Manboy - Something Wonderful

Kun Manboy julkisti ensimmäiset vihjailut syntikoista ja kasariviboista tulevan uuden levynsä linjaukseksi viime kesänä, ajattelin että joojoo, siellä on rokin seassa normaalia enemmän koneita. Sen sijaan kun pitkällisen prosessin jälkeen vihdoin ulos saatu lätty pärähtää ensimmäisen kerran soimaan, on parin raidan jälkeinen tunnelma vaistomaisesti hämmästynyt - mitä ihmettä?! Koneilla luodut soundit eivät kenties määrällisesti ole vahvoilla, mutta oman, jokaiseen säveleen vaikuttavan leimansa ne tuovat. Jos ei toisin tietäisi, ja jos Karon ääni ei olisi niin tunnistettava, voisi jopa väittää tekijöinä olevan jonkun muun kuin tutun kolmikon. Kokonaisvaikutelma on samaan aikaan haikea ja vihainen, kaunis ja ongelmallinen, näennäisesti yksinkertainen mutta todellisuudessa monitahoinen. Tyypillisen ristiriitainen siis.

Manboy ei koskaan ole ollut konstailematon, mutta etenkään Something Wonderfulin kohdalla suoraviivaisuudesta on turha puhua. Jo julkaistut sinkkubiisit Nothing Compares 2 U (Prince/Sinead O’connor cover), One Dollar Under God, Home sekä levyltä löytyvä Running Out edustavat perusmänkkäriä, surisevaa melankolista rokkenrollia. Mutta paljon on myös uutta kolinaa. Ja kun alkuhämmennyksestä pääsee eroon tajuaa, miten pelkistetytkin kompit muodostavat palapelin, jonka pystyy purkamaan yhä pienempiin osiin. Syntikoiden tähtisumun joukosta voi helposti poimia tuttuja elementtejä: Antin kitaran korkeat sävelet, Tonin tunnistettavat iskut rumpukalvoihin sekä Karon falsetin.

Miespojan parasta antia on aina ollut yhteen pelaaminen. Soittimia ei erota yhtenäisestä virrasta, joka koostuu useista kerroksista olematta liian raskas. Tämän vuoksi levyt kestävät useita kymmeniä ja satoja kuuntelukertoja kyllästymispisteen siintäessä kaukaisuudessa. Viime vuosina moni perinteiseen vaihtoehtorockiin luottanut pumppu on maustanut musiikkiaan koneilla tuoden tuotantoonsa herkkyyttä, hallittua kaaosta tai molempia. Musiikin jatkuva eläminen ja kehittyminen onkin yhtä väistämätöntä kuin kaikkien elävien organismien vanheneminen – eihän niin sanottu tavallinen rokkikaan kuulosta yhtään samalta kuin 1950-luvulla. Tästä päästään minua koskettavaan asiaan uudistumisen vastarinnasta. Olen kirjoittanut samasta asiasta paristi ennenkin, mutta edelleen yhtälailla rasittaa se, kun artisti haukutaan maanrakoon pienen suunnanvaihdoksen jälkeen. On totta, että kaikki levyt eivät voi olla kymppejä eikä kaikesta tarvitse tykätä, mutta pointti on mahdollisuuden antaminen. Bändi ei voi pysyä samalla suoralla viivalla lopun ikäänsä, sen todistaa moni useampia lättyjä julkaissut yhtye, joka tekee samaa biisiä aina vain uudestaan ja uudestaan. Kehittyäkseen on käytävä mukavuusalueen ulkopuolella, myös kuuntelijan näkökulmasta katsottuna.

Nämä perustelut uusille tuulille olivat alustusta sille pyynnölle, ettei kukaan hylkäisi jotain ihmeellistä vain ennakkoluulojensa vuoksi. Eli jos jollakin hyppäsi sydän kurkkuun, kerrottakoon, että ei rokkibändin pyhä kolminaisuus – kitara, basso ja rummut – ole mihinkään kadonnut elektronisten efektien tieltä, vaan saanut vain uusia muotoja. Omasta mielestäni platan parhaimmistoa edustavat kuitenkin nimenomaan koneilla kokeilut. Alun Tune In huumaa säröisyydellään, jonka jälkeen tunnelma rauhoittuu hetkeksi. Other Things ja How It Hurts vaativat muutaman kuuntelukerran avautuakseen, mutta antavat sen jälkeen paljon. Jos jotain heikkoa täytyy keksiä, on Company raitana muiden joukossa niihin verrattuna hieman mitäänsanomaton. Sen sijaan pianolla ei ikinä voi mennä metsään, ja Drop Out kolahtaakin ensisävelistä alkaen. Perinteisesti suosikkiartistieni pitkäsoittojen viimeiset kappaleet ovat iskostuneet lemppareiksini, ja usein ne ovat luokiteltavissa balladeihin. Drop Out ei lukeudu discojen viimeisiin hitaisiin, mutta tarttuva se on kuin mikä.

Kaikesta tästä pälätyksestä voidaan päätellä että a) olen yhtä jäävi arvioimaan Manboyta kuin Placeboa – mikä tahansa, mitä kummankaan bändin herrat tekevät, on täydellistä, ja b) Something Wonderful on helevetin tykki levy.


Pssst. Something Wonderful on Voicen nettisivuilla ennakkokuuntelussa aina viralliseen ilmestymispäiväänsä eli ensi viikon keskiviikkoon asti! Samaisena päivänä 2.2.2011 on tiedossa levynjulkkaribileet Tavastialla yhdessä The Friendin kanssa. Toivottavasti nähdään siellä!