Baby Did A Bad Bad Thing

Day 10 - A song no one would expect you to love: Chris Isaak - Baby Did A Bad Bad Thing

I Fell In Love

Day 09 - A song from your favorite band: Silverchair - Across The Night

Don't Be Afraid, She Said

Day 08 - A song that makes you fall asleep: Tori Amos - The Pool

Dance With Me

Day 07 - A song you can dance to: Florence + The Machine - Dog Days Are Over

The xx - Islands

Nina Kinert - Combat Lover 
Bat For Lashes - Pearl's Dream
Ladytron -International Dateline

The Organ - Memorize The City

Howling Bells - Low Happening 

Peaches - Boys Wanna Be Her
Gossip -  Heavy Cross

Juliette & The Licks - Got Love To Kill

Goldfrapp - Ooh La La

Robots In Disguise - Hot Gossip (iamx sexual helium mix)

Cansei De Ser Sexy - Music Is My Hot Hot Sex

Paul Oakenhold feat. Brittany Murphy - Faster Kill Pussycat 

Tori Amos - Professional Widow (Arman Van Helden remix)

Nine Inch Nails - The Beginning Of The End (Ladytron remix)

I Was A Teenage Satan Worshipper - OMG, Techno Chicks!!!
IAMX - Nightlife

The Presets - Talk Like That

VETO - You Say Yes I Say Yes
The Chemical Brothers feat. Richard Ashcroft - The Test

IAMX - The Nature Of Inviting

Prodigy - Voodoo People 

Soittolista on koottu vahva elektropainotteisuus mielessä. Soittolistaan klikkaamalla tästä!
(Kaksi lihavoitua puuttuu spotifysta) 

Finding Pearls At The Bottom Of The Sea

Day 06 - A song that reminds you of a certain event: Don Johnson Big Band - Island Girl

I've Been Waiting All Year For You

Day 05 - A Song That Reminds You Of Somewhere: Silverchair - Waiting All Day

Lontoo 10.08.2007

These Tears I've Cried

Day 04 - A song that reminds you of someone: Tori Amos - 1000 Oceans

(J 1984-1999)

How To Disappear Completely

Day 03 - A song that makes you sad: Sigur Rós - Vidrar Vel Til Loftarasa

Videokin on todellinen mestariteos, surullinen ja koskettava.

Radiohead - How To Disappear Completely

Coldplay - The Scientist 

Manboy - I Need Fixing

Nine Inch Nails -And All That Could Have Been

Porcupine Tree - Collapse The Light Into Earth 

Gary Jules - Mad World

Damien Rice - 9 Crimes
Counting Crows - Colorblind 
Prince Of Assyria - Whatever You Want

The National - About Today

Nirvana - Something In The Way 

Silverchair - Cemetery

Bush - 40 Miles From The Sun

Patrick Wolf - The Sun Is Often Out

Sarah McLachlan - Full Of Grace

Tori Amos - Gold Dust

The Gathering - Forgotten
Margéta Irglóva - The Hill
Sophie Zelmani - Oh Dear

Sia - Breathe Me
Princess One Point Five - And Then We Stopped Breathing

                                                      

Tästä soittolistasta uhkasi tulla aivan jumalattoman pitkä..Uskokaa pois, että yritin rajoittaa (ja juuri nyt ainakin yksi ystävä nauraa ääneen: "sä et tunne käsitettä rajoittaa!"). Päädyin hyväksi havaittuun sääntöön "yksi biisi per bändi". Toki olisin voinut tehdä massiivisen soittolistan, mutta siinä on se vaara, että biisit hukkuvat suureen musiikkimereen. Olisin voinut tehdä tätä ikuisuuden, enkä siltikään olisi täysin tyytyväinen: aina jää jotain oleellista pois. Rakastan ehkä kaikkein eniten tällaisia melankolisia biisejä. Spotifysta puuttuvat biisit on taas lihavoitu. Spotifyn soittolistaan pääsee klikkaamalla tästä. Biisit linkitetty myös tuohon ylle.

Foxfire

Vuonna 1996 ilmestynyt Foxfire kuuluu ehdottomasti elokuvasuosikkeihini. Siinä on  jotain viehätystä edelleen. Elokuva perustuu Joyce Carol Oatesin samannimiseen kirjaan. Foxfire kertoo viidestä hyvin erilaisesta tytöstä. Maddie (Hedy Burres) on taiteesta kiinnostunut nuori, joka kulkee kamera kädessään joka paikassa,  Goldie (Jenny Shimizu) kapinoi huumeiden avulla, Rita (Jenny Lewis) on hiljainen ja tunnollinen ja Violet (Sarah Rosenberg) puolestaan uhmakas ja paljastavasti pukeutuva. Nämä tytöt yhdistää toisiinsa kaupunkiin saapuva Legs (Angelina Jolie), joka auttaa tyttöjä pistämään vastaan keski-ikäiselle miesopettajalle, joka lähentelee naispuolisia oppilaitaan. Tyttöjen välille muodostuu vahva side ja ystävyys. Rajoja rikotaan eikä kaikki tietenkään suju ongelmitta.

"Where do you live?

- Mostly in my head "

"What are you girls, huh? Some kind of gang? 

Girls who run with foxes and that sort of thing?"

"I'm proud of my geekdom, God dammit!"

Kesti muuten hetken aikaa tajuta, että leffan Jenny Lewis on se sama Jenny Lewis joka nykyään tunnetaan parhaiten laulajana sekä Rilo Kileysta että omaa nimeä kantavasta bändistä. Ei muuten auta nämä ihanat kuvat hiushaaveisiini ollenkaan.

 

(kuvat: googlen kuvahaku)

Onnen Viipaleet

Day 02 - A song that makes you happy: Emiliana Torrini - Jungle Drum

Princess One Point Five: I'm Onto Something Good
Sigur Rós - Inni Mer Singur Vitleysingur
Teitur - Catherine The Waitress
Hall & Oates - You Make My Dreams

 The Crash - Lauren Caught My Eye
Jónsi - Boy Lilikoi

Mew - Saliva 

Peter Bjorn & John - Young Folks
Phoenix - Lisztomania

Feist - Mushaboom
 She & Him - In The Sun
Tori Amos - Not Dying Today
Regina Spektor - The Calculation
Tori Amos- Happy Phantom
Lisa Hannigan - I Don't Know
The Pipettes - Pull Shapes
Scandinavian Music Group - Huutelen Pimeään
Anna Puu - Onnen Viipaleet
Eleanoora Rosenholm -  Pesulassa
Johnny Depp - Minor Swing 

Spotifyn soittolistaan: klik! Spotifysta puuttuvat biisit on lihavoitu ylläolevasta listasta. Kaikki biisit myös linkitetty tuohon ylle niitä kiinnostuneita varten, jotka eivät spotifyta omista.

Emotion Sickness

Day One - Your favorite song: Silverchair - Emotion Sickness

Onhan minulla moniakin suosikkibiisejä, mutta yksi on ylitse muiden. Silverchairin Emotion Sickness on yksinkertaisesti maailmankaikkeuden paras biisi. Piste. Ja yllä aivan mieletön liveversio siitä. Tästä alkaa monissa blogeissa jo tovin pyörinyt musiikkihaaste. Ette kai oikeasti kuvitelleet, että en tekisi tätä :D Teen kuitenkin sen lyhemmän version (16 päivää), joten joka päivä tulee yksi musiikkipostaus tämän tiimoilta. Olen siis jo ajastanut kaikki ja vietin yhden illan innoissani tätä tehden, joten koittakaa kestää. Osasta (5) tein lisäksi soittolistan, koska olen vihdoin ja viimein tutustunut Spotifyn maailmaan. Tosin minulla on vain Open-versio, jossa on se ärsyttävä 20 tunnin kuukausirajoitus. 16 päivän musiikkihaaste näyttää sisällöllisesti tältä:

Day 01 - Your favorite song

Day 02 - A song that makes you happy

Day 03 - A song that makes you sad

Day 04 - A song that reminds you of someone

Day 05 - A song that reminds of you of somewhere

Day 06 - A song that reminds you of a certain event

Day 07 - A song that you can dance to

Day 08 - A song that makes you fall asleep

Day 09 - A song from your favorite band

Day 10 - A song that no one would expect you to love

Day 11 - A song that describes you

Day 12 - A song that you listen to when you’re angry

Day 13 - A song that you listen to when you’re sad

Day 14 - A song that you want to play at your wedding

Day 15 - A song that you want to play at your funeral

Day 16 - A song that makes you laugh

Memoryhouse

 Olen rakastunut kanadalaiseen ihanuuteen nimeltä Memoryhouse, josta Bubble mainitsi aiemmin.

(kuvat: last fm)

Jo ennen sitä, kun näin tämän allaolevan videon, kuvittelin musiikin sopivan juuri tuollaisiin kesäpäiviin, tuollaiseen tunnelmaan. Kun aurinko lämmittää, lempeä tuulenvire hyväilee hiuksia, valkoiset pumpulipilvet lipuvat hiljalleen sinisellä taivaalla. Kun ei ole kiire minnekään. Ei ole välttämättä surullinen eikä iloinen.. Kun kaikki hidastuu hetkeksi ja voi vain kävellä niityllä, maata selällään ruohikolla, katsoa taivasta ja sitten laittaa silmät kiinni. Olla ja antaa ajan pysähtyä.

EP:n "The Years" saa muuten aivan luvan kanssa ladata ilmaiseksi täältä!

25 faktaa / musiikki

Blogeissa pyörinyt 100 faktaa itsestäni on aivan liian tylsä allekirjoittaneelle toteutettavaksi. Tässä siis 25 faktaa, aiheena minä & musiikki. Seuraavat 25 tulevat liittymään sisustukseen. Ja Star Wars -kuvituksella jatketaan, kuva Flickr/Stéfan (tsekatkaa muuten tyypin muutkin Stormtrooper-kuvat, hilarious!).

01 Musiikki on yhtä kuin elämä. Piste.

02 Kuten kaikessa, pyrin musiikissakin olemaan avarakatseinen. En tuomitse musiikkia pelkästään sen esittäjän vuoksi.

03 ...Mikä ei tietenkään luonnistu puoliakaan ajasta. Esimerkkinä Sunrise Avenue, jonka biisit periaatteessa ovat ihan okei. En kuitenkaan voi sietää Samu Haberia - hence en voi sietää koko bändiä.

04 Moni musiikkirakkauksistani on syttynyt kypsässä teini-iässä. Tykkäyslista kuitenkin karttuu kokoajan uusilla, lupaavilla artisteilla. Uusimpana lienee Owen Pallett. Vanhimpana voisi kai pitää Nirvanaa tai Smashing Pumpkinsia. Niin tai Queenia, jonka olemassaolon havaitsin lähes 20 vuotta sitten, tosin sen kuuntelussa oli välissä useiden vuosien tauko.

05 Musiikkitallenteita hyllyssäni on yhteensä 433. Näihin lasketaan dvd't ja vinyylit, mutta ei C-kasetteja.

06 Pelkästään Placebon julkaisuja on 48, sisältäen kaikki levyt, sinkut ja dvd't.

07 Kuten näkyy, mp3-aikakausi ei ole vienyt minulta iloa fyysisestä musiikista. Levyjen kannet ovat lähes yhtä tärkeät kuin itse sisältö, niitä pitää päästä hipelöimään. It's all about the package.

08 Kaikista parhaita ovat oikeasti vinyylilevyt. Niitäkin on kertynyt jokunen, tosin itse soitin on tällä hetkellä toimintakyvyttömänä. Saamattomuuteni on valitettavasti kulminoitunut sen korjauttamiseen.

09 Ensimmäinen ostamani C-kasetti oli Hits '94. Kyseinen kokoelma sisälsi mm. Take Thatia ja Whitney Houstonia.

10 Olinkin ala-asteella kova Whitney-fani nähtyäni Bodyguardin. Queen of the Night taisi olla lempibiisini.

11 Ensimmäinen popkeikkani oli tenavatähti Christopher Rombergin konsertti, tämäkin niin ikään ala-asteella. Astetta katu-uskottavampaa soitantaa katselin livenä ensimmäistä kertaa seiskalla, bändi oli tuolloin uunituore Rasmus ja paikkana Korian nuorisotalo.

12 Ensimmäinen suuri keikkani oli Garbage Helsingin jäähallilla vuonna 1998. Paikat olivat surkeat ja jouduimme kaverini kanssa lähtemään kesken keikan ehtiäksemme junalle. Oli silti mahtavaa nähdä Shirley Manson livenä.

13 Pisin aika, mitä olen odottanut yhtä keikkaa hallin tai klubin edessä/sisällä on noin 14 tuntia (Muse 2007). Yötäni en sentään koskaan ole makuupussissa ovien edessä viettänyt. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen moiseen.

14 Yleisesti ottaen alan tuntea oloni liian vanhaksi kaikenlaiseen odottamiseen, jonottamiseen, ja jopa festarointiin. Silti niistä ei voi luopuakaan. Huomioitakoon tosin, että olen viimeksi nukkunut festareilla teltassa vuonna 2001.

15 Yksittäinen bändi, jonka keikkoja olen nähnyt ylivoimaisesti eniten, on Manboy.

16 Nimmarit ovat tyhmiä. Silti tilanteen sattuessa ei sellaista osaa oikein olla pyytämättäkään. 'Suurin' bändi, jonka nimmari komeilee hyllyssäni, lienee Muse. En tosin ole saanut nimikirjoituksia valitettavasti henkilökohtaisesti. Vaikka jälkeenpäin sain kuulla että sekin olisi ollut mahdollista, ellei bändi olisi juuttunut Venäjälle rajamuodollisuuksiin. Prkl.

17 Ryhmäkuviakin tulee otettua, jos ja kun se on mahdollista. Pitkäaikaisin haave olisi tietenkin yhteiskuva Placebon kanssa. Impossible, I know, but a girl's gotta dream.

18 Olen aikoinani soittanut pianoa ja viulua, molempia seitsemisen vuotta. Tällä hetkellä minulla on sähköinen piano/koskettimet sekä äidin luona oikea piano. Viulukin on, mutta en saa siitä minkään valtakunnan puhdasta ääntä enää ulos.

19 Myös akustinen kitara löytyy. Bravuurini sillä on David Bowien Five Years Brian Molko -versiona. Ystävät voivat todistaa (..plik..pluk..eiku!) (jos katsotte linkin, älkää skipatko alkua - Brii puhumassa ranskaa, oijoi).

20 Olen myös ollut musiikkiluokilla ja siten laulanut koko ikäni. Yksi unelmistani olisi päästä laulamaan taustoja jonkun loistavan muusikon levylle. Se olisi tarpeeksi kunnianhimoista, taidot kun eivät riitä solistin rooliin.

21 Klassisen teknisestä soittotaidosta on se haitta tai hyöty, että osaan soittaa lähinnä nuoteista - en korvakuulolta. Paitsi Manboyn Panicin (omalla sovituksella tietenkin).

22 Musiikilla on suuri rooli myös elokuvissa. Muutamia loistavia soundtrackeja mainitakseni: Velvet Goldmine, The Crow, Amélie, Across the Universe, kaikki Tim Burton/Danny Elfman -tuotannot, Matrix, Lost Highway.

23 Kuuntelen pääasiassa englanniksi laulettua musiikkia. Mutta mukaan mahtuu myös suomea, ruotsia, islantia, tanskaa, ranskaa, japania ja erittäin harvoin saksaa.

24 Yksi kamalimmista kappaleista joita tiedän, on 11-minuuttinen Katri Helena -potpurri. Kiittäkää onneanne että sitä ei löytynyt Tuubista.

25 En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ikinä kuuntele musiikkia. Ikinä.

OK Go - Here It Goes Again

Elämä on tuntunut harmaalta, loputtomalta massalta viimeiset pari viikkoa. Kesämasennusta? Onko sellaista? Toivoakseni loman ja auringon myötä mielialakin paranee (tai juhannuksen grillailujen, toim.huom.), mutta sitä ennen voi tuijotella yhtä maailman hauskimmista musiikkivideoista. Kun OK Go'n Here It Goes Again ladattiin ensimmäisen kerran YouTubeen, sai se yli miljoona katsojaa alle viikossa. Kolmen vuoden aikana katsojia kertyikin sitten jo 42 miljoonaa. Huhhuh.

Minullahan on juoksumattokammo, mutta chicagolaisilla rokkipojilla ilmeisesti ei!

Bändi muuten nähdään elokuussa Suomessa kahteenkin otteeseen - 24.8. Tavastialla ja 25.8. Oulun musiikkivideofestivaaleilla.

Half Full Glasses Lost In Empty Houses

                                    
                                     SILVERCHAIR                                                                   POWDERFINGER

                        "World Upon Your Shoulders "                 vs.                                "Thrilloilogy "

Tällä viikolla Battlessa rokkaavat suuren yhteisen kiertueenkin tehneet aussirokkarit Silverchair ja Powderfinger. Pidän molemmissa biiseissä etenkin raskaammista kitaraosuuksista biisin keskivaiheilla. Ikirakkauteni Silverchair työskentelee tällä hetkellä kuudennen pitkäsoittonsa kimpussa, Powderfinger puolestaan aikoo pistää pillit pussiin ja on juuri nyt jäähyväiskiertueellaan Australiassa. Olisi ollut mukava joskus nähdä nämäkin herrat (Silverchairin olen onneksi nähnyt!) livenä, mutta se ei taida enää onnistua. Harmi.

Kumpi iskee teihin enemmän?

 (kuvat: last fm)  

Pop! goes the culture.

Muutama ilmoitusluontoinen asia, joista mikään ei liity ylläolevaan kuvaan (joka on ffffoundista), vaan enemmänkin alati aaltoilevaan populaarikulttuuriin (johon Darth Vaderkin toki kuuluu, mutta eipäs nyt viilata pilkkua).

♠ Maailman parhaan sairaalasarjan, Teho-osaston, uusinnat alkavat aivan alusta asti ensi maanantaista lähtien. Jippijaijee! Silmät siis ruutua tapittamaan arkipäivisin klo 18! 

♠ Niin että kuka muka väitti, ettei tv'stä tule kesällä mitään? Lekureiden lisäksi luvassa on ainakin The Good Wifea, jonka jokainen jakso tosin on allekirjoittaneella vasta harkinta-asteella eli tallennettuna bittiavaruuteen. Lisäksi futiksen MM-kisojen jälkeen True Blood jatkaa tutulla ohjelmapaikallaan maanantain myöhäisillassa. Itse jalkapallon sen sijaan voi hypätä täysin surutta yli. Tähän väliin sopisi hyvin Facebookin yhteisö 'How do you spell boring? F-O-O-T-B-A-L-L'.

♠ Kent on jossain käsittämättömässä välissä onnistunut pykäämään uuden albumin kasaan. Platta kantaa nimeä En Plats i Solen ja ilmestyy kuluvan kuun lopussa. Toivoa sopii, että määrä ja biisien kirjoitustahti eivät korvaa laatua.

♠ The Killersin vokalistin Brandon Flowersin soolotuotanto on vihdoin nähnyt päivänvalon. Crossfire kuulostaa varsin pitkälle Killersiltä, eikä biitistä pysty päättelemään, onko musiikki 2010- vai 1980-lukua. En osaa vielä muodostaa selkeää mielipidettä.

♠ Myös Manic Street Preachers on saanut kymmenennen studiolevynsä nauhoitukset purkkiin. Postcards From A Young Man -pitkäsoittoa saanemme odottaa syksyllä.

♠ Jostain syystä viime aikoina korviin on kantautunut lukuisia mukavia ja hempeitä mies kitarassa - nainen mikrofonin varressa -kombinaatioita. Memoryhousen, She&Himin sekä Angus&Julia Stonen (näin muutamia mainitakseni) lisäksi kotimainen Meadow Island kuulostaa varsin varteenotettavalta. Sarasta ja Pedestrian's Motorista tutulla Joa Korhosella on selkeästi Steven Wilson -syndrooma: sivuprojekteja syntyy kuin sieniä sateella.

♠ Ja jos näköradio ja musiikin erinäiset lähteet eivät riitä, voi Suomen itikoita pölisevänä sadepäivänä kiivetä leffateatterin penkkiin. Luvassa ainakin Eclipse (johon liput on jo tullut epähuomiossa hankittua, köh), Inception (joka on täysi must, ainakin traileri on vakuuttanut hypnoottisuudellaan!) sekä jo tänä perjantaina ensi-iltaan tuleva, Wes Cravenin legendaa jatkava Nightmare on Elm Street (jota en tasan uskalla mennä katsomaan).


----edit. Vampire Diaries toki alkaa sekin elokuussa pyöriä Suomen tv'ssä, jos joku ei vielä ole saanut vampyyreista kyllikseen! Kiitos Mikaelalle muistutuksesta ;)
----edit2. About kuukauden päästä Kaisaniemessä konsertoivan Musen toiseksi lämppäriksi (White Liesin ohella) on varmistunut kotimainen Manna :)

Mun Tanssijalat Eivät Kellosta Piittaa

Viime viikon lauantaipäivä oli kamaluutta täynnä: ulkona oli kylmä ja tuuli uhkasi viedä hiuksetkin päästä, väsytti ja  White Liesin sekä etenkin Skunk Anansien kuunteleminen festarialueen (Helsinki Live) ulkopuolella vitutti aika rankasti! Majailimme Bubblen kanssa vastapäisellä kalliolla, josta näkyi esiintymislavan valot.. Kalliolla otettiin  myös jossain vaiheessa päiväunet, kun silmät eivät enää pysyneet auki. Täytyy sanoa, että kyllä se Skinin ääni on livenäkin jotain aivan uskomatonta! Kaikelta vitutukselta pelasti kuitenkin rakas ystävä ja illalla Tavastian valloittanut ihana Anna Puu. Vihdoin päästiin ihan oikeasti keikkapaikalle ja vielä eturiviin.

Rakastan Annan uutta "Sahara" nimeä kantavaa levyä. Olen kuunnellut sen jo melkein puhki. Uuden levyn biisit soitettiin kaikki keikalla, joten tietenkin kuulin suosikkini, ja kaksi niistä tallentui kokonaisuudessaan myös kameraan:

Muista suosikeista kamerani nielaisi sisäänsä vain pätkiä : Sahara, Riko Minut, Vuoroin Vieraissa sekä esikoislevyltä Linnuton Puu, Melankolian Riemut ja Kaunis Päivä. Näiden kuvattujen lisäksi kuultiin Anna ja Merikarhu, Nopeimmat Junat, Idän Hitain, Ennustaja, Ruusunen, Vieraiden Valoon, Palava Tuuli, Onnen Viipaleet ja C'est La Vie.

Heartless / Sturgess

Yksi sana lienee paikallaan: uuuuuh. Kauhuelokuvat eivät kuulu repertuaariini, lukuun ottamatta K18-leimalla varustettua Sweeney Todd -musikaalia sekä teiniaikojen kulttifilkkaa Screamia. Suattapi muutama King löytyä kaapin perältä myös (The Shiningin traileri on muuten hillitön!!). Mutta sattuneesta syystä odotan Heartlessia kuin kuuta nousevaa! Fantasia-aiheinen jännitys tuntuu ainakin muutamien trailereiden perusteella mielenkiintoiselta, eikä pääosaa näyttelevästä henkilöstä voi sanoa mitään pahaa. Paitsi sen, ettei Jim Sturgess hyvin todennäköisesti suostu kosintoihini. Damn.

Demonien kanssa juonittelu muistuttaa jossain määrin erästä toista pimeyden voimia koettelevaa elokuvaa, The Devil's Advocatea. Lukuisia palkintoja lunastanut leffa esittelee myös Harry Pottereista tuttuja naamoja, kuten Clémence Poésyn ja Timothy Spallin. En vaan jaksaisi odottaa tätä enempää! Valitettavasti kohtalo on kuitenkin puuttunut peliin siinä määrin, että Finnkinon tietojen mukaan kukaan elokuvia maassamme levittävä taho ei ole tuomassa tätä brittiläistä pätkää Suomeen. Huok. Täytynee siis turvautua dvd-versioon tai - jos tuuri käy - tekstittömään näytökseen skotlantilaisessa elokuvateatterissa heinäkuussa. Fingers crossed!

Sturgesshan on kunnostautunut myös loistavana muusikkona, näyttelijäntyönsä lomassa. Ohessa Heartlessissa kuultava nimibiisi apatiaa ja epätoivoa huokuvana live-versiona. Tuo säkillisen muistumia Velvet Goldminen Curt Wilden laulannasta (Ewan McGregor, jos joku ei ole vielä nähnyt tätä leffaa niin hopihopi!! Skottiylpeyden lisäksi mukana Jonathan Rhys-Meyers,  Christian Bale ja Eddie Izzard). Alkuperäinen löytyy täältä. Ja suosittelen myös herran MySpacea, josta musiikkia löytyy vielä lisää. Tätä voisi kuunnella koko päivän ja yön.

Manboy - One Dollar Under God

Eipä liene kovinkaan yllättävää, että viikonlopun soundtrackissa komeilee Manboy ja uunituore video One Dollar Under God. Mutta ei tuttu ja turvallinen pahasta ole! En tiedä olenko ainoa, joka löytää videosta (kuten bändin edellisestäkin) piilotettua huumoria ja sarkasmia. (Ja nyt joku tulee sanomaan, että ei, kaikki on tehty äärimmäisen vakavamielisesti.) Mutta eihän mikään oikeasti estä tekemästä poliittisten sanoitusten rinnalle täysin päinvastaista visualisointia. Kontrastiksi tai jollain kieroutuneella tavalla jopa korostukseksi.

TV-kohtaukset, katosta roikkuvat johdot ja yleinen rujo fiilis ovat mieleeni, mutta A Boren voittaminen ainakin ideasa on vaikeaa. Vanha teatteri ja punaiset sametti-istuimet nyt vaan viehättävät aina!

Tämä tyttö mene illemmalla leffaan ja syömään hyvin. Maukasta viikonloppua teillekin! :)

Lust For Life

Taisin joskus puhua jotain jostain grunge-vivahteisesta playlistista... Ikinä en taida päästä ihan sinne asti, mutta sen sijaan musiikillisille juurilleen voi palata hieman eri reittiä. Vuonna 1997 (!) julkaistu kokoelma The Best ...Anthems... Ever! sisälsi kasan huippubändejä ja -artisteja, ja mahtuipa joukkoon muutama ensituttavuuskin. Monet näistä brittipopin klassikoista ovat pitäneet pintansa sydämessäni näihin päiviin asti. Haluankin jakaa tämän loisteliaan tuplalevyn kanssanne Spotifyn avulla, toivottavasti saatte siitä irti yhtä paljon kuin minäkin :)

Part 1

Part 2

Niille, keillä ei ole Spotifyta, biisilista on alla.

Part 1

1. Chumbawamba - Tubthumping

2. Blur - Parklife

3. Seahorses - Love Is The Law

4. The Charlatans - North Country Boy

5. Ocean Colour Scene - The Day We Caught The Train

6. Supergrass - Alright

7. Kula Shaker - Tattva

8. Reef - Place Your Hands

9. Radiohead - Creep

10. Bush - Swallowed

11. Fun Lovin' Criminals - Scooby Snacks

12. Foo Fighters - This Is A Call

13. Placebo - Nancy Boy

14. Prodigy - Breathe

15. Ash - Girl From Mars

16. Skunk Anansie - Weak

17. Manic Street Preachers - You Love Us

18. The Chemical Brothers - Block Rockin' Beats

19. Underworld - Born Slippy

20. Leftfield & Lydon - Open Up

Part 2

1. The Verve - The Drugs Don't Work

2. Radiohead - Street Spirit (Fade Out)

3. The La's - There She Goes

4. Garbage - Stupid Girl
5. Pulp - Disco 2000
6. Suede - Trash
7. James - Sit Down
8. Cast - Alright
9. The Lightning Seeds - Life Of Riley
10. Paul Weller - The Changingman
11. Eels - Novocaine For The Soul
12. The Presidents Of The United States Of America - Peaches
13. Stone Roses - Fools Gold
14. The Levellers - Hope Street
15. McAlmont & Butler - Yes
16. Mansun - Wide Open Space
17. David Bowie - Heroes
18. Blur - Song 2
19. Supergrass - Caught By The Fuzz
20. Iggy Pop - Lust For Life
21. PF Project feat. Ewan McGregor - Choose Life


Löytyikö joukosta paljonkin tuttuja biisejä?

Itse kuuntelen juurikin nyt White Liesia ja surkuttelen keikan väliin jäämistä. Parin tunnin päästä siirrymme Reiskan kanssa kuitenkin Käpylään, Helsinki Live -festarin aitojen ulkopuolelle kuuntelemaan ja fiilistelemään. Ja illalla Tavastialle. Not bad!

* Hah, pakko sanoa, että Nirvanan jälkimainingeissa Bush oli jotain parhautta, ja koska 15-vuotiaana rokkariunelmat ovat arkipäivää (ihan kuin ne näin 27-vuotiaana eivät olisi), uskoin niin monen muun lisäksi meneväni vielä joskus naimisiin Gavin Rossdalen kanssa. Piru vie, Gwen ehti ensin ;)

Kuva natalieportman.com

Love Amongst Ruin - So Sad (fade)

Viikonlopun soundtrackiksi nykyajan perinteisiin vivahtavaa rockia. Placebon rumpalin pestistä muutama vuosi sitten poistuneen Steve Hewittin uusi bändi Love Amongst Ruin pukkaa ensimmäistä levyään alkusyksystä. Maistiaisina mm. tämä biisi, jonka vahvuus on A-osan kitarariffissä ja sen maanisessa poljennassa. Videossakaan ei taida olla mitään, mikä ei miellyttäisi silmää - vanha talo yksityiskohtineen, upea roiskittu seinä, maskeja, tanssia, prinsessahelmoja, tukahdutettuja värisävyjä. Tuonne kun pääsisi kameran kanssa seikkailemaan!

----Edit. Eipä toimi video ei. Samaa ihmetellään LAR'n blogissa ja muualla, mikä lie sääntörikkomus taas Tuubin mielestä kyseessä... Argh. Toivottavasti toimii jossain vaiheessa. Sitä ennen viimeinen Placebon video, jossa Steve oli mukana - Meds.

Krysten Ritter

Ihana näyttelijäneito ja entinen malli Krysten Ritter taitaa olla aika monelle melko tuntematon tapaus. Itse bongasin Krystenin aikoinaan Gilmore Girls -sarjasta. Krysten lumosi suurilla bambisilmillään, muhkeilla huulillaan, mustilla hulmuavilla hiuksillaan ja pirteällä persoonallisuudellaan. Juuri Krysten oli yksi inspiraatio sen takana, että muutama vuosi sitten värjäsin hiukseni täysin mustiksi.

Krysten on työskennellyt lähinnä komedioiden ja tv-sarjojen parissa. Krysten on multilahjakkuus, sillä näyttelemisen lisäksi hän soittaa ja laulaa indiepop -bändissä nimeltä Ex Vivian. Yhtään fyysistä julkaisua bändiltä ei ole ilmestynyt, harmi. Ainut youtubestakin löytyvä biisi on "Big Planes And Sharks", tsekkaa ihmeessä!

Tykkään mielettömästi Krystenin yksinkertaisesta, rennosta ja tyttömäisestä tyylistä.
Ottaisin vaatekaappiini kaikki nämä kuvien vaatteet vaikka heti! Oi ja nuo kengät ^

(kuvat: googlen kuvahaku, krystenritterorg, krysten-ritternet)

Rufus Wainwright @ Kulttuuritalo

Pieni katsahdus viime viikkoiseen, odotettuun Rufus Wainwrightin konserttiin on paikallaan.

Olin hyvin onnellinen saadessani lipun hyvälle paikalle, Kulttuuritalon Aalto-salin toiseen riviin, sillä missasin Ruffen parin vuoden takaisen keikan yllättäen finanssipoliittisista syistä. (Itseasiassa kaksi edellistä, mutta sen ensimmäisen aikaan en tiennyt tästä musiikista mitään.) Herra esiintyi tälläkin kertaa yksin, vaikka olisi upeaa nähdä kokonaisen bändin voimin toteutettu konsertti. Mies ja piano -yhdistelmäkin onneksi toimi.

Keikan ensimmäinen puolikas oli tarkkaan harkittu: yleisöä pyydettiin olemaan osoittamatta suosiotaan, kunnes Mr. Wainwright olisi kokonaan poistunut lavalta. Koko uusi levy All Days Are Nights: Songs for Lulu soitettiin sikermänomaisesti, salin ollessa täysin pimeä lukuunottamatta esiintyjään kohdennettua valoa ja taustalla pyörivää videoteosta. Rufus käveli mustan, kiiltävän flyygelinsä ääreen mustassa, kiiltävässä viitassa, jota koristivat pitkä laahus ja höyhenet olkapäillä. Yhtälailla hän käveli hitaasti kulisseihin sikermän jälkeen, ja yleisö puhkesi aplodeihin.

Jos ensimmäinen puolisko oli pääasiassa klassisen konsertin tapainen, unenomainen (lue: ajoittain turhan unettava) elämys, jälkimmäisellä päästiin vauhtiin perinteisemmän keikan tunnelmissa. Värispotit ja lavalla kimaltelevat tekokynttilät loivat täysin erilaisen tunnelman aiempaan verrattuna. Trikoissa ja hullunkurisessa liivissä soittanut Ruffe heitti hauskoja välispiikkejä mm. Jeff Buckleysta ja Sibeliuksen kuuntelemisesta erinäistä aineiden vaikutuksen alaisena. Tällä toisella puolikkaalla valokuvaaminen ilman salamaa oli sallittua, asia, jota Kultsalla ei yleensä ikinä saa tehdä... Joten kamerani oli jälleen kerran kotona, ärh.

Who Are You New York?

Sad with What I have

Martha

Gie Me What I Want and Give It to Me Now

True Loves

Sonnet 43

Sonnet 20

Sonnet 10

The Dream

What Would I Ever Do with a Rose

Les feux d'artifice t'appellent

Zebulon

----

Beauty Mark

Grey Gardens

Nobody's Off the Hook

Matinee Idol

Memphis Skyline

Art Teacher

Leaving for Paris

Vibrate

Little Sister

Dinner at Eight

Cigarettes & Chocolate Milk

----

Poses

Going to a Town

The Walking Song (Rufuksen talvella menehtyneen äidin Kate McGarriglen kappale)

Välillä tuntui, että Rufuksen omintakeinen, pistävä lauluääni peitti alleen kauniit ja äärimmäisen taidokkaat pianosävelet, välillä päinvastoin. Bändin pois jättäminen kiertueelta kyllä harmitti. Jousien ja muiden orkesterisoittimien siivittämänä kappaleista olisi saanut enemmän irti, ja kontrasti ensimmäisen ja toisen puolikkaan välillä olisi korostunut. Miellyttävä keikka ehdottomasti, mutta esimerkiksi helmikuista Swell Seasonia se ei missään nimessä päihitä. Kyllä Ruffe hommansa osaa.

Kuvat rufuswainwright.com