Viikonlopun soundtrackin paikasta ei tarvitse vääntää kättä - alkuviikosta Stellalta poimittu biisi on soinut tauotta työpaikalla (kuulokkeista, häiritsemättä muita) ja lopun aikaa omassa päässä, niskojen nykiessä tahdissa. Robert Smithin vähäeleetön mutta samaan aikaan vahva ääni tuo juuri oikeanlaista, jopa hieman vihamielistä renttumeininkiä Crystal Castlesin skarppeihin konebiitteihin. Täydellinen kappale viikonlopun juhliin! Itse ajattelin kyllä lähinnä pysyä kotosalla, mutta mikään ei estä valtaamasta sitä omaa parkettilattiaa tanssimuuvsien merkeissä.
No comments:
Post a Comment
Say hello, we'll appreciate it!