilmestyneeltä Best Days -tuplalevyltä (greatest hits & live) löytyy myös yksi uusi biisi - Burn It. Trio on ottanut entistä suuremman askeleen kohti elektronisia rytmejä, vaikka toki syntikka on aina kuulunut bändin vakiovarustukseen. Tykkään, paljon! Biisin lisäksi video on visuaalisesti sekä kokonaisuudeltaan että yksityiskohdiltaan hieno, kuten Carparkin muutkin filmit. Kyllä nuo tanskalaiset hallitsevat graafisuuden ja meikäläisen silmän miellyttämisen. Videoon voi tietyllä tapaa tehdä oman lopun bändin sivuilla, jännää!

Livemeininkiäkin on ollut, kun pääsi taas tämän kyseisen bändin näkemään tiistaina Tavastialla. Oli mahti keikka! Ja elävää musiikkia on tällä viikolla ollut muutenkin kivasti - keskiviikkona Magenta Skycode ja huomenna olisi tiedossa Moto Boy. Keikoista kuitenkin lisää myöhemmin, nyt toivottelen makoisaa perjantaita - useimmilla taitaa olla tiedossa normaalia pidempi viikonloppu :)

Oh Christmas Lights Keep Shining On

Rakastan jouluvaloja, kynttilöitä ja tätä Coldplayn tekemää joulubiisiä!

30 Seconds To Mars - Hurricane

Aijeeeeeh, odotettu, huomattavasti normaalia pidempi musiikkivideo marsilaispoikien Hurricanesta on täällä! Namskis ja sitä rataa. Jossain määrin odotin vielä rajumpaa pätkää, mutta täytyy muistaa, että kyseessä todellakin on musiikkivideo eikä mikään K18-elokuva. Viittauksia useisiin leffoihin löytää helposti, aivan kuten 30STM'n muissakin videoissa tuntuu olevan. Hidastukset toimivat loistavasti ja muutenkin visuaalista eyecandya löytyy taas niin, että näppis on kuolassa. Me likes!

----edit. video oli poistettu Tuubista, laitoin uuden embeddauksen. Pitäisi toimia! Ja jep, kyllä tässä sensuroimattomassa versiossa löytyy rajuuttakin loppua kohti mentäessä ;)

Xmas!

Joulukuu! Nyt saa virallisesti kaivaa esiin joulukoristeet ja tonttulakit, pohtia joulupöydän menuta, kirjoitella joulukortteja jotta ne ehtivät vielä Itellan punaiseen kuoreen ja avata kalenterin ensimmäisen luukun (mikäli ei omista partiolaisten adventtikalenteria). Sekä tietenkin kuunnella joululauluja.

Sinänsä osa joulujodlailuista on todella rasittavia tai muuten vaan tekopirteitä. Muutamista on kuitenkin tehty mukiinmeneviä uusintaversioita, ja ovathan ne perinteisetkin toki useimmiten kauniita. Vähän olin pettynyt Spotifyhin, josta ei löydy Bon Jovin joulubiisejä ja Hansoninkin kokonaiselta joululevyltä nihkeästi juuri mitään, mutta tässä  kuitenkin sekalainen lista joulutunnelmaa!

Xmas

Talvihan oikeastaan vasta alkaa kunnolla joulun jälkeen, ainakin jos lumesta puhutaan, ja silloin hempeät sävelet sopivat koskemattomille hangille täydellisesti. Talvinen playlist luvassa siis tammikuussa :)

p.s. Ysärinostalgikoille, tässä sitä Bon Jovia ;)