Glasvegas @ Circus

En voi uskoa, että Glasvegasin keikka Helsingin Circuksessa oli mennä minulta sivu suun keikat vs. rahatilanne –priorisoimisen ja pienen keikkapaikkaa kohtaan tuntemani antipatian vuoksi. Onneksi on onnekkaita ihmisiä, jotka voittavat lippuja ja ovat vielä valmiita luopumaan toisesta kappaleesta. Olipa nimittäin sellainen tunnevyöry että vähemmästäkin pää halkeaa!

Vuorokausi on lyhyt aika odottaa keikkaa, mutta kyllä siinäkin saa hypetyksen hyvin käyntiin. Toisaalta se ei ole liian pitkä ja hillitsee liialliset odotukset, jotka helposti tekevät livekokemuksesta turhan mekaanisen. Koko keikka meni hurmoksessa ja jälkeenpäinkään virne ei meinannut silitä naamalta, vaikka poskilihakset jo kramppasivat*. Sitä en tiedä, miten sain niin käsittämättömän huonoja kuvia Circuksen hyvistä lavaolosuhteista** ja hyvästä paikasta yleisön joukossa huolimatta, mutta niilläkään ei ole väliä, kun upea fiilis on edelleen jossain sisuksissa. Lavarekvisiitan virkaa toimittavat valot olivat tyylikkään yksinkertaiset, mutta näyttävät, ja vastakohtana niiden keskellä Jonna Löfgren paukutti kukkakuvioisia rumpuja seisaaltaan kuin viimeistä päivää. Kieli-instrumentit soivat tasaiseen tahtiin taustalla, kun James Allanin tunnusomainen, katkonainen laulu täytti sielun sopukat (herran humalatila jäi tosin meikäläiselle epäselväksi, kun alun hassunoloinen elehtiminen muuttui setin edetessä ammattimaisemmaksi, mutta ei sillä kai ole väliäkään). Ja se skottimurre. Ei hyvää päivää, meinasin kuolla. Jokainen ronski ärrä sai suupielet kohoamaan entistä korkeammalle.

Pain Pain, Never Again (intro)

The World Is Yours

You

It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry

Shine Like Stars

Whatever Hurts You Through The Night

Lonesome Swan

Heartbraker (Dionne Warwick cover) / Euphoria, Take My Hand

Geraldine

Ice Cream Van

Go Square Go

----

Flowers & Football Tops

S.A.D. Light

Lots Sometimes

Daddy's Gone

Jos jotain miinusta haluaa etsiä, eivät EUPHORIC /// HEARTBREAK \\\ -biisit toimineet jostain syystä ihan yhtä hyvin kuin debyytin. Paitsi Lots Sometimes, jota odotinkin lähestulkoon eniten. Vaikka aiemmin pidin Glasvegasin musiikkia loistavana, oli se viimeinen niitti bändin rakastamisesta jäänyt puuttumaan. Eipä puutu enää, se tuli keikan myötä. Kiitoksia kaikille asianosaisille ♥

Iltapäivällä May Madness -kisoja seuraamaan ja illaksi treenejä vetämään. Aurinkoista sunnuntaita, murut!

* Olen huomannut, että viihdyn keikoilla nykyään todella hyvin myös ilman riehumista, laulamista ja jatkuvaa huutamista. Toisaalta sehän riippuu täysin bändistä ja olosuhteista. Joka tapauksessa yhä useampi live-elämys tulee kuunneltua hartaasti, suu jatkuvassa virneessä.

** Circuksessa on ihan hyvät valot (okei vähän ärsyttävät välillä), lavalla on tilaa ja akustiikkakin enimmäkseen toimii (mitä nyt tällä keikalla bassot ajoittain jyräsivätkin yli, White Lies toimi moitteettomasti), mutta jokin siellä vain tökkii. Ehkä lasinsirut lattialla, pullonkaulainen tungos narikalle pyrkiessä (vaikka narikkajono kulkeekin aina ihmeellisen nopeasti muutamiin muihin verrattuna) tai intiimiyden puuttuminen. Silti, jos pitäisi valita jäähalli tai Circus, valitsisin jälkimmäisen. Lukuisista Helsingin vanhaan jäähalliin liittyvistä muistoista huolimatta.

I saw Glasvegas for the first time last Tuesday at The Circus, Helsinki. The gig was almost perfect! The venue itself isn't the best possible, but luckily it didn't matter. The songs rocked so hard I just kept smiling through the whole evening. And the scottish accent, ohmigod...