13 May 2010

Nephew @ On The Rocks

Viime viikonlopun soundtrackissa hehkutettu tanskalaisylpeys Nephew lunasti pysyvän paikan sydämessäni. Ensimmäistä kertaa Suomessa keikkaillut viisihenkinen orkesteri rokkasi, poppasi ja sai elektronisen biitin säkenöimään pikkuisen salin jokaisessa kolkassa. Yleisöä ei ollut hillittömästi, mutta se tuntui olevan sitäkin vannoutuneempaa.


Itselle tämä bändi on uusi tuttavuus. Soundit kuitenkin tuntuvat kotoisilta ja tutuilta, olematta silti liian ennalta kuultuja. Depparityyliin mahtuu mukaan ripaus Rammsteinia ja VASTia. Livenä biisit toimivatkin erinomaisesti. Kiitos tietokoneiden täyden valjastamisen liveperformansseihin, saadaan niiden ja oikeiden soittimien yhdistelyllä levyversioita vastaavat äänimaailmat aikaan. Myös miksauksella on suuret kouransa pelissä. Tärkein levy vs. live -aspekti on kuitenkin vokalisti. Jos laulu ei pysy nuotissa ja levytettäessä on turvauduttu autotuneen, jää keikkakokemus autuaasti omista kaiuttimista kuultua laimeammaksi. Tämä ei tietenkään ole muusikon tarkoitus. Ja on jopa niitä tapauksia, joiden äänet ovat satakertaisesti upeammat livenä kuin levyltä kuultuna. Mainittakoon viime viikolla toistamiseen tsekkailtu Moto Boy sekä ihana Anneke van Giersbergen.

Nephew'n kohdalla lauluongelmaa ei ollut. Simon Kvamm ylsi korkeimpiinkin säveliin ja mikä tärkeintä, uppoutui esiintymiseen täysin. Olin havaitsevinani jopa aimo annoksen iancurtismaisia piirteitä (Joy Divisionia koskaan livenä näkemättä, of course). Kvamm tosin on myös näyttelijä ja koomikko kotimaassaan. Mutta eivätpä muutkaan pojat jääneet paitsioon, vaan hengittivät musiikkia ja yleisön reaktioita soittimiensa ja taustavokaaliensa takaa. Ainoastaan basisti onnistui piiloutumaan varjoihin toisessa päässä levän mallista lavaa, ja täten jättäytymään pois huomioni kohteena olemisesta.

Setti oli mielekäs, koska se painottui uusimman DanmarkDenmark-lätyn vetoihin. Vanhoista ainoastaan Darth Vader oli tuttu ennestään, mutta kyllä aiempienkin levyjen biisit rokkasivat täysillä. Paikkana On The Rocks oli todella pieni, mutta viihtyisä. Lopputuloksena: kasa takkuista tukkaa, hikeä ja väärillä asetuksilla räpsittyjä fotoja. Niin ja mahtava fiilis.

2 comments:

  1. Na aargh ei antanu mun ensin kommentoida ollenkaan. Kvamm oli ihan huippu! Ja eikää, ajattelin keikalla juuri samaista Ian Curtis-juttua :DDD

    ReplyDelete
  2. No se OLI ihan Ian Curtis :D Paitsi veikkaan että IC ei oo ollu ihan noin eläväinen kuiteskaan. Yritän nyt saada niitä kuvia sulle kolmatta kertaa, argh..

    ReplyDelete

Say hello, we'll appreciate it!