15 Jun 2009

Provääns 2009

WARNING! Picture heavy!

HUOM.
Kuvat ovat kaikki itse ottamiani ja siten minun omaisuuttani. Ethän käytä niitä ilman lupaa! Mikäli tarpeesi käyttää jotakin kuvaa jossakin yhteydessä kasvaa liian suureksi, otathan yhteyttä. Maili löytyy sivupalkista. Kiitos!

*

Nyt se on ohi, Provinssirock vuosimallia 2009. VR'n lakon aiheuttaman yöjunamatkailun seurauksena syntynyt kooma ja post gig depression ovat olleet tämän päivän teemoja. Vasta huomenna on paluu töihin, ja onneksi on tiedossa lyhyt viikko, kun juhannus rikkoo kaavaa.

Lähtö oli siis aikaisin perjantaiaamuna. Aikaa oli riittämiin hankkiutua majoitukseen tutulle (minuahan ei leirintäalueelle saa!), laittautua ja hommata itsensä vielä festarialueelle. Vajaata tuntia ennen porttien aukaisua möllötimme ystävän kanssa auringossa. Tässä vaiheessa kurkusta pujahti alas pieni pullonen - normaalisti en harrasta alkoholia festareilla, ja viime viikonloppunakin tämä jäi ainoaksi kerraksi. Haluan nauttia musiikista ja muistaa keikoista jotain jälkeenpäinkin. Lisäksi nestehukka nousee tarpeeksi suureksi ilman sitä edesauttavia aineita.

Koko viikonlopuksi oli luvattu sadetta, mutta onnetar iski, ja saimme niskaamme lähestulkoon vain hellettä. La-su-yönä oli kova ukkonen ja taivaalta satoi ties mitä, mutta autuaana nukuimme tosiaan sisätiloissa. Paitsi että leireily ei ole minua varten, epäilin suuresti vanhan sydämeni kestokykyä muutenkin. Kolme päivää festareilla on melkoinen suoritus... Ja siitä selvittiin :) Bloggareista bongasin ainakin Sarakissan ja Nelliinan, mutta kummankaan kanssa ei tullut vaihdettua yhtäkään sanaa, harmi. (Sarakissa, mikäli luet tätä, taisit huomata minut Rubikin keikan aikana, kun kävelitte pois teltasta? Mulla meni vähän ohi ja tajusin asian vasta jälkikäteen!)




Näillä mentiin. Paras paikka suoraan päälavan keskeltä - kyllä, hieman kauempaa lavasta, mutta a) tästä näki koko show'n, b) sai loistavia kuvia vaikka onkin alle 160cm pitkä, ja c) erinäiset örveltäjät, etenkään Nelliinan mainitsemat alastomat korstot, eivät hyppineet päälle. Paikka todettiin mainioksi jo viime vuonna Foo Fightersia pogotessa. Naama sen sijaan ei ollut ihan mainioimmasta päästä, vaan näytti melkoisen ryytyneeltä. Onneksi arskat pelastaa.






Näin Von Hertzen Brothersit livenä ensimmäistä kertaa. Onneksi soittivat päälavalla, sillä etukäteen harmittelin jo niiden näkemättömyyttä, kun kuitenkin tarkoitus oli odottaa Placeboa koko aika päälavan edessä. Progeen päin taipuva bändi ei pettänyt, joskin toimii mielestäni paremmin kuitenkin levyllä. Johtuen ehkä siitä, etten ole niin intensiivinen fani. Monen tunnin odotus sitten lopulta palkittiin ja ykkösrakkausbändin intro pärähti käyntiin...












Placebo. Tähän ei vaan löydä sanoja. Vaikka keikka oli allekirjoittaneelle kolmas, veti se silti niin täysillä mukana, yhtä lailla kuin ensimmäisellä kerralla Lontoossa 2006. En uskonut koskaan sanovani näin, mutta rumpalin vaihdos on tehnyt hyvää bändille (vaikka onkin ikävä vanhaa Steveä). Energisyys ja into puhkui ulos sellaisella voimalla, että parin vuoden takainen Helsingin jäähallin keikka jäi hyvin kirkkaasti kakkoseksi. Settilista oli festarikeikaksi pitkä, 20 biisiä ja vajaat puolitoista tuntia. Toki kaikkia omia lemppareita ei soitettu, mutta avaus Kitty Litterillä ja päätös Taste in Menillä olivat varsin oivallisia valintoja. AH. Ulkomusiikillisista seikoista - Brianin pulisongit olivat pieni järkytys :D Joskin useammalla ihmisellä ne näyttävät huomattavasti pahemmalta, so no harm done. Pitkät hiukset olisivat mielestäni voineet olla auki, ja... Noh. Toivomuksiahan voisi listata kymmeniä, mutta hyvä näin! En valita ;) Paitsi siitä, ettei minua vieläkään kosittu! xD Voisin kyllä jauhaa tästä loputtomiin ja kehua bändin maasta taivaisiin, mutta luulen että ne, jotka tätä lukevat, ovat jo tässä vaiheessa siirtäneet silmänsä johonkin muualle x)


Keikan jälkeen naamasta paljastuivat todelliset smokey eyet, kun kajalit olivat epäilyttävästi levinneet ympäri ämpäri. Placebo-hupparin alta löytyi valko-musta-kultakimalteisella printillä sonnustettu samaisen bändin kiertuepaita, tottakai. Sointui täydellisesti kultaiseen hamoseen ;) Ystävän naama sensuroitu pyynnöstä (vaikka mielestäni siinä ei ollut mitään vikaa).


Lauantai alkoi turvonneilla jaloilla, jotka Don Johnson Big Bandin avustuksella hieman vetreytyivät. En vaivautunut edes kaivamaan kameraa tälle keikalle, sillä bändi on nähty useaan kertaan, eikä päälava toiminut heille hyvänä kuvauspaikkana. Ei toiminut kyllä oikein muutenkaan, sillä ei ollut parhaimmasta päästä koko keikka, ei ollenkaan. DJBB sopii paremmin pienelle klubille, tai miksei isommallekin lavalle, mutta se vaatisi ihanan helleiltapäivän ja suuren, tanssiin taipuvan yleisön. Nyt kello 14 tuntui olevan monelle ylivoimainen aika saapua alueelle.

Yllä oleva kuva on siis Rubikin keikalta, joka yllätti positiivisesti. Useaan otteeseen minulta ollaan kyselty, enkö tosiaan kuuntele Rubikia, Suomen Radioheadia. Täytyy myöntää etten ole saanut aikaseksi tutustua! Vaan nytpä taidan kiireen vilkkaa hankkia levyt jostain ;) Oli sen verran kivaa kuunneltavaa.



X-stage oli koristeltu näyttävästi! Ja sen sisällä parveili jälleen kerran lokkeja. Raukat, kun eivät löytäneet tietä ulos. Ylex'n radiotoimittaja Ile juonsi tällä lavalla. Siinä on kuuma mies.


Emiliana Torrinin ihana ääni kaikui Ylex'n teltassa lempeänä ja kovin islantilaisena. Paikoitellen jopa liian, kun laulutapa muistutti Björkiä enemmän kuin olisin ehkä kaivannut. Mutta ah, niin kaunista.


Jossain välissä pitää syödäkin! Fish 'n' chipsit menossa, nam. Liekö makunautinnosta johtuva typerä virne naamalla, vai vaan sitä tavallista pälli-ilmeisyyttä, mitä yleensäkin.


Lauantain paras veto oli ...noh, VETO :D Tanskalainen elektrorokkia soittava yhtye tanssitti yleisöä yli tunnin ajan, ja voin sanoa, että jos en olisi ollut ulkoreunalla laukkuvahtina, olisin hikoillut noin kymmenen litraa nestettä ulos. Vahtivuoro siis hieman rajoitti tanssimista. Suosittelen kurkistusta esim. Myspaceen!

Keikan jälkeen kiiruhdin vielä katsomaan lopun Opethista. Se on tosiaan nähty jo pariin otteeseen, joten kovasti en jaksanut tällä kertaa panostaa. Åkerfeldtin stereo hook -käsimerkit ehdin kyllä nähdä, haha. Se mies osaa sitten olla hauska.


Sunnuntai lähti käyntiin punahuulin! Harmi ettei silmistä nyt ole tarjolla järkevää kuvaa, toisaalta luultavimmin parempi niin. Päälle piti riuhtoa uusi Placebo-paita, joka on mieletön rakkaus. Olen nimittäin etsinyt valkoista, hienoa bändipaitaa jo jonkin aikaa. Miksi ne on yleensä aina kaikki mustia? Jalassa oli tummansiniset farkkulegginsit. Tämä on muuten viides Placebo-paitani, ai miten niin tykkään siitä bändistä...


Päivän aloitti yksi lempikotimaisistani, Kaskisista kotoisin oleva metalliyhtye Sara. Keikka oli pieni pettymys setin suhteen - se oli todella lyhyt ja sisälsi vain parin uusimman levyn biisejä. Okei, okei, esiintyminen oli aikataulutettu siis sunnuntaiaamuun kello puoli yhteen. Kuinka moni jaksaa siinä vaiheessa innostua pogoilemaan? Puhumattakaan siitä, että pojat olivat varmaan itsekin jonkinmoisessa krapulassa. Onneksi bändi on nähty jo monta kertaa ja tullaan varmasti näkemään vastaisuudessakin, joten sikäli ei harmita.


Uraansa lopetteleva The Crash veti uskomattoman keikan! Olen pitänyt bändistä jo kauan, mutta mihinkään top kymppiin se ei ole koskaan yltänyt Teemun ihanasta falsetista huolimatta. Pojat osaavat kuitenkin joka ikinen kerta ottaa yleisön haltuun, höpötellä mukavia ja laulattaa ihmisiä, muttei kuitenkaan liikaa. Itkuhan siinä tuli, kun bändi esiteltiin periaatteessa viimeistä kertaa. Ihan vihoviimeinen keikka on Ruisrockissa, mutta sinne tällä neidolla ei ole pääsyä.





Kovasti odotettu, brittiläinen ihanuus nimeltään Editors, oli hienoinen pettymys. Vaikka aloitimme katsomisen kaukaa, siirryimme lopulta eturiviin jossa riehuimme ja hypimme olan takaa, jäi fiilis vähän kylmäksi. Keikkaa voisi verrata viime vuotiseen Interpolin Ruisrockin keikkaan - kontakti yleisöön jäi mitättömäksi. Nytkin Tom Smith (oli kuinka sex on legs ihanan äänensä kanssa tahansa) puhua pukahti jopa muutaman kerran thank you, eikä juuri mitään muuta. Todella harmi. Biiseistä toki silti nautti täysillä!




Sunnuntain esiintyjistä pisimmän korren veti ehdottomasti herrasmies nimeltä Nick Cave, The Bad Seeds -yhtyeensä kanssa. Kierolla huumorilla höystetyt välispiikit lämmittivät varmasti kylmemmänkin katsojan mieltä, mikäli murhaballadit ja rokkailut eivät sitä tehneet. Tästä olisi Editorsinkin pitänyt ottaa mallia!

Toivottavasti teilläkin oli kiva Provinssi! Tai jos ei, niin oletkos kenties joillekin muille festareille suuntaamassa tänä kesänä? :)

11 comments:

  1. Taisin muuten nähdä sut Rubikin keikalla mutten ehtinyt tajuta ja jäädä moikkaamaan kun oli kuulemma olevinaan niin kiire toiselle keikalle :) Ei sitten myöhemmin tullut enää törmättyä!

    Mulla taitaa muuten olla ihan samanlainen kuva Molkosta omalla kameralla, tuo jossa se pitää kättä korvalla ja hymyilee :) Ah, Placebo! Yllätys kyllä oli että kovemmat kylmän väristykset sain Editorsista.

    ReplyDelete
  2. hauskalta on näyttäny provinssi ja söpiksenä oot ollu taas liikenteessä :)

    mulla ois ruissi jälleen kerran suunnitelmissa, mut kattoo nyt tuleeko mentyä. jotenkin kaihertaa se lipun hinta, ku samalla summalla melkein jo pääsis lontoon reissun tekemään ja sinnekin haluisin täs kesän aikana. vaikeeta on..

    ReplyDelete
  3. Tosi hienoja kuvia! Keikoilla on usein vähän vaikea saada bändistä kunnon kuvia, mutta nämä on loistavia :)

    ReplyDelete
  4. Jahans. Hyvä selostus ja sain tietää kaiken tarpeellisen eikä tarvinnut edes lähteä paikalle ;O) Ehkä tämä poikkeava poisjäämiseni ei tule tavaksi ja menen taas ensi vuonna, mutta kyllä bändien pitäisi parantua; noista kun yksikään ei ole sellainen mitä kuuntelen.
    Ja Provinssissa muuten paistaa aina aurinko ;O)

    ReplyDelete
  5. Hahaa, en tainnut lukea eilen illalla kovin ajatuksella tekstiäsi, oli vain pakko heti päästä kyselemään että josko juuri sinut siellä näin, mutta ilmeisesti näin meni :) Ja Editorsin keikan päätteeksi näin sut sieltä screeniltä!

    Tykkäsin muuten uudesta rumpalista kovasti myöskin, ihan mieletön energia ja into. Sehän onkin melkein 20 vuotta nuorempi kuin muut. Samaa mieltä, hakkasi ehdottomasti Hesan keikan!

    Harmittaa vähän kun missasin Emilianan ja Veton. Tuon jälkimmäisen olen nähnyt Tampereella joskus aikaisemmin ja silloin tykkäsin, vaikkei ole tullut hirveästi seurattua bändin kehitystä sen jälkeen.

    ReplyDelete
  6. Ihan superhyviä kuvia sulla Placebosta <3 Ite kun sai taistella paikastaan niiden alastomien idioottien keskellä niin heilahti lähes kaikki kuvat hemmetti sentään :(

    ReplyDelete
  7. Haha toi ranskis sun kädessä näyttää ihan vääntyneeltä tupakalta :--D

    ReplyDelete
  8. sarakissa, hih! Nähtiin sut vielä uudemman kerran siinä Editorsissa, nojailit aitaan. Siinä keikan tuoksinassa ei vaan ehtinyt tulla juttelemaan :) Oltiin siis ihan siinä vieressä, kunnes keksittiin että eturivissä on tilaa ja siirryttiin sinne. Placebo oli kyllä niin nam <3

    jenkku, kiits :) Ruississa ois kyllä muutamia kovia, mutta ku ei oikein jaksa sinne.. Eikä rahaakaan oo. Mutta jos oot menossa Ankkaan, ni ilmoile! Voi olla että tulee suunnattua sinne The Nationalia katseleen :)

    Paivi, kiitos! Keikkakuvat on kyllä hankalia, mutta etenki festareilla saa yleensä ihan kohtuullisia :) Klubeilla valaistus on yleensä tosi kökkö kuvaukseen.

    Mikaela, hyvä että selostus riitti ;) Mutta täytyy olla eri mieltä satamattomuuden kanssa: viime vuonna sunnuntaina kyllä tihutti vettä lähes koko päivän! Ei paljoa mutta jonkun verran.

    Nelliina, I'm with ya, keikkakuvailu on rasittavinta (ja keikoilla olo muutenkin) silloin, kun ne idiootit possut hyppii päälle.. Huok. Hoppas sait kuitenki nautittua keikasta edes jonkun verran! (ja blogin perusteella nautitkin ;)

    Mimosa, haha :D

    ReplyDelete
  9. Opeth ja Nick Cave & The Bad Seeds. Me likey.

    ReplyDelete
  10. Oot saanut Nick Cavesta aika makean kuvan, vikaa tarkoitan! :) Se sun kamera on ihmeellinen tai käytät sitä jotenkin tosi taitavasti.

    Itse en ole noihin keikkakuvauksiin niin perehtynyt, pitäs kyllä. Pari kertaa mulla on mennyt hermot kun valot on olleet niin paskat että oma kamerakaan ei oo riittänyt. :(

    Mut hei, tosi kiva tää kooste koska itse en ollut messissä! Eli jäi toi meidän perinteinen festarinäkeminenkin :D Niin ja tavallaan hyvä jos Editors jätti kylmäksi, koska se oli se minkä oisin tosi kovasti halunnut nähdä ja mietin jo että oisin lähtenyt vaan sen takia. Mutta toivottavasti se tulisi joskus uudemmalle keikalle!

    ReplyDelete
  11. Kazza, me too :)

    Jenna, epäilen kummankin ihmeellisyyttä - kameran ja kuvaajan :D Mutta se on kyllä totta, että monet eivät osaa kameraani käyttää. Vaikka se nyt ei ole mitenkään outo tosiaan. Ihmiset vaan monesti tekee niinkin yksinkertaisen virheen, kun liikuttaa kameraa heti kun on painanut nappulaa.. Vaikka suljin ei kuitenkaan välttämättä toimi ihan niin nopeasti. Mutta sä nyt tiedät nämä asiat :) Editors oli kyllä hyvä, sitä en kiellä, mutta muutama muu keikka meni intensiivisyydellään kyllä sen ohi.

    ReplyDelete

Say hello, we'll appreciate it!