Colme civaa viime vuoden puolella tutuksi tullutta pläjäystä, jotka on poimittu muista blogeista tai kuulopuheista tai ties mistä, en enää edes muista. Soittimeen ne kuitenkin ovat jääneet pyörimään. Tällä kertaa kaikki ovat kotoisin rapakon tuolta puolen.
Elizabeth Harperin ääni yhdistettynä tuottajakaksikko Scott Rosenthaliin ja Mark Richardsoniin toimii. Vaikka synapoppailu ei sinänsä olisikaan mitään tähtitieteellisen tuoretta tällä kentällä, on se miellyttävää. Eikä aina muuta tarvitakaan.
Kokki on yhtä kuin Wesley Eisold ja soppa koostuu synkkyydestä, syntikoista ja pienistä painajaisista, ripauksella kasaria. Välillä annetaan muidenkin tunkea lusikkansa keitokseen, mutta resepti säilyy silti samana.
Herkät indierokkarit onnistuivat nekin kaivamaan tien sydämeeni (eikä se edes ollut kovin vaikeaa, kuunnelkaa vaikka). Muuta sanottavaa ei oikeastaan ole, kuin että nauttikaa.
Some cool music, discovered from various sources last year, that you should check out, too. Light and dark synthetisizers and dreamy indierock are all involved. Enjoy!
No comments:
Post a Comment
Say hello, we'll appreciate it!