Enää yksi päivä, thank god! Sen jaksaa vaikka väkisin. Ainakin, jos se alkaa moikkailemalla tuttuja ja syömällä Ben & Jerry'sia, mmm. Alueella ensimmäisenä tsekkaamaan Magenta Skycode, joka Jori Sjöroosin johdatuksella loi unelmoivan tunnelman yleisön ylle. Mutta kyllä tämä(kin) bändi toimii huomattavasti paremmin Tavastian lauteilla.
Odotettu Fleet Foxes ei ihan saanut säväytettyä niin kuin olisin halunnut, vaikka bändi tuntuikin uppoutuvan musisointiin täysillä ja jälleen jotenkin ihanan ujolla tavalla. Tanssiminen oli silti taattua. Ja ehkä Elbow'n jälkeen mikään ei vain meinannut tuntua miltään... Mutta tulukeehan klubikeikalle Suomeen, kiitos!
Isobel Campbell & Mark Lanegan ovat musiikillaan minulle sikäli suhteellisen tuntemattomia, että enemmän olen kuunnellut tuon miespuolisen soolotuotantoa kuin kaksikkoa yhdessä. Mutta ei kappaleita tarvitse osata ulkoa, sillä niitä ei lauleta mukana, vaan sukelletaan syvälle musiikkiin ja kuunnellaan. Campbellin hiljainen ääni meinasi hukkua bändin joukkoon, mutta nousi sieltä onneksi ajoittain esiin enkelimäisenä. Lanegan oli yksi mörökölli, tuijottaen lähinnä nuottejaan, sanoen kerran thank you ja saattoi hän välillä peräti hymyilläkin hieman. Mutta ei herra vihaiselta tai vaivautuneelta vaikuttanut, sitä en tarkoita, vaan jotenkin ...sympaattiselta, ujoltakin. Todellisuudesta en sitten tiedä. Ja tokihan miehen käheä basso on sen verran upea, että olisin todellakin voinut kuunnella sitä loputtomiin.
Jälleen kerran mahtavat festarit, kiitän vielä!!
On the third and final day of Ruisrock we were pretty exhausted. But just one day, we can make it! Some chilling with Magenta Skycode and Fleet Foxes was nice, but nothing compared to last night's Elbow. Isobel Campbell and Mark Lanegan on the othere hand was something very beautiful that I really enjoyed listening to. Once again a huge thank you to anyone who participated in making a great festival!
Jälleen kerran mahtavat festarit, kiitän vielä!!
On the third and final day of Ruisrock we were pretty exhausted. But just one day, we can make it! Some chilling with Magenta Skycode and Fleet Foxes was nice, but nothing compared to last night's Elbow. Isobel Campbell and Mark Lanegan on the othere hand was something very beautiful that I really enjoyed listening to. Once again a huge thank you to anyone who participated in making a great festival!
ihana toi sun ja reiskan yhteiskuva! Ja ihanat pisamat, iiihhh.
ReplyDeleteFleet foxes toimii. Vähä harmittaa että toi ruissi jäi nyt välistä, minkäs teet ku ei oo rahaa nii ei :/
Ihania kuvia!! Harmittaa oikeasti turkasesti, että niin moni hyvä keikka meni ohi. Tuo Fleet Foxes ja The National varsinkin.. mut mökillä Nykarlebyn tienoilla oli myös aikas kivaa. Kesät <3.
ReplyDeleteJa taas sanon et yhyyyyyyyyyyyyyyy miksi mä en päässy sinne prkl su (koska siis olin häissä la) kun Lanagan ja Campel I LUV them. Noh, joskus toiste sit. Mulla aina tuuria missata ne keikat jotka olis mulle maailma. xD
ReplyDelete-O
Heidi, kiitos ^__^ <3 Fleettarit tulee varmasti Suomeen toistekin, toivottavasti sitten pääset mukaan :)
ReplyDeletecinefiliaa, kiitos!! Varmasti Nykarlebyssäkin oli kivvaa ;) Festareita ja keikkoja kuitenkin tulee uusia. Näin yritän aina itselleni selittää, kun moni väliin jäänyt harmittaa :P
Oola, voi ei!! Vielä jonain päivänä koet juuri sen keikan, joka on sulle se SUURIN maailma :)