Won't You Take Me Far Away

Aloitetaan vappu sillä, että soitetaan Interpolin uutta "Lights" nimistä sinkkua repeatilla.  Paul Banks, minulla olikin jo ikävä ääntäsi. Kohta suuntaan Seinäjoelle ystävänpariskunnan luo, mutta tuossa säässä saisi nyt tapahtua jokin muutos aurinkoiseen suuntaan ja vähän äkkiä! Viettäkäähän hauska vappu, ihanat!

Biisin voi muuten ladata ilmaiseksi Interpolin sivuilta.

Goldfrapp - Rocket

Vapputunnelmia ruokkii hemaiseva duo nimeltään Goldfrapp. Alisonin ääni on pehmeä ja julma samaan aikaan, eivätkä nukkemaisia kasvoja kehystävät kiharat ole pahat nekään. Soitannasta huolehtii Will Gregory. Uusi levy Head First on ollut kierroksessa nyt muutaman päivän. Brittikaksikko pitää pintansa, vaikka bassovoittoisesta groovesta onkin siirrytty kevyemmille syntikkavesille. Tanssijalkaa vipattaa!

Tämän myötä toivotan kaikille värikästä vappua! :) Itse hengailen pitkästä aikaa Oulu-cityssa - tapaan ystäviä, juhlin Nekkua ja välttelen sadepisaroita. Saatan myös popittaa vähän lisää mainittua yhtyettä, kuten vaikka Number 1'ia.  Pysytään tutkalla!

A Foolproof Plan

 (kuva)

Syntyperältään israelilais-afrikkalaisen Yoavin toista, A Foolproof Plan -nimistä julkaisua on odotettu tässä osoitteessa kauan. Nyt se on jo saatavilla Kanadassa ja Tanskassa, maailmanlaajuisesti se julkaistaan lähiaikoina. Yoavin musiikissa kuuluu vahvasti miehen syntyperä: biitit ja  akustisen kitaran rummutuksesta syntyvät äänet tuntuvat tulevan jostain syvältä, niissä on alkukantaista voimaa. Yoavin musiikki toimisi niin täydellisesti festareilla pimeässä, hikisessä teltassa. Laitetaan tähän loppuun kaunis mustavalkoinen video uuden levyn biisistä  nimeltä "Easy Chair":

 Tsekkaa uudelta levyltä myös We All Are Dancing & Yellowbrite Smile.

Terrible Love

Tehokuuntelussa on tällä hetkellä kaksi aivan loistavaa levyä: The Nationalin "High Violet" ja Jónsin "Go". Jónsin levyn kävin jo hakemassa levykaupasta hellään huomaani, The Nationalin levyn fyysistä versiota joudun vielä odottamaan hetken aikaa. Nyt kuuntelen sitä repeatilla The New York Timesin sivuilta. 

Rakastan levyjen kansitaidetta, joissa on muuten yhtäläisyyksiä värien puolesta. Elokuussa suuntaan ehdottomasti Flow-festareille Jónsia katsomaan (ja siinä samalla tietysti muitakin bändejä). The Nationalia ei valitettavasti, ainakaan näillä näkymin, Suomessa tänä kesänä nähdä. Jos nähtäisiin, niin juoksisin vaikka sata kilometriä päästäkseni paikalle.

The National

Lisää viikonlopun soundtrackia: The National! Uusi levy High Violet ilmestyy sopivasti juuri syntymäpäivänäni, mutta ennakkoon sitä voi kuunnella The New York Timesin sivuilla (ilmeisesti aina tiistaihin asti).  Biisit kuulostavat juuri niin mahtavilta, kuin mitä levyn upea kansitaidekin antaa odottaa. Oih ja voih. Vielä parisen viikkoa!

Jónsi - Boy Lilikoi

Perun puheeni siitä, että The xx olisi Flow'n odotetuin. Jón Thor Birgissonin eli Jónsin soololevy Go iskee tajuntaan niin voimakkaasti, ettei siinä mitkään tuhkaa sylkevät Eyjafjallatkaan pärjää. Islantilaisen jo lähes kulttimaineeseen nousseen, tällä hetkellä määrittelemättömän pituisella tauolla olevan, Sigur Rósin vokalistina tunnettu heppu on luonut huomattavasti bändimusiikkiaan tanssittavamman levyn. Mieli tekisi sulkea silmät, kuvitella olevansa aurinkoisella niityllä ja pyöriä, pyöriä ympäri, loputtomiin.

Tällä kertaa jo ennen levyä julkaistu biisi, mutta tsekkaa ehdottomasti myös esim. levyn avausraita Go Do sekä Tornado ja Hengilás, jotka edustavat platan rauhallista puolta.

MAdM @ Virgin Oil Co.

Tasan viikko sitten Virgin Oil Co.'n tiloissa rokkasi eräs maailman mahtavimmista naisbasisteista. Holesta ja The Smashing Pumpkinsista tuttu Melissa Auf Der Maur lähti soolouralle kymmenisen vuotta takaperin. Ensimmäinen levy, Auf Der Maur, ilmestyi vuonna 2004 ja tänä vuonna saatiin vihdoin nauttia uutukaisesta, Out Of Our Minds -lätystä.

Virgin Oilin keikka oli minulle tämän naisen kolmas. Kuten jo osittain levyltä kuulee, Melissan ääni ei vaan mitenkään riitä etenkään liveolosuhteissa, vaikka paikoittain mikrofonin kautta saatiinkin upeita soundeja. Niinpä keikallakin keskityttiin paljon instrumentaalivetoihin ja hyvään meininkiin. Ja sitähän riitti! Basson jytke värisi läpi kropan ja pelkäsin jo, että verenkierto häiriintyy siitä tärinästä (sen siitä saa, kun nojaa koko keikan ajan jättikaiuttimiin). Hauskat välispiikit ja encoren Black Sabbath -coverointi edesmenneen Type O Negative -laulajabasisti Peter Steelen muistolle jättivät tapahtumasta hyvän mielen.

Jälkikäteen allekirjoittaneelle irtosi settilista sekä juttutuokio & yhteiskuva Melissan kanssa. Kuva on tosin julkaisukelvoton sekä minun että Ravenwavesin osalta, toisin sanoen peurat ajovaloissa -tyyliä... Muut kuvat kuitattiin sitten nokialaisen pikselimössöllä, keikkakamerana toimiva Olympukseni kun päätti sanoa sopimuksensa irti. Toivon todella, että kyseessä on vain ladattavien akkujen sekoaminen. Ei nyt huvittaisi ostaa uutta superzoom-kameraa kesän festareita varten, sillä järkkäriähän en tuollaisissa tapahtumissa uskalla/halua kantaa mukanani. Plää.

Encore: Peter Steel tribute & Real A Lie

Minulla on aina ollut ongelmia naislaulajien kanssa. Liekö kateutta tai jotain. Nykyään hyväksyn uusia naikkosia soittolistalleni harmillisen harvoin, mutta monet teini-ikäisenä löydetyt leidit ovat sentäs pitäneet pintansa. Melissa Auf Der Maurin näin ensimmäistä kertaa livenä vuonna 2000 Pumpkinsien jäähyväiskiertueella. Vaikka D'Arcy on kurpitsojen ainoa oikea bassotaiteilija, ei Melissa jäänyt jälkeen. Punaisena hulmuavat kiharat tekivät vaikutuksen. Ja tekevät edelleen. Musiikin ohella tietty.

Let's Festival!

Tästä festarikesästä on tulossa jokseenkin mieletön, ja väliin joutuu pakostakin jättämään muutamia huippuja. Nyyh.

Helsinki Live. Teini-iän suosikit, elektronisen biitin mestari The Prodigy sekä yksi niistä harvoista naisvokalistibändeistä joita ihailen eli Skunk Anansie räjäyttävät tajunnan takuuvarmasti. Myös White Lies on odotettu, kun se tuli missattua viime vuoden Flow'ssa. Mukana toki myös esim. Guns n' Roses, jota voi vilkaista jos aikataulut niin sallivat. ---- PRKL juuri luin, että Prodigy ei tulekaan :( Eih!

Provinssirock. Jää valitettavasti osaltani väliin tänä vuonna, sillä ainoastaan perjantain ulkomaiset kiinnitykset Mew ja 30stm olisivat lippuun ja junaan tuhlatun rahan arvoisia. Ja ne rahat käytän mieluummin muille festareille, onhan nämä molemmat bändit sentäs jo nähty.

Ruisrock. Täynnä kaikenlaisia kivoja pikkubändejä! Prince of Assyria on ykkösenä odotuslistalla, koska en ollut bändin keikalla parisen kuukautta sitten. Tai sitten ykköspaikan valloittaa ihana Regina Spektor. Belle & Sebastiankin kuuluu ennen näkemättömien listalle, mutta myös niitä jo koettuja on syytä hehkuttaa: Florence and the Machine, Porcupine Tree, The Ark (jonka uusi levy ilmestyy ensi viikolla!) ja hassunhauska Flogging Molly. Ainiin ja mainitsinko Don Huonot, joiden Hyvää Yötä ja Huomenta -albumi soi taukoamatta eräänkin 14-vuotiaan soittimessa.

Ilosaarirock. Tämäkin pitää finanssipoliittisten syiden vuoksi skipata, vaikka Faith No More olisi enemmän kuin kiva nähdä edes kerran elämässä. UNKLE, DJ Shadow, Katatonia, Imogen Heap ja Bad Religion... Yhyy!

Pori Jazz. Länsirannikko on jäänyt minulle tuntemattomaksi, koska olen aina asunut täysin eri puolella Suomea, mutta kerrankos sitä Poriinkin voisi eksyä (onhan sieltä eräs tietty bändikin kotoisin, khrm). Pääasiallisena syynä kuitenkin Tori Amos. Osaako joku muuten selittää, miksi niin moni ihana naislaulaja on punatukkainen? Liittyykö musiikillinen lahjakkuus punahiuksisten geeneihin? Onko kukaan koskaan tutkinut tätä?

Flow Festival. Ensimmäiset kiinnitykset julkaistiin tänään, uijuijui! Air, The xx, Jónsi (Sigur Rós) ja Ulver. Mahtavaa! Lisäksi plussaa on lyhyt matka festarialueelle ;)

Oletko sinä suuntaamassa kotimaisille festareille tänä kesänä?

Kuvituksena festarikuvia vuosien varsilta. Provinssirock 2005, Ruisrock 2007, Qstock 2006.

MAdM @ Virgin Oil

Matkustin torstaina Helsinkiin katsomaan MAdM:n keikkaa Virgin Oiliin ja majailin samalla pari päivää Bubblen luona. Emme kumpikaan olleet käyneet Virgin Oilissa aiemmin keikalla. Se vaikutti mukavalta paikalta, jonne eksyn varmasti toistekin sopivan bändin sattuessa kohdalle. Bubblen kamera sanoi sopimuksensa irti jo ennen keikkaa, joten kuvat keikalta ovat allekirjoittaneen kamerasta. Surkealla kamerallani ei yksinkertaisesti saa keikoilla hyviä kuvia, mutta nämä kaksi ovat jotenkin julkaisukelpoisia. Kuvaajassahan ei tietenkään ole mitään vikaa :D

Tälläkin kertaa tuli muuten todistetuksi, että Melissa on maailman seksikkäin basisti. Niin se vain on. Itse keikka oli hyvä ja Melissa oli erittäin puheliaalla tuulella ja puhui jopa hieman suomea."Mita vittua":

Islannin tulivuorenpurkauksen vuoksi Melissa bändeineen joutui jäämään Suomeen illan keikan jälkeen. Melissalla oli tästä paljonkin sanottavaa, ja laulettavaa:

Melissa esitti myös ajatuksen, että Type O Negativen laulajan Peter Steelen äskettäisellä poismenolla olisi ollut jotain tekemistä tulivuorenpurkauksen kanssa. Keikan lopuksi kuultiinkin biisi Peter Steelen muistolle (Type O Negative/Black Sabbath). Itse kuvasin siitä vain alun:

(Koko biisin voi näkee täältä)

Toki keikalla kuultiin viimeisimmässä Battlessakin ollut biisi Followed The Waves, josta kuvasin vain alun, koska pakkohan minun oli ottaa biisistä kaikki irti! Kuvatessa kun ei voi tanssia, laulaa ja riehua miten lystää.

Keikan settilista näytti tältä:

This Would Be Paradise

Lightning Is My Girl

Isis Speaks

Lead Horse

Taste You

I Need I Want I Will

OOOM

Overpower Thee

Meet Me On The Dark Side

22 Below

Followed The Waves

-----------

Peter Steele Tribute

Real A Lie

Oma suosikkini uudelta levyltä on instrumentaalibiisi Lead Horse, joka onnekseni siis kuultiin keikalla (video yllä). Tapasimme Melissan keikan jälkeen, mutta näytimme Bubblen kanssa yhteiskuvassa niin epäedustavilta, että sitä kuvaa ei täällä julkaista. Melissa nyt näytti kauniilta kuten aina. Ja nainen oli todella mukava!  Tänään sain harmikseni jälkikäteen tietää, että MAdM heitti vielä eilen Helsingissä spesiaalin "Grounded by Volcanic Ash Show'n " Nosturissa. Bubblen kanssa lähdimme pois Helsingistä juuri pari tuntia ennen keikkaa! Voi surkeus. No, tunnetusti niin sitä meidän tuuriamme.

My Heart Burns Wildly

                                               MAdM                                                         PJ HARVEY

                               "Followed The Waves"                 vs.                        "Big Exit"

Toissailtana Helsingin Virgin Oilin lavalle nousi rautainen naisrokkari MAdM eli Melissa Auf der Maur. Sen vuoksi nainen onkin tämän viikon Battlessa ja saa vastaansa toisen yhtä rautaisen nairokkarin nimeltä PJ Harvey. Odotan vielä sitä päivää, kun Pj Harvey saadaan Suomeen tai pääsen näkemään naisen livenä jossain muualla. Melissan näin livenä nyt jo kolmannen kerran. Keikasta tarkempaa raporttia huomenna.

Kumpi rokkaa enemmän?

(kuvat: last fm)

Memoryhouse - Sleep Patterns

Vaihteeksi jotain unenomaisempaa kitarasäröjen sijaan. Kanadalainen kaksikko Memoryhouse koostuu säveltäjä Evanista ja valokuvaaja Denisestä, joka hoitaa myös laulupuolen. Pitkästä aikaa jotain raikasta! Suosittelen myös tsekkaamaan hengästyttävät valokuvat.

Strawberry Fields

Kesän ensimmäiset mansikat! Verrattain mauttomia espanjalaisia toki, mutta silti, mansikoita. Yhdistetään niihin kulttibiisi ja pörröpäät Jim Sturgess & Joe Anderson. Mitä saadaan? Täydellinen keväinen välipala. Eikä muuten ollut yhtään ikävää syödä seuraavana päivänä aamupalaakaan, kun myslin joukkoon sai heittää muutaman manssin. Nam.

Made Another Masterpiece While I Was Dreaming

 (kuva: googlen kuvahaku)

Taas lisää uutta musiikkia brooklynilaisilta indierokkareilta, The Nationalilta. En jaksaisi odottaa uutta High Violet nimeä kantavaa levyä enää sekuntiakaan! Vielä pitäisi kuitenkin malttaa odottaa muutama viikko. Levy ei voi olla mitään muuta kuin loistava, yksi tämän vuoden parhaimmista levyistä. Nämä herrat eivät voi pettää. Matt Berningerin syvä baritoni on yksi ihanimmista miesäänistä mitä tiedän. High Violet- levyä valottaa nyt lisää biisi Afraid Of Everyone ja levyn ensimmäisen sinkun Bloodbuzz Ohion b-puoli Sin-Eaters:

P.S. Nämä muuten bongasin musiikkiblogista Slow Show, joka on saanut nimensä The Nationalin yhdestä biisistä.

The Honey Trees

Olen löytänyt taas hurjan paljon uutta musiikkia. Ei vain ole aikaa kuunnella kaikkea! Yksi vallan ihastuttava löytöni on Californialainen indiebändi The Honey Trees, jonka muodostavat Becky Filip ja Jacob Wick.  Kuulostaa yhtä kauniilta kuin miltä nämä kuvat näyttävät. Taidan olla rakastunut. Bändin tähän mennessä ainut julkaisu  Wake The Earth - EP lepää käsissäni toivottavasti pian. Näitä älyttömän kauniita kuvia bändistä on ottanut Beckyn veli Simon Filip. Printtejä  Simonin valokuvista voi ostaa herran Etsy shopista. Myös Beckylla on oma Etsy shop themeadowlark, jossa on myynnissä ihania printtejä Beckyn taideteoksista. Lahjakkuutta riittää näköjään tässä perheessä.

(kuvat: Simon Filip's photostream)

Like Two Strangers Turning Into Dust

                       
                                           MARISSA NADLER                                       MAZZY STAR

                                         "Fifty Five Falls"                   vs.                    "Into Dust"

Tällä viikolla kaksi eteeristä naislaulajaa saavat vuoronsa valloittaa teidät. Jos on kerran kuullut Mazzy Starin "Into Dust" -biisin, niin sitä ei helposti unohda. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on hyvin vaikuttava ja voimakas - ainakin minun mielestäni. Marissa Nadler puolestaan hurmasi minut äänellään ensikuulemalta. "Fifty Five Falls" on ehdottomasti suosikkibiisini Marissalta (lopettakaa muuten kuuntelu kohdassa 04:56 min, sillä biisi vaihtuu. Tuo kun sattui olemaan se ainut tubeen laitettu albumiversio biisistä).

Kumpi valloitti enemmän?

(kuvat: googlen kuvahaku)

MAdM - OOOM

Otsikon kummallinen koodaus on helppo purkaa: Melissa Auf Der Maur - Out Of Our Minds. Nimikkobiisi hiljattain ilmestyneeltä kakkosalbumilta. Siis toiselta sooloalbumilta, tämä leidihän toki vaikutti useamman vuoden Courtney Loven luotsaamassa Holessa sekä The Smashing Pumpkinsin jäähyväiskiertueella. Vaikka laululliset lahjat eivät ole huikeat, pysyy punatukka basson varren lisäksi myös nuotissa. Nähty livenä Ilosaarirockissa vuonna nakki. Kuultu myös Indochinen ihanassa Le Grand Secret -biisissä. Melissalta kun kanadalaisena luonnistuu niin englanti kuin ranskakin. Musiikillisia kollaboraatioita löytyy myös mm. Fountains of Waynen sekä lapsuudenystävä Rufus Wainwrightin kanssa. As if that isn't enough: Melissa on myös valokuvaaja. Huhhuh.

OOOM ei ole ihan parasta MAdMia, mutta perussettiä. Mainiota kuunneltavaa ensi viikon keikkaa odotellessa ;)

Lisämausteena viikonlopun soundtrackiin, mikäli naisääni ei viehätä mutta rokki kyllä - tsek Manboyn uusi sinkku One Dollar Under God! Jos tämä ei ole menevä kesäralli niin ei sitten mikään.

Music, Good Friends, I'm Not Dyin' Today

 

(kuva: last fm)

Kuulin juuri uutisen, joka sai minut hieman sekaisin: Tori Amos Porin Jazzeille! Jumalatar Amos esiintyy Kirjurinluodolla perjantaina 23.7.2010. Jos himoitset lippua kyseiseen konserttiin, varaudu siihen, että köyhdyt hieman yli 63 euroa. Mutta Tori Amos on todellakin sen arvoinen. Muutama minuutti tiedon saamisen jälkeen minulla oli jo lippu.

Not A Love Song

Yritän taistella väsyttävää flunssaa vastaan lämpimällä juomalla, suklaalla ja pirteällä indie elektropopilla, josta vastaa L-Koodista tutun Leisha Haileyn (Alicen Pieszeckin rooli) ja Camila Greyn muodostama bändi Uh Huh Her. Video on ihanan värikäs! Ja hei, siinä on yksisarvinen ^__^

P.S. Bändi on muuten saanut nimensä Pj Harveyn biisistä Uh Huh Her.

Ash - Oh Yeah

Rakkauteni brittirokkareita kohtaan on ikuista ja loppumatonta. Kun nuori seiskaluokkalainen törmäsi irkkubändi Ashiin ja sen surusilmäiseen vokalistiin Tim Wheeleriin, tuli sinisenhohtava musiikkivideo nauhoitettua Jyrkistä VHS'lle noin satakaksikymmentätuhatta kertaa. Onneksi YouTube tarjoaa vaihtoehdon sille rätisevälle videonauhalle, niin päästään taas nostalgisoimaan viikonlopun soundtrackin hengessä. Eipä nimittäin ole tämäkään rakkaus sammunut.

Tämän kesää huokuvan biisin myötä toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä! Syökää paljon suklaamunia!