Pakko iskeä vielä toinenkin soundtrack viikonlopulle, kun tällä viikolla ilmestynyt PJ Harveyn uutuustekele, Let England Shake, on kaikunut sen verran tiuhaan tahtiin kaiuttimista. Mielestäni Polly Jeanin 2000-luvun tuotanto ei ole ihan ollut sillä tasolla, mistä se lähti ihanan Stories From The City, Stories From The Sea -levyn myötä, mutta nyt on palattu takaisin siihen upeuteen, mihin neito on aina pystynyt. Luv luv her!!
Jes. kaivoin heti spotifysta esille ja aloin kuunteleen! :) Ystävät lähtee juur Berliiniin Pj:n keikalle...ooh, pääsispä mukaan :)
ReplyDeleteOon aivan rakastunu tuohon biisiin!! Tykkäsin kyllä paljon myös aiemmista levyistä (Uh huh her & White Chalk). Uusin levy paranee mitä enemmän sitä kuuntelee. Ihana Polly Jean <3 Saataiskohan Suomeen tänä kesänä...
ReplyDeleteSaija, oijoi, pääsispä mukaan indeed!
ReplyDeleteReiska, määki, tää on ihanin<3 Uh Huh Her on hyvä, mut musta White Chalk ei vaan yllä samalle tasolle.. Tää on enempi samaa settiä Storiesin kanssa, joten tykkään hulluna.
Mä oon kanssa viime päivät luukuttanut Let England Shakea aika huolestuttavan paljon. En edes oo sellasta tyyppiä joka pitäis siitä mutta se on vaan niin hyvä! Tiesin jo kahen ekan biisin jälkeen että tää on huippu, ja se todella oli. Nyt pitäis varmaan tutustuu PJ:n aikasempaankin tuotantoon.
ReplyDeleteAnna, se on todella hyvä! Eikun tutustumaan :) Kovin erilaista settiä menneisyydestä kyllä löytyy.
ReplyDelete