Kunnon Syy

Otsikon mukaisesti lauantai-iltana oli kunnon syy mättää sisuksiinsa karkkia ja sipsiä (tosin ällö olo -piste tuli vastaan harvinaisen nopeasti, minkä jälkeen syömistä ei tietenkään osannut lopettaa), kun joukkueemme pääsi kuin pääsikin SM-karsinnoista läpi. Näin ollen SM-finaalissa kisataan kuukauden päästä :) Jee!! Paineita en (vielä) siitä koe, toki ohjelman kanssa pitää skarpata, mutta koska mitalisijoille ei ole minkään maailman tsäänssejä, niin sijoituksella ei oikeastaan ole väliä - kunhan pisteet paranisivat edellisistä. Tämä karsinnoista läpi pääseminen oli joka tapauksessa päätavoite.

Flunssan kourissa koko viime viikon kärsineenä aamuinen kenraali tuomareille ja siihen lämmitteleminen tuntui keuhkoissa jokseenkin pahalta, eikä kuuluisa oikea takareisikään ottanut vetreytyäkseen. Myöhään iltapäivällä sen sijaan varsinainen kisasuoritus ei ottanut henkeen juuri ollenkaan, lihakset tuntuivat jänteviltä ja väärän jalan spagaattikin meni alemmas mitä ikinä. Muutama treeneissä hyvin mennyt tekniikka tuli jännityksen alaisena moattua, mutta ei onneksi liian pahasti.

...Ja jotta saataisiin urheilupulinan väliin vähän musiikkiakin, totean, että lauantaisen hyvän meiningin täytyi omalta osaltani johtua aamuisesta videopläjäyksestä. Herättyäni hotellihuoneesta lätkäisin hiljaisuuden ahdistaessa Voicen tv-kanavan päälle, ja mikäs sieltä näkyikään ensimmäisenä - Samuli Vauramo! Herra on näemmä haluttu musiikkivideoihin ihan säännöllisesti (enkä ihmettele yhtään). Biisi on mitä on, Irina tai Maija eivät kumpikaan kiinnosta minua pätkän vertaa (ja YouTuben äänenlaatu on jokseenkin järkyttävä, vai onko vika oikeasti kappaleessa?), mutta kyllä tuota filmatisointia kelpaa kattella...

Nyt työpäivä edessä ja sen jälkeen vähän miitinkiä bloggareiden kanssa. Tiukka viikko jälleen edessä, mutta jospa flunssavirukset sentäs olisivat vihdoin poistuneet kehostani. Ihanaa (vaikkakin harmaata) maanantaita!