Lauri ilmaisi taas osuvasti: Glasvegas-kiima. Sitä tämä on. Kyllä ihminen voikin olla päästään sekaisin! Mutta ei kai se minun vikani ole, jos musiikki silittelee pehmeästi korvakäytäviäni? Ja sitä on saatava 24/7? Ja kyllä, olen viimeisen kahden viikon aikana yrittänyt kuunnella välillä muutakin, mutta se on tuntunut täysin järjettömältä ja turhalta, kun pään sisällä kuitenkin soi vain skottiaksentilla höystetty kitarapoppi. Nimenomaan aksentti on se joka hurmaa, ilman sitä Glasvegas olisi rokkibändi muiden joukossa - hyvää musiikkia, muttei täydellistä. Oi oi.
Tämän nimenomaisen kappaleen olen kuunnellut jo täysin yli ja siirtynyt osaksi uudemmankin levyn biiseihin, mutta loppujen lopuksi asiat voi vetää niinkin pahasti överiksi, että ne alkavat kuulostaa jälleen tuoreilta. ♥
Luv <3
ReplyDelete<3
ReplyDelete