Muse @ Hartwall Arena

Torstaina 22.10.2009 noin kello 21:07 räjähtivät Helsingin Hartwall Areenan sisätilat liekkeihin toistaessaan Musen Euroopan kiertueen ensimmäisen konsertin ensimmäistä teatraalista introa. Täpötäysi halli puhkui intoa ja odotusta, kun Euraasian tasavallan pääkaupungin pilvenpiirtäjien päällä olevat lakanat otettiin alas, torneihin syttyivät valot ja aaltoileva äänimaailma täytti joka kolon ja sopukan. Matthew Bellamyn hopeanvärinen hapsuvaate sopisi itse kuninkaalle, mutta nöyrin elkein bändi otti yleisön haltuunsa. Aloitus The Resistancen ensisinglellä, Uprisingilla, tuskin jätti kenellekään arvailujen varaan, mitä tänne oltiin tultu tekemään. Rokkaamaan.

Vaikka huhuja valokuutioista ja muista hulppeista lavarakennelmista olikin kiirinyt pitkin maita ja mantuja, en villeimmissäkään kuvitelmissani osannut ajatella niiden olevan totta. Kolmen massiivisen valotornin keskellä soittivat Matt, Dom ja Chris aivan kuin tämä olisi täysin arkipäiväistä. Tornien alimmat osat olivat liikkuvia niin, että pojat pääsivät välillä normaalin lavan tasolle ja Matt kuuluisan flyygelinsä kimppuun. Avonainen rakennelma ja joka sivulla sijaitsevat screenit takasivat näkyvyyden myös hieman syrjäisemmille katsomopaikoille.

Itsellähän kävi järjetön tuuri lipun suhteen. Tästä saisi jo huonon komedian tai vaihtoehtoisesti kyyneleidentäytteisen draaman aikaiseksi, vinkkinä leffamoguleille. Kenttälippu tuli hankittua jo kauan sitten presalesta kaverin avustuksella. Hallin läheisyyteen tuli siirryttyä viiden aikoihin tihkusateesta huolimatta - eturivi ei edes siinnellyt tavoitteessa, sillä se on Musen osalta koettu, ja tällä kertaa halusin nähdä show'n paremmin kokonaisuutena. Vähän ajan päästä sain kuulla, että 100 km päästä tuleva kaverini seisoi edelleen siellä 100 km päässä, koska bussi ei koskaan saapunut. Toisen kaverin isä oli lähtenyt hakemaan tätä ensimmäistä, joten hän myöhästyisi siis jonkun verran ovien aukeamisajankohdasta. Ei se mitään. Ovien aukeamisen jälkeen soitto, että saapuneesta kyydistä oli puhjennut rengas, eikä vararengasta ollut. Uuden kyydin odottamista siis. Puoli kahdeksalta soitto, että vasta nyt pääsivät liikkeelle 100 km päästä. Siinä vaiheessa meinasi itku päästä, kun jalat eivät tunteneet mitään ja olin jo varma, että koko Muse jää tällä kertaa väliin. Hörppiessäni kuumaa kaakaota Pasilan asemalla sain kuitenkin ilouutisen: lippu saapuisi määränpäähänsä kera parin muun fanin puoli yhdeksäksi. Jippii! Takaisin areenalle, hermostunutta odottelua, vihdoin kaveri joka oli jo aivan hajoamispisteessä, lippu, sisään, ei-jaksa-mennä-narikkaan-fiilis eli kamat kassiin, kentälle, soitto toiselle kaverille missä hän lienee, monta anteeksi- ja kiitos-sanaa ihmisten läpi puikkelehtiessa, pääsy massan keskelle.

Takaisin tapahtumien keskipisteeseen. Keikan parasta antia olivat Cave ja Unintended, joista jälkimmäinen jäi harmikseni kuulematta vuonna 2007 ja joka oli jotain paljon odotettua. Vanhat hitit kuten Plug In Baby ja Time Is Running Out hypittivät ihmismerta keskiverron urheilusuorituksen verran, eivätkä uudetkaan biisit kuten ihanainen Undisclosed Desires jääneet yhtään vähemmälle. Heikkoutena oli Guiding Light, joka ei mielestäni toiminut livenä ollenkaan, vaan lässähti pannukakun tavoin, mutta onneksi vain hieman. Lisäksi koko keikkaa vaivasi pieni hätiköinnin tunne. Se kertoi mitä luultavimmin epävarmuudesta - olihan tämä kiertueen ensimmäinen esiintyminen, ja koreografian ja settilistan yhteensovittamisessa päästiin vasta nyt tositoimiin. Muutamien jo mainitsemieni lisäksi kohokohta oli kaikessa upeudessaan encore, joka koostui Exogenesiksen ykkösosasta, ikisuosikistani Stockholm Syndromesta sekä sci-fi-länkkäri Knights Of Cydoniasta. Exogenesis oli sanoinkuvailematon ja kaiken lisäksi suuri yllätys - en odottanut kuulevani sitä ikinä livenä. Kaiken kaikkiaan huikea show pilvenpiirtäjineen ja vihreine laservaloineen, joka pennin arvoinen. Matthew'n sanoin: kiitos paljon!

Uprising

Resistance

New Born

Map Of The Problematique

Supermassive Black Hole

Guiding Light

Hysteria

United States Of Eurasia

Cave

Unintended

Undisclosed Desires

Starlight

Plug In Baby

Time Is Running Out

Unnatural Selection

--

Exogenesis: Symphony part I (Overture)

Stockholm Syndrome

Knights Of Cydonia

19 biisin pomppimisen jälkeen toin tuliaisina kotiin kipeiden jalkojen ja The Resistancen kansitaidetta kantavan kassin lisäksi paperihileitä sisältävän ilmapallon (tyhjänä, of course) ja täydellisen äänenmenetyksen. Vieläkin kuulostan enimmäkseen varikselta, mutta kun jo valmiiksi käheänä ja semiflunssaisena ensimmäinen reaktio hallin valojen sammuessa on kiljuminen, voi kuvitella, että seuraavana päivänä pihisin ja puhisin kuin mikäkin, saamatta kurkusta ulos kuiskausta kummempaa.

Pääsitpä paikalle tai et, suosittelen tsekkaamaan seuraavat:

Intro & Uprising

Exogenesis: Symphony part I (Overture)

Knights Of Cydonia (Chris ja huuliharppu!)