Semisti tuplana Twilight Colasta. Mutta kun en saa tarpeekseni!
Tajusin siis vasta lähes vuosi ensikuuntelun jälkeen The Pains of Being Pure at Heartin hienouden. Joskus aika, säätila tai senhetkiset ajatukset estävät asioiden ymmärtämisen. Joskus taas palaset loksahtavat kohdalleen. Ja siinä vaiheessa saattaa kuunnella yhtä biisiä repeatilla 24/7. (Olen minä muitakin kuunnellut, toim. huom.)
I took me almost a year to realize what a beauty The Pains of Being Pure at Heart is. Sometimes the timing, the weather or one's personal thoughts at the moment prevent things from sinking in. Sometimes everything just seems to fit. And when they do, one just might listen to one song time after time after time. (Yes, I've been listening to the other tracks, too.)
Tervetuloa joukkoon! Itselleni kävi lopulta molempien TPoBPaH-levyjen kanssa niin, että ostin levyn tehdessäni matkaa Pohjois-Amerikassa (ekan levyn keväällä 2010 ja tokan keväällä 2011), ja molemmilla kerroilla kävi samoin: kotiin päästyäni en osannut kuunnella mitään muuta ainakaan kahteen viikkoon. Tokan levyn tapauksessa olin oikeastaan myyty jo ennen sen ilmestymistä, mutta eka levy vaati aikaa - ensimmäiset Spotify-kuuntelut eivät vielä niin olleet vakuuttaneet.
ReplyDeleteKiitos! Kovasti tää Belong on nyt soinut repeatilla, päivä pitää aina aloittaa ja päättää Strangella... ;) Vähän toi debyyttikin on soinut, mutta ehkä kulutan tämän toisen loppuun ensin. Ja yritän ensimmäistä levyä sitten avoimemmin mielin.. Vaikka eipä mikään kyllästyminen vielä näykään näköpiirissä!
Delete