Florence @ Tavastia

Kun Florence Welch punaisessa tukassaan ja vihreässä, läpikuultavassa mekossaan asteli Tavastian lavalle, tuntui kuin olisi tullut satumetsään. Tässä 24-vuotiaassa neitokaisessa on jotain niin herkkää ja keijukaismaista, että luulisi hänen puhaltavan taikapölyä yleisön ylle. Ja sitä hän tekikin.

Florencen äänestä tosin löytyy herkkyyden lisäksi myös vahvuutta. Paljan varpain tanssiminen kuuluu niin ikään hänen repertuaariinsa, samoin uppoutuminen lauluun täydellisesti. Vaikka kokoonpano on Florence and the Machine, taustabändi on nimenomaan vain taustalla - luo ryhdikkyyttä kokonaisuuteen, mutta ei loista itsessään kovin kauas. Joskin normaalissa rockpop-bändissä harvoin nähty harppu kyllä osui silmään positiivisella tavalla. Mutta ilman Florencea ei olisi mitään.

Howl

Kiss with a Fist

My Boy Builds Coffins

Hurricane Drunk

Ghosts

Between Two Lungs

Drumming

Cosmic Love

Blinding

You've Got the Love

----

Dog Days Are Over

Rabbit Heart (Raise It Up)

Settilistasta puuttui esimerkiksi Falling, mutta onneksi lemppareihini lukeutuva Cosmic Love kuultiin. Ensimmäinen biisi ei jostain syystä säväyttänyt (vaikutti siltä, että mikrofonin asetukset olivat päin honkia, koska vasta toisessa kappaleessa laulu alkoi kuulua sen ansaitsemalla tavalla), mutta etenkin Dog Days Are Over oli villiä menoa. Eturivi paras rivi! Jos jätetään huomioimatta ne niskassa roikkuvat, parikymmentä senttiä meitä pidemmät, hieltä haisevat ja jatkuvasti hoilottavat naikkoset. Ei keikkaa ilman häiriötekijöitä. (Keikkakuvat otettu Olympuksella eikä järkkärillä, mikä osittain selittää niiden ikävää rakeisuutta. By the way.)

Ja keikathan ovat mitä mainioin (teko)syy pukeutua johonkin muuhun, kuin perus arkirytkyihin. Pitsimekko on ihanuus Asokselta, Ravenwavesin violetit helmat lienevät Vilasta. Mikä siinä muuten on, että kaikesta huolimatta peilin kautta otetuista kuvista tulee yleensä ns. parempia? Ehkä se on se taustan sumennus. Kokovartalokuviinkin olisi sitä kiva saada, harmi vaan, että kämpässä eivät metrit riitä. Nämäkin yhteiskuvat on otettu kauimmaiselta asuinhuoneen seinältä kameran majaillessa keittiössä :D

Meikkinä ei mitään spesiaalia, mutta pakko päästä ihkuttamaan uutta huulipunaa! Tämä ei vaadi rajauksia, toisin kuin superpunainen ja peittävä L'Orealin punani. Tämä oranssiin vivahtava on Make Up Storesta, sävy Gate. Voin vain kuvitella, miten täydellinen se on päivetystä saanutta ihoa vasten. Ah.

p.s. Ei muuten ihme, että keikkakuume nousee, kun tämän viikon tapahtumien lisäksi ensi viikolla pääsen vihdoin näkemään 30 Seconds To Marsin, jonka lämppärinä sattuu vielä olemaan yksi aiemmin livenä näkemättömistä suosikeistani, Carpark North! Lauantaina sitten vielä I Was A Teenage Satan Worshipper. Miten ihmeessä pärjään monta viikkoa ilman keikkoja tämän sarjan jälkeen? Onneksi on sentään tulossa Lapkoa piakkoin (ja uusi levy keskiviikkona!). Ja toukokuiselle Rufus Wainwrightin keikallekin lippu saapui jo postissa ♥