Blogeissa pyörinyt 100 faktaa itsestäni on aivan liian tylsä allekirjoittaneelle toteutettavaksi. Tässä siis 25 faktaa, aiheena minä & musiikki. Seuraavat 25 tulevat liittymään sisustukseen. Ja Star Wars -kuvituksella jatketaan, kuva Flickr/Stéfan (tsekatkaa muuten tyypin muutkin Stormtrooper-kuvat, hilarious!).
01 Musiikki on yhtä kuin elämä. Piste.
02 Kuten kaikessa, pyrin musiikissakin olemaan avarakatseinen. En tuomitse musiikkia pelkästään sen esittäjän vuoksi.
03 ...Mikä ei tietenkään luonnistu puoliakaan ajasta. Esimerkkinä Sunrise Avenue, jonka biisit periaatteessa ovat ihan okei. En kuitenkaan voi sietää Samu Haberia - hence en voi sietää koko bändiä.
04 Moni musiikkirakkauksistani on syttynyt kypsässä teini-iässä. Tykkäyslista kuitenkin karttuu kokoajan uusilla, lupaavilla artisteilla. Uusimpana lienee Owen Pallett. Vanhimpana voisi kai pitää Nirvanaa tai Smashing Pumpkinsia. Niin tai Queenia, jonka olemassaolon havaitsin lähes 20 vuotta sitten, tosin sen kuuntelussa oli välissä useiden vuosien tauko.
05 Musiikkitallenteita hyllyssäni on yhteensä 433. Näihin lasketaan dvd't ja vinyylit, mutta ei C-kasetteja.
06 Pelkästään Placebon julkaisuja on 48, sisältäen kaikki levyt, sinkut ja dvd't.
07 Kuten näkyy, mp3-aikakausi ei ole vienyt minulta iloa fyysisestä musiikista. Levyjen kannet ovat lähes yhtä tärkeät kuin itse sisältö, niitä pitää päästä hipelöimään. It's all about the package.
08 Kaikista parhaita ovat oikeasti vinyylilevyt. Niitäkin on kertynyt jokunen, tosin itse soitin on tällä hetkellä toimintakyvyttömänä. Saamattomuuteni on valitettavasti kulminoitunut sen korjauttamiseen.
09 Ensimmäinen ostamani C-kasetti oli Hits '94. Kyseinen kokoelma sisälsi mm. Take Thatia ja Whitney Houstonia.
10 Olinkin ala-asteella kova Whitney-fani nähtyäni Bodyguardin. Queen of the Night taisi olla lempibiisini.
11 Ensimmäinen popkeikkani oli tenavatähti Christopher Rombergin konsertti, tämäkin niin ikään ala-asteella. Astetta katu-uskottavampaa soitantaa katselin livenä ensimmäistä kertaa seiskalla, bändi oli tuolloin uunituore Rasmus ja paikkana Korian nuorisotalo.
12 Ensimmäinen suuri keikkani oli Garbage Helsingin jäähallilla vuonna 1998. Paikat olivat surkeat ja jouduimme kaverini kanssa lähtemään kesken keikan ehtiäksemme junalle. Oli silti mahtavaa nähdä Shirley Manson livenä.
13 Pisin aika, mitä olen odottanut yhtä keikkaa hallin tai klubin edessä/sisällä on noin 14 tuntia (Muse 2007). Yötäni en sentään koskaan ole makuupussissa ovien edessä viettänyt. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen moiseen.
14 Yleisesti ottaen alan tuntea oloni liian vanhaksi kaikenlaiseen odottamiseen, jonottamiseen, ja jopa festarointiin. Silti niistä ei voi luopuakaan. Huomioitakoon tosin, että olen viimeksi nukkunut festareilla teltassa vuonna 2001.
15 Yksittäinen bändi, jonka keikkoja olen nähnyt ylivoimaisesti eniten, on Manboy.
16 Nimmarit ovat tyhmiä. Silti tilanteen sattuessa ei sellaista osaa oikein olla pyytämättäkään. 'Suurin' bändi, jonka nimmari komeilee hyllyssäni, lienee Muse. En tosin ole saanut nimikirjoituksia valitettavasti henkilökohtaisesti. Vaikka jälkeenpäin sain kuulla että sekin olisi ollut mahdollista, ellei bändi olisi juuttunut Venäjälle rajamuodollisuuksiin. Prkl.
17 Ryhmäkuviakin tulee otettua, jos ja kun se on mahdollista. Pitkäaikaisin haave olisi tietenkin yhteiskuva Placebon kanssa. Impossible, I know, but a girl's gotta dream.
18 Olen aikoinani soittanut pianoa ja viulua, molempia seitsemisen vuotta. Tällä hetkellä minulla on sähköinen piano/koskettimet sekä äidin luona oikea piano. Viulukin on, mutta en saa siitä minkään valtakunnan puhdasta ääntä enää ulos.
19 Myös akustinen kitara löytyy. Bravuurini sillä on David Bowien Five Years Brian Molko -versiona. Ystävät voivat todistaa (..plik..pluk..eiku!) (jos katsotte linkin, älkää skipatko alkua - Brii puhumassa ranskaa, oijoi).
20 Olen myös ollut musiikkiluokilla ja siten laulanut koko ikäni. Yksi unelmistani olisi päästä laulamaan taustoja jonkun loistavan muusikon levylle. Se olisi tarpeeksi kunnianhimoista, taidot kun eivät riitä solistin rooliin.
21 Klassisen teknisestä soittotaidosta on se haitta tai hyöty, että osaan soittaa lähinnä nuoteista - en korvakuulolta. Paitsi Manboyn Panicin (omalla sovituksella tietenkin).
22 Musiikilla on suuri rooli myös elokuvissa. Muutamia loistavia soundtrackeja mainitakseni: Velvet Goldmine, The Crow, Amélie, Across the Universe, kaikki Tim Burton/Danny Elfman -tuotannot, Matrix, Lost Highway.
23 Kuuntelen pääasiassa englanniksi laulettua musiikkia. Mutta mukaan mahtuu myös suomea, ruotsia, islantia, tanskaa, ranskaa, japania ja erittäin harvoin saksaa.
24 Yksi kamalimmista kappaleista joita tiedän, on 11-minuuttinen Katri Helena -potpurri. Kiittäkää onneanne että sitä ei löytynyt Tuubista.
25 En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ikinä kuuntele musiikkia. Ikinä.
Queen <3<3<3<3<<3<3<3 Jeskamandeer kun orkesteria palvon ja rakastan, kuten Lore myös! Isä bongas Iisalmen musakirjastosta levyn ollessaan teini ja rakastu heti hulluna. koko lapsuus pyörinyt bändin ympärillä ja kun Freddie kuoli.... itkimme. Koko posse. Isän intohimot muutenkin kasvattaneet- Muuten ei varmaan Sw leffoja olisi ikuna katsonut lapsosena (eka kerta pipinä ja olimme 3v molemmat).
ReplyDelete-Oola
Musiikki on tärkeää. Ilman sitä olisi vaikea olla. Levyjä en kyllä hirmuisesti ostele enkä keikoilla käy. Ja kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Mutta eniten tuollaista Muse ja 30 seconds to mars tyylistä. Amélie soundtrack on yleensä aina soittimen vieressä, ja kuuntelen sitä myös melko tiheään.
ReplyDeleteKysyin yhdeltä tytöltä joskus, että mitä musiikkia se kuuntelee. "Radiota" oli vastaus. Woot.
ReplyDeleteHauskoja :) Minun ensimmäinen c-kasetti oli puolestaan nimeltään Disco '84 - tuli vaan mieleen tuosta sinun Hits '94sta :) Minusta on myös ihana omistaa levyjä ihan fyysisinä kappaleina, vaikka kieltämättä niitä nykyisin harvemmin enää kuuntelen. Ja musiikkiluokalla muuten olin minäkin kolmannelta luokalta peruskoulun loppuun. Mitään en tosin soittanut, kuorossa lauloin vain.
ReplyDeleteHauska juttu muuten tuolla Oolan kommentissa Iisalmen musakirjastosta - minäkin kun olen sattumoisin samalta suunnalta kotoisin ;-)
Oola, vähän söpöä ^___^ Kyllähän niiltä vanhemmilta aina vaikutteita imee, tahtoen tai tahtomattaan. Meilläkin äiti on kova Queen-fani, siksi sen bändin joskus löysin :)
ReplyDeleteSuvi, kuuroksi joutuminen olisi ehkä kamalinta, mitä tiedän.. Ja jokainenhan toki kuuntelee musiikkia omalla tavallaan :)
Ence, just noin, wtf :D
Paivi, hihi! En minäkään levyjä itsessään kamalasti enää kuuntele, tai siis rippaan ne samantien koneelle ostamisen jälkeen.. Mutta niitä kansia jaksaa kyllä hipelöidä!
Voi voi tosta sun placebo kokoelmasta oon kyllä tosi kateellinen. :D Omistan kyllä itekkin niitten 11 levyä ja 3 dvd:tä, mutta sinkkuja en lähes yhtään. Sinkkuja ois tosi kiva omistaa jo ihan sen takia että niissä on älyttömän hienoja kansia esim. every you every me:ssä on ihan mahtava. :)
ReplyDeleteIte oon myös sitä levyjen ostaja tyyppiä, enkä lataa netistä musaa. Muutenkin kuuntelen eniten musiikkia levyiltä. Matkoille ois kyllä kätevä omistaa joku mp3/ipod johon ne levyt vois ladata sillä cd-soitinta sekä levyjä ei oikein viitti raahata mukana. :D
Jenni, kyllä sitä on kerättykin ;) Sinkkuja saa tosi hyvin esim. Brittien Amazonista. 36 Degrees oli eniten kiven alla, sitä sain odottaa monta vuotta. Ja joo, kannettavat cd-soittimet ja muut ovat kyllä aikansa eläneitä, mp3 on ihan kätevä ^___^
ReplyDelete