Vaikka vielä ei todellakaan ole syksy (väittävät naistenlehtien ja nettipuljujen kuvat ihan mitä tahansa, samalla kun lämpötila kipuaa yhä uudelleen ja uudelleen kolmeenkymmeneen ja ylikin), voi ilmaan heittää pientä menneen kesän haikeutta. Sébastien Schuller on pitkästä aikaa niin sanotusti yksinäinen miesvokalisti, josta olen innostunut. Melankoliset ja kauniit kappaleet eivät ehkä tartu ensimmäisellä kuulemalla, mutta jäävät korvan juureen muhimaan ja kasvamaan. Ranskalainen Schuller on säveltänyt kolmen oman levynsä lisäksi musiikkia myös elokuviin. Ei siis missään nimessä mikään turha jätkä.
Luv luv <3
ReplyDelete