Black Twigin lämmittelijänä Kuudennella Linjalla toimi allekirjoittaneelle aiemmin täysin tuntematon bändi Hope Comes In Many Forms. Kitaristi-vokalisti Marjo Niemen, basisti Asko Kanasen ja rumpali Teemu Itkosen muodostama trio on ollut kasassa jo jonkin aikaa, leijuu jossain yhdeksänkymmentäluvun surinoissa ja on juuri sopivalla tavalla viileä, tyrkyttämättä itseään. Ensimmäiset mielikuvani olivat epäilyksettä PJ Harvey ja Sonic Youth, mutta poppoon inspiraation lähteinä mainitaan toki muitakin grungen kulta-ajan hittinikkareita. Vaikka äänivallit voivat pidemmän päälle käydä turhan raskaiksi kuunnella, pienissä erissä nautittuna monessa muodossa tuleva toivo maistuu makealta. Lempparini on ehdottomasti hitaanpuoleinen Monday.
Monday by Hope Comes in Many Forms
At Black Twig's gig I bumped into Hope Comes In Many Forms, who were the supporting act. The trio has been together for quite a while now and brings floaty, buzzing guitars from the 1990s to this day. PJ Harvey and Sonic Youth are the first influences that came into my mind while listening to the songs, but others are mentioned too. Although at some point the heavy riffs may become just a bit too much to handle, in small proportions HCIMF tastes sugary and fresh. My favourite is definitely Monday, which is a bit on the slower side!
This comment has been removed by the author.
ReplyDelete