Olin hyvin onnellinen saadessani lipun hyvälle paikalle, Kulttuuritalon Aalto-salin toiseen riviin, sillä missasin Ruffen parin vuoden takaisen keikan yllättäen finanssipoliittisista syistä. (Itseasiassa kaksi edellistä, mutta sen ensimmäisen aikaan en tiennyt tästä musiikista mitään.) Herra esiintyi tälläkin kertaa yksin, vaikka olisi upeaa nähdä kokonaisen bändin voimin toteutettu konsertti. Mies ja piano -yhdistelmäkin onneksi toimi.
Keikan ensimmäinen puolikas oli tarkkaan harkittu: yleisöä pyydettiin olemaan osoittamatta suosiotaan, kunnes Mr. Wainwright olisi kokonaan poistunut lavalta. Koko uusi levy All Days Are Nights: Songs for Lulu soitettiin sikermänomaisesti, salin ollessa täysin pimeä lukuunottamatta esiintyjään kohdennettua valoa ja taustalla pyörivää videoteosta. Rufus käveli mustan, kiiltävän flyygelinsä ääreen mustassa, kiiltävässä viitassa, jota koristivat pitkä laahus ja höyhenet olkapäillä. Yhtälailla hän käveli hitaasti kulisseihin sikermän jälkeen, ja yleisö puhkesi aplodeihin.
Jos ensimmäinen puolisko oli pääasiassa klassisen konsertin tapainen, unenomainen (lue: ajoittain turhan unettava) elämys, jälkimmäisellä päästiin vauhtiin perinteisemmän keikan tunnelmissa. Värispotit ja lavalla kimaltelevat tekokynttilät loivat täysin erilaisen tunnelman aiempaan verrattuna. Trikoissa ja hullunkurisessa liivissä soittanut Ruffe heitti hauskoja välispiikkejä mm. Jeff Buckleysta ja Sibeliuksen kuuntelemisesta erinäistä aineiden vaikutuksen alaisena. Tällä toisella puolikkaalla valokuvaaminen ilman salamaa oli sallittua, asia, jota Kultsalla ei yleensä ikinä saa tehdä... Joten kamerani oli jälleen kerran kotona, ärh.
Who Are You New York?
Sad with What I have
Martha
Gie Me What I Want and Give It to Me Now
True Loves
Sonnet 43
Sonnet 20
Sonnet 10
The Dream
What Would I Ever Do with a Rose
Les feux d'artifice t'appellent
Zebulon
----
Beauty Mark
Grey Gardens
Nobody's Off the Hook
Matinee Idol
Memphis Skyline
Art Teacher
Leaving for Paris
Vibrate
Little Sister
Dinner at Eight
Cigarettes & Chocolate Milk
----
Poses
Going to a Town
The Walking Song (Rufuksen talvella menehtyneen äidin Kate McGarriglen kappale)
Välillä tuntui, että Rufuksen omintakeinen, pistävä lauluääni peitti alleen kauniit ja äärimmäisen taidokkaat pianosävelet, välillä päinvastoin. Bändin pois jättäminen kiertueelta kyllä harmitti. Jousien ja muiden orkesterisoittimien siivittämänä kappaleista olisi saanut enemmän irti, ja kontrasti ensimmäisen ja toisen puolikkaan välillä olisi korostunut. Miellyttävä keikka ehdottomasti, mutta esimerkiksi helmikuista Swell Seasonia se ei missään nimessä päihitä. Kyllä Ruffe hommansa osaa.
Kuvat rufuswainwright.com
Ihania kuvia! Oon kyllä vähän katkera etten päässy keikalle..mutta en todellakaan läheskään niin katkera kuin The Swell Seasonista..däääm!!! :D
ReplyDeleteReiska, keikkoja menee ja aina harmittaa ettei niille pääse.. Mut onneks niitä sit kans tulee kokoajan lisää :) Kuten tänä kesänä saa huomata, kun ei kaikille pääse mitenkään, argh :D
ReplyDeleteKuulostaa tosi omituiselta keikalta, siis hyvällä tavalla ;O) Mies on minulle täysi tuntemattomuus, tiedän nimen mutten ole ikinä kuunnellut. Ehkä tsekkaan Spotifysta ;O)
ReplyDeleteHyvä että oli hyvä Ruffe :) Olin itse tosi pettynyt siihen edelliseen Kultsan keikkaan, kun olin kuullut niin paljon hehkutusta etukäteen - noista puuhkista ja korkkareista ja kunnon showsta. Tuolla Rufus lähinnä soitti biisit tylsistyneenä läpi eikä edes tehnyt encorea.
ReplyDeleteHei! Huomasin etta olet lahdossa Edinburghiin, ja edellispaivana olen sielta itse lahtenyt kymmenen paivan jalkeen, niin tassa nyt muutama vinkki:
ReplyDeleteHula-kahvila, aivan mahtavat bagelit (kanapesto oli parhautta!) seka paikan itsetehdyt smoothiet vievat kielen, yhteishintaa bagelilla ja paivan smoothiella oli 6puntaa, sijainti grass marketin kulmilla.
Melkein vieressa edellista oli todella nakemisen arvoinen vintage vaateliike nimelta armstrong, ulkoapain ei nayttanyt kovin suurelta mutta sisalta avautui jotain aivan muuta :)Ehdoton katsastettava, valikoimasta on helppo napata mukaan vaikka mita!
lisaksi taytyy viela sanoa, etta jos majoitukset on hankkimatta, suosittelen ehdottomasti vanhassa kaupungissa sijaitsevaa hostellia nimelta budget backpackers, vanhassa kaupungissa samoilla mestoilla edellisten kanssa sekin, ja todella hyva paikka! Respan tyontekijat olivat mahtavia, hostelli siisti, ja ylakerrasta loytyy chill out room, ja useammassa kerroksessa sijaitsee keittioita. Majoitumme 10hengen dormissa, ja mitaan hairioita tai ongelmia ei ollut missaan vaiheessa.
Niin ja linna on tietysti myos nakemisen arvoinen, mutta itse vahan petyin, kun se alhaalta katsottuna on niin upea, ei 13punnan sisaanpaasy tarjonnut paljoakaan nayttamalla sisapihoja. Kayda kannattaa silti :)
Kuvia loytyy blogistani jos kiinnostaa!
Toivottavasti tasta oli jotain iloa.
..Ja niin, tsekkaan blogisikin heti kun on enemmän aikaa :)
ReplyDeleteMikaela, tsekkaa vaan :) En tiedä iskeekö suhun, mutta ainaki minä tykkään tosta melankoliasta.
ReplyDeleteDarsi, olisihan toikin ollut parempi ja wow-elämys bändin kanssa, mutta hyvä noinkin.
Emilia, kiitos vinkeistä! Bagelit ja vintaget pistetään ehdottomasti tsekkauslistalle :) Majoitus on jo, tosin en ole varma mistä, mutta ainakin se kuulosti lupaavalta (kahden huoneen 'asunto' jossa kokkausmahdollisuus).