PJ Harvey & Portishead @ ATP I'll Be Your Mirror, Alexandra Palace, London

Tiedättekö mitä löysin luonnoksista: keskeneräisen postauksen Lontoossa tämän vuoden heinäkuussa järjestetystä I'll Be Your Mirror -festivaalista! Portisheadin kuratoiman kaksipäiväisen festivaalin paikkana toimi upea Alexandra Palace. Olin festivaaleilla ystäväni kanssa lauantaina ja päivän ensimmäinen nähty keikka oli sellisti Helen Money (oikealta nimeltään Allison Chesley). Nainen onnistui yllättämään minut positiivisesti osittain hyvinkin rankoilla sovituksillaan. Helen Moneya voisi kuvailla yhden naisen Apocalypticaksi. Minut yllätti myös tieto siitä, että Helen Moneyn  selloa voi kuulla muun muassa MONOn monilla albumeilla. Kiva uusi tuttavuus oli myös DD/MM/YYYY, joka toimi livenä hyvin. Albumilta se ei kuulosta minusta läheskään yhtä hyvältä, ja olen parin kuuntelukerran jälkeen luovuttanut.

Päivän odotetuin oli tietenkin PJ Harvey, joka kuulosti aivan mahtavalta. Totaalinen yllätys settilistassa oli "Angelene", joka on yksi ehdoton suosikkini PJ Harveylta. Tuntuu, etten osaa kirjoittaa keikasta  oikein mitään, en silloin kun olen luonnoksen aloittanut enkä nytkään. Olin odottanut PJ:n näkemistä livenä jo niin kauan. Keikka, joskin liian lyhyt kun festivaalikeikasta on kyse, täytti kyllä odotukset ja sai janoamaan lisää.  Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Alla pari livevideota keikalta (eivät minun kuvaamiani, itse olin hieman kauempana eturivissä).

Setlist:

Let England Shake
The Words That Maketh Murder
All And Everyone
C'Mon Billy

The Glorious Land
Written On Our Forehead
The Last Living Rose
Bitter Branches
Angelene
On Battleship Hill

The Devil

The Sky Lit Up

Pocket Knife
In The Dark Places

The Colour Of The Earth

(pictures from here)

Festivaalipäivän päättänyt Portishead oli upea. Keikka oli tunnelmaltaan ja muutenkin jopa parempi kuin PJ Harvey, mikä on minulta paljon sanottu. Olen pitänyt Portisheadista kauan, mutta se ei kuulu ehdottomiin suosikkeihini kuten PJ Harvey. Portisheadin uusinta levyä en ollut vielä tuolloin juurikaan kuunnellut, joten uusimmista biiseistä en saanut kaikkea irti, mutta vanhemmat veivät totaalisesti mukanaan. Portishead tuntui saavan koko yleisön hypnoottiseen tilaan, minut mukaanlukien. Beth Gibbonsin ääni on jotain uskomattoman kuuloista livenä. En ymmärrä miten tuosta kumarassa, hartiat korviin vedettyinä laulavasta naisesta voi lähteä sellainen ääni. Encoren ensimmäisenä soitettu "Roads" on ehdottomasti, ehdottomasti lempikappaleeni yhtyeeltä, ja kruunasi koko upean keikan sekä festivaalipäivän. Portisheadin ja PJ Harveyn takia kannatti todellakin lähteä Lontooseen asti!

Setlist:

Silence

Hunter

Mysterons

The Rip

Sour Times

Magic Doors

Wandering Star

Machine Gun

Nylon Smile
Over

Glory Box 

Chase The Tear

Cowboys

Threads

--------

Roads

We Carry On

P. S. Bat For Lashesin Natasha Khan oli muuten aivan vieressäni osan keikasta.

Do you guys know what I found in drafts that I've written: a post about I'll Be Your Mirror festival that was held in London in July! The two day festival was curated by Portishead and the place of venue was the magnificent Alexandra Palace. I was there with my friend for one day and the first gig we saw was cellist Helen Money who pleasantly surprised me.  DD/MM/YYYY sounded good live but I don't like listening to their records for some reason, they don't sound nearly as good as they did live. so I've sort of given up on them. The most anticipated gig of the day was PJ Harvey and it was amazing. It seems I can't really write anything about the gig, I'd been waiting to see PJ live for so long. Let's just say that it met my expectations and left me wanting more. As festival gig s usually are, this too was way too short. Portishead ended the festival day and what an ending it was!  The atmosphere and the gig was even better than PJ and coming from me that's saying a lot. I've liked Portishead for a long time but it's never been one of my absolute favourites like PJ. There are no words to descripe how incredible Portishead was live, absolutely hypnotizing. Beth Gibbon's voice is amazing. I don't understand how such a voice can come out of a woman who sings so hunched up. It was totally worth it to go all the way to London to see PJ Harvey and Portishead!


P.S. Natasha Khan from Bat For Lashes stood next to me for some time during Portishead's gig.