The National - Trouble Will Find Me

ALICE//  On täysin mahdotonta, että The National tekisi huonon levyn. Siksi ei olekaan yllättävää, että Trouble Will Find Me on aivan upea levy. Ensimmäinen ulkomusiikillinen huomio, jolle muuten hihkuin ääneen, oli levynkansien välistä löytyneet lyriikat! Herra Berninger on selvästi kuullut toiveeni. Toinen oli kauniit mustavalkoiset ja värikkäät kuvat erinäisten taiteilijoiden (mm. Nancy Berninger) taideteoksista. Itse levy vakuutti alusta lähtien ja Fireproofin ensimmäisen sävelen kohdalla sydämeni hyppäsi muutaman lyönnin ja taisin unohta hengittää. Rakastuin tuohon kappaleeseen yhtä palavasti kuin edellisen levyn Sorrow kappaleeseen.  Mikään muu kappale uudella ei aiheuttanut ensikuuntelulla yhtä voimakasta tunnetta, mutta I Need My Girl tosin pääsi melko lähelle. Ainuttakaan hutia levyllä ei mielestäni ole ja uusia suosikkeja varmasti nousee, kun kuuntelukertoja kertyy lisää. Kahden yllä mainitun kappaleen lisäksi pidän hirmuisesti myös kappaleista I Should Live In Salt, Don't Swallow the Cap, Heavenfaced, Graceless, Slipped, Humiliation.. ei hemmetti, nyt täytyy todeta että eihän tästä mitään tule, parempi lopettaa ennen kuin luettelen levyn kaikki kappaleet. Lyhyesti ilmaistuna aivan loistava levy kokonaisuudessaan ja odotan loppuvuoden keikkaa kuin kuuta nousevaa! Kiitos ja hyvää yötä.

JUNE//  Kun broolynilaisherrojen edellinen on jotain niinkin upeaa kuin High Violet, voiko odotuksia lunastaa millään? Kyllä voi - riippuen siitä mitä odottaa. Trouble Will Find Me on parin vuoden takaiseen levyyn verrattuna riittävän erilainen: se esimerkiksi alkaa vahvasti I Should Live In Saltilla, joka on kaikessa tunnepitoisuudessaan erikoinen valinta ensimmäiseksi raidaksi. Se sopisi nimittäin loistavasti myös viimeiseksi, mutta onni on, ettei se sijaitse keskivaiheilla, sillä sinne se saattaisi hukkua. Ehkä. Tunnelma pysyttelee koko suhteellisen pitkän albumin ajan samankaltaisena, jolloin yksittäisten kappaleiden bongaaminen on kohtalaisen vaikeaa. Mutta kuuntelukertojen karttuessa se käy helpommaksi. Aloitusbiisin lisäksi hiturit Fireproof ja I Need My Girl osoittautuvat minunkin suosikeiksini, myöhemmin varmasti moni muukin. Kokonaisuutena levy on ylipäätään harvinaisen balladivoittoinen, ja rakastamani Mr. Novemberin tyylinen holtittomuus on tiessään. Uskon, että livenä kappaleista saadaan kasvatettua massiivisiin mittasuhteisiin kurottavia spektaakkeleita, jotka nostattavat kyyneliä enemmän kuin on laillista. Kaiho ja tummuus sävyttävät tätäkin pitkäsoittoa, mutta kuten sanottu, se on edeltäjiään rauhallisempi. Samalla se vaatii aavistuksen entistä enemmän tarkkaavaisuutta kuuntelijalta.

Albumin menevämpää osastoa: Graceless (live)

ALICE//  It's simply impossible for The National to make a bad album. Therefore it's not surprising that "Trouble Will Find Me" is a magnificent album. The first non-music-related  observatio I made was that there were lyrics! Mr Berninger has obviously heard my wish. The other were the black-and-white and colorful artwork by various artists (for example Nancy Berninger). The album convinced me from the very start and when the first note of "Fireproof" began my heart skipped a few beats and I think I forgot to breathe. I fell just as fervently in love with the song as I did with "Sorrow" on the previous album.  No other song on the album made such a powerful impression but "I Need My Girl" came pretty close.  I also really like the songs "I Should Live In Salt", "Don't Swallow the Cap", "Heavenfaced", "Graceless", "Slipped", "Humiliation".. damn, I just better stop right here before I mention all the songs on the album. In short: a magnificent album altogether and I'm sooo looking forward to the gig in October! Thank you and good night. 

JUNE//  When these gentlemen from Brooklyn released High Violet a few years ago, everybody thought nothing could ever compare to it. That The National's next album just couldn't reach expectations. Well, that depends on the expectations. In my opinion Trouble Will Find Me is just enough different from its predecessor - for example it opens with I Should Live In Salt, which is so full of emotion one would think it's more suitable for being the last song on the album. The tone of the whole album is one of yearning and beautiful sadness. But that can't necessarily be heard in the melodies - you might want to check the lyrics carefully, too. Fireproof and I Need My Girl are one of my favourites (as well as the mentioned opening track). They are mellow and soft, sad and slow, just like the rest of the album. I'm expecting lots of tears when hearing all these new songs live next fall.