The Stanley Blacks / Dry The River / We Are Trees

Mielenkiintoista musiikkia on ilmiintynyt soittimeen kesän aikana:

Surreysta kotoisin oleva nelikko on jännä. Se ei sinänsä tuo indierockin skeneen mitään uutta, kuulostaen joltain Interpolin ja The Strokesin välimaastossa kitaroitaan suristelevalta poikajoukolta, mutta se onnistuu silti kuulostamaan raikkaalta. Käsitykseni mukaan The Stanley Blacks on julkaissut tähän mennessä pari EP'tä, mutta on vielä levytyssopimusta vailla. Tosin netistä tuntuu löytyvän vähän nihkeästi tietoa aiheesta, joten vannomaan en mene. Levyjä tai ei, ainakin yksinkertaisen toimiva video on Everestiin saatu tehtyä!

Dry The Riveriin tartuin Yann Tiersenin Tavastian keikalla, mutta lisää täytyy saada. Lontoolaismuusikoita on hehkutettu monessa suunnassa, ja se heille täysin suotakoon. Vaikka musiikki onkin kaukana aavemaisesta, silti sana eerie tulee jotenkin mieleen. En ymmärrä miksi, mutta ehkä sillä on jotain tekemistä Peter Liddlen kuulaan lauluäänen kanssa, who knows. Kelpaa kyllä ainakin minun soittimeeni!

Omassa pienessä päässäni samaan kastiin uppoaa vielä We Are Trees, jonka bongasin alunperin Slow Show'sta. James Neen ja Josiah Schlaterin duo iski sen verran kovaa, että pääsi 100-listan kakkosversiollekin. Kaksi EP'tä (Boyfriend & Girlfriend) julkaisseelta kokoonpanolta jään kieli pitkällä odottamaan kokopitkää.

Some cool music I've been listening to this summer!