Ryan Adams @ London Palladium

Welcome. I hope I'll make you very sad.

JUNE//  Ja sen Ryan Adams pari kuukautta sitten Lontoossa tekikin - koko lähes kaksituntinen keikka meni kyynelsilmin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Mies ja akustinen kitara -balladit harvemmin menevätkään vikaan, mutta kun paikkana on tunnemallinen Palladium-teatteri ja kitaran kanssa sointuva ääni sellainen kuin Adamsilla, ei samaan euforiaan voi sanoa kovinkaan monen yltävän.

Itkettämisestä huolimatta konsertti sisälsi myös paljon naurua. Ryan on nimittäin hauska mies! Läppää heitettiin ainakin täysin omiaan tekevistä kitaroista, lasereita ampuvasta kissasta ja herran sävellysten surullisuudesta. Yksi iloinenkin biisi joukkoon tosin mahtui - Turn your frowns upside down for three fucking minutes!

Oh My Sweet Carolina

Ashes & Fire

If I Am A Stranger

Dirty Rain

My Winding Wheel

The Rescue Blues

Please Do Not Let Me Go

Do I Wait

Firecracker

Everybody Knows

Sweet Lil' Gal (23rd/1st)

Why Do They Leave?

Invisible Riverside

English Girls Approximately

Chains Of Love

16 Days

Mr. Cat

New York, New York

Let It Ride

Lucky Now

Jacksonville Skyline

Come Pick Me Up

----
Mother

Kuvauskiellosta johtuen kännykkäotokset ovat lähinnä tyhjästä lavasta. Mutta ketäpä valokuvaus olisi kiinnostanutkaan, kun tarjolla oli niin tajutonta tunnelmaa. ♥


Also a couple of months ago at London Palladium: Ryan Adams. PERFECTION. A man with a haunty yet crystallized voice with either an acoustic guitar (which seemed to act a bit tricky that night) or a piano, funny jokes, and those absolutely beautiful songs. Both of us cried through the whole 2-hour-gig! Pictures weren't allowed, but who cares. Music is the only thing that matters.

ALICE// Tuo ihana toinen osapuoli sanoi jo kaiken, mitä itsekin olin aikonut. Paitsi kovasti toivoin, että herra olisi soittanut kaksi parhaintaan nimeltä Sylvia Plath ja Wonderwall (cover). Kaikkea ei voi saada, ja keikka kyllä reippaasti ylitti kaikki ne melko vähäiset odotukset, joita minulla oli!