Apocalyptica @ Musiikkitalo

Helsingin uuden Musiikkitalon kehutun akustiikan tyyppaus sujui mallikkaasti sellohevin merkeissä jo parisen viikkoa sitten. Apocalyptica heitti peräkkäisinä päivinä loppuunmyydyt konsertit, joissa testattiin 1704 henkeä vetävän pääsalin soveltuvuus akustisen ohella myös vähän raskaammalle musiikille. Trash-metallia sivuavassa räminässä soolosello kyllä hukkui matalampien äänien alle, mutta rumpujen jäädessä pois ääni soi luolamaisessa salissa todella kauniisti. Hämähäkinseittimäinen valaistus toimi ja meininki oli kohdallaan - vaikka yleisössä tuntuikin istuvan muutama kantaaottamaton pukumies liikaa. Oma hymy säilyi silti kasvoilla koko setin ajan.

Intro

Quasimodo

2010

Grace

Master

End Of Me

I'm Not Jesus

Quutamo

(Pertun soolo)

Sacra

Beautiful

Nothing Else Matters

Last Hope

Fish Eye

Seek

Inquisition

----

Manala

I Don't Care

Peikko (Vuorenkuninkaan Tanssi)

----

Farewell

Musiikkitalon pääsalissa katsomo sijoittuu lavan joka puolelle, ja omat paikkamme kaverin kanssa olivat eturivissä lavan takana. Sieltä näki ja kuuli enimmäkseen hyvin, mutta kyllä siinä vaiheessa, kun Eicca ja Perttu soittivat vierekkäin sellojaan ilman paitaa, vähän ketutti, ettei ollut eturivissä sillä toisella puolella... ;) Kameraakaan en ottanut harmikseni mukaan. Kuvat siis puhelimen laatua, parempia nähtävissä esimerkiksi täällä. Vaikka mitkään kuvat eivät teekään oikeutta illalle.

End Of Me'ta odotin illalta eniten ja pienestä pelostani huolimatta se soitettiinkin. Tokikaan Gavin Rossdalea ei (suureksi harmiksi) lavalla nähty, mutta lauluosuuksissa vieraili kyllä hevari, jonka nimi ei tarttunut takaraivoon - jos joku sen tietää, vinkatkaahan! Mainitun lisäksi parhaiksi vedoiksi nousivat Metallica-cover Nothing Else Matters (jota en myöskään odottanut) sekä Farewell. Ennen vuorenpeikkosessiota kuultiin myös Maamme-laulu, jota yleisö lauloi mukana seisoen. Komeaa.

Ainakin aiemmin bändi puhui, että 7th Symphony Tourin jälkeen heitä ei Suomessa vähään aikaan nähdä. Toivottavasti näiden iltojen kaltainen spektaakkeli saadaan kuitenkin kokea vielä joskus myöhemminkin - kenties Musiikkitalon kymmenvuotiskonserttina? Ilta oli mahtipontinen, huikea ja jälleen kerran once-in-a-lifetime experience. Kiitos asianosaisille!!

A couple of weeks ago I had the priviledge to check out the new Helsinki Music Centre in the form of an Apocalyptica concert. The main hall in the building is quite magnificent - dark and high, like a cave. Seats are sprinkled all over the place so that the stage is in the middle. In that way me and my friend had seats actually behind the stage, but in the first row, so we saw and heard pretty well nevertheless. But when Eicca & Perttu played their cellos without shirts on I kind of wished I had sat in the front row on the other side. ;)

The concert itself was intense. I was a bit afraid I'd get sleepy because I was so tired, but both trashy rock and peaceful, acoustic cello pieces blew me away and sleep was the last thing on my mind. Two hours went by really fast. Acoustics weren't perfect in all the songs, but especially when the drums were left away the cellos sounded really beautiful. The setlist was great because they played some of my favourites: End Of Me, Nothing Else Matters (Metallica cover) and Farewell. Too bad I didn't have my camera with me, the pics here are taken with my crappy cell phone. Some better pictures can be seen here though.

In all ways the night was a unique experience, something I really wish to undergo again some time!