Tasan viikko sitten Virgin Oil Co.'n tiloissa rokkasi eräs maailman mahtavimmista naisbasisteista. Holesta ja The Smashing Pumpkinsista tuttu Melissa Auf Der Maur lähti soolouralle kymmenisen vuotta takaperin. Ensimmäinen levy, Auf Der Maur, ilmestyi vuonna 2004 ja tänä vuonna saatiin vihdoin nauttia uutukaisesta, Out Of Our Minds -lätystä.
Virgin Oilin keikka oli minulle tämän naisen kolmas. Kuten jo osittain levyltä kuulee, Melissan ääni ei vaan mitenkään riitä etenkään liveolosuhteissa, vaikka paikoittain mikrofonin kautta saatiinkin upeita soundeja. Niinpä keikallakin keskityttiin paljon instrumentaalivetoihin ja hyvään meininkiin. Ja sitähän riitti! Basson jytke värisi läpi kropan ja pelkäsin jo, että verenkierto häiriintyy siitä tärinästä (sen siitä saa, kun nojaa koko keikan ajan jättikaiuttimiin). Hauskat välispiikit ja encoren Black Sabbath -coverointi edesmenneen Type O Negative -laulajabasisti Peter Steelen muistolle jättivät tapahtumasta hyvän mielen.
Jälkikäteen allekirjoittaneelle irtosi settilista sekä juttutuokio & yhteiskuva Melissan kanssa. Kuva on tosin julkaisukelvoton sekä minun että Ravenwavesin osalta, toisin sanoen peurat ajovaloissa -tyyliä... Muut kuvat kuitattiin sitten nokialaisen pikselimössöllä, keikkakamerana toimiva Olympukseni kun päätti sanoa sopimuksensa irti. Toivon todella, että kyseessä on vain ladattavien akkujen sekoaminen. Ei nyt huvittaisi ostaa uutta superzoom-kameraa kesän festareita varten, sillä järkkäriähän en tuollaisissa tapahtumissa uskalla/halua kantaa mukanani. Plää.
Encore: Peter Steel tribute & Real A Lie
Minulla on aina ollut ongelmia naislaulajien kanssa. Liekö kateutta tai jotain. Nykyään hyväksyn uusia naikkosia soittolistalleni harmillisen harvoin, mutta monet teini-ikäisenä löydetyt leidit ovat sentäs pitäneet pintansa. Melissa Auf Der Maurin näin ensimmäistä kertaa livenä vuonna 2000 Pumpkinsien jäähyväiskiertueella. Vaikka D'Arcy on kurpitsojen ainoa oikea bassotaiteilija, ei Melissa jäänyt jälkeen. Punaisena hulmuavat kiharat tekivät vaikutuksen. Ja tekevät edelleen. Musiikin ohella tietty.
Tästä on ollut aikaisemminkin juttua, mutta minä taas olen aina ollut kiinnostuneempi nais- kuin mieslaulajista. Miespuolisia rock-tähtiä mahtuu 13 tusinaan ja ne ovat tosi paljon toistensa kaltaisia ja mielestäni paljon keskinkertaisempia.
ReplyDeleteKateutta? Nyt meni yli hilseen...
Mutta Melissa on hurmaava tapaus. Nainen on pienempi kuin bassokitaransa, mutta sitäkin ihanampi!
Anzi, totta tietysti tuokin, mutta.. En tiedä. Kateudella tarkotin sitä, että toki itse haluaisin olla näiden upeiden naislaulajien asemassa. Ja harmittaa, kun en ole :D
ReplyDeleteMutta Melissalle ei voi olla kateellinen, kun se on niin upea.