Lapkon lauantainen keikka oli pitkän tauon jälkeen suuresti odotettu. Settilista toimi, uuden levyn biisit toimivat, soundit sinänsä eivät. Ainakaan eturivissä suoraan bassovahvistimen edessä olleille tytöille - laulu hukkui jytkeen alle. Jostain syystä tämä on harvinaisen tyypillistä nykyään kaikille keikoille, eikö niitä soundeja voisi säätää vähän tasapainoisemmiksi? Tai ehkä taakse kaikki kuului oikein nätisti. Keikka oli energistä perus-Lapkoa, juuri sitä mitä voi odottaa. Vaikka mielestäni Lapko onkin ehkä parhaimmillaan festareilla.
Mutta ei enempää aiheesta tekstein, vaan kuvin!
Uskomattoman hyvälaatuisia kuvia! Ei kai haittaa, jos tuun varastaan sun kameran? :D
ReplyDeleteHahhaa jee vika kuva!:D Toi kenkäkuva on huippu :D
ReplyDeleteSoundit oli erittäin tasapainoiset ainakin miksauskopin vieressä. Mitä nyt syna hukkuu massaan mutta niinhän se tekee uudella julkaisullakin. Mut olipahan ainakin vähän dynamiikkaa, jes.
ReplyDeleteLivemiksaus on aina vaikeata ja miksaajan täytyy ottaa koko alue huomioon. Varsinkin lavan edusta on hankala (bassovahvarit+rummut). Diskantit ja keskialue tulee tavastialla lähinnä reunoista ja kaijuttimet on suunnattu takaseiniin (pikkusessa kulmassa, keskelle ja osa alas). Enigays, ääni ehtii muodostua erittäin mukavasti siihen salin keskiosioon.
Willow, haha, tuu vaan ;) Tosin muistuttaisin, että noi on ainoat onnistuneet kuvat siitä yli sadan sarjasta minkä otin. Vaikka ei kai siinä ole kameralla niin tekemistä, vaan klubien tunnetusti huonoilla kuvausolosuhteilla :P
ReplyDeleteravenwaves, hee joo Anssin kengät + lightsaberit on munkin lemppareita :D
salmiakki, kiitos tästä! Taidankin ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota ääniarkkitehtuuriin ;) Tosin muistelen kyllä parin vuoden takaisella HIMin Ruisrockin keikalla kuulleeni valitusta mössöisistä soundeista. Itse vilkuilin bändiä vain parin biisin ajan koko ihmismassan takaa, ja äänet kuulostivat todella hyviltä.
Upeita kuvia, hani!
ReplyDeleteHmm, mitenköhän esittäisin asian lyhyesti, no kokeillaan.
ReplyDeleteKuultu ääni muodostuu yksittäisen äänen tapauksessa ensimmäisestä iskusta ja suljetussa tilassa siihen sekoittuu myös äänen muodostama kaiku. Esitystilanteessa soi kuitenkin monta eri ääntä samanaikaisesti ja kaiku ikään kuin täydentää kuulokuvaa (kuitenkin niin että kaiku on "alisteinen" ensimmäisille iskuille, koska se jatkuvasti hiljenee).
Optimaalisin tila vahvistetun musiikin esittämiseen on kenkälaatikkomainen, jossa kaiku heijastelee pintojen kautta (seinät, ihmiset, muut rakenteet). Tavastia on tästä hyvä esimerkki, vaikkakin vähän muunneltuna. Musiikki kuullostaa tasapainoiselta. Hyvä esimerkki painajaismaisesta tilasta on On the rocks, jonka tila (ja äänentoisto) on hanurista. Äänenpaineet vaihtelee tilassa, joka on matala ja sokkeloinen, todella paljon ja siellä saa luottaa onneensa että löytää hyvän kuuntelupaikan.
Jäähalli konsertit ovat kaijulle hankalahkoja, ja tilasta saattaa tulla eriskummalisia heijastuksia. Nimimerkillä: Placebon syksyn keikalla tuli eritäin hajoittava tomikaiku (tosi myöhässä) takaseinistä kentän keskiosaan. Erittäin kulmikas ja hyökkäävä ääni joka onneksi hukkui normaalisti muihin ääniin mutta hiljaisemmissa kohdissa hajotti päätä.
Ulkoilma keikat on asia erikseen koska kaiku ei saa suljetun tilan heijastelu mahdollisuuksia. Mahdolliset pinnat ovat hajanaisesti pitkin kenttää ja suurin osa äänestä karkaa ilmaan. Diskanteille tämä on aina hankala tila mutta alataajuudet jytkyttää ja eteenee tälläisessäkin tilassa. Lisäksi kunnollisiin soundchekkeihin ei ole mahdollisuuksia/aikaa ja joskus täytyy miksata suoraan lennosta. Ruisrockin setupista minulla ei ole käryä mutta luultavasti hyvin perinteinen suomalaisfestarin äänentoisto on käytössä. Himin muutaman kerran todistaneena Valon äänentoisto kusee aina parin ekan biisin aikana festareilla, mutta aina se on saatu ruotuun lennosta miksaamalla.
Täytyy myös muistaa että kuulija voi itse valita oman paikkansa. Ääni voi vaihdella keikkapaikan/festarin tilassa huimastikkin. Koska ihmisruumis heijastaa ja absorboi ääntä ihan mukavasti saattaa ääni puuroutua ihmismassan keskellä tai lähellä lavaa (muusikoiden monotorit, jne.). Ääni on parhaimmillaan kehittyneenä festaritilanteissakin, eli etäisyys tekee ihmeitä äänenlaadulle. Nyrkkisääntö: mikserikoppi on kaveri. Parhaat soundit by far.
Muutama kysymys kun olit noin lähellä lavaa. Kun Malja valitteli siitä rikkoutuneesta vahvarista niin huomasitko kenen se oli? Kitara kyllä kuullosti vähän linjasingnaalilta mutta mene ja tiedä kun ei kuunnellut tarkasti.
Kotrolloiko Malja laulunsa kaikua? Ja kuka käytteli sämplejä/taustanauhoja? Uteliasuus vaivaa.
Darsi, kiitos! ^____^
ReplyDeletesalmiakki, kiitos pitkästä selvennyksestä :) Mikserin kopin edessä on tosiaan yleensä parhaat soundit, mutta itse kaipaan tunnelmaa ja pyrin yleensä mahdollisimman eteen tai muuten vaan hyppivään massaan. Tietysti siinä kärsii ääni, mutta molempia ei voi saada.. Vaikka riippuu kyllä toki keikasta. Jäähallillakin olen yleensä tottunut eturiviin, ja niillä keikoilla joilla olen ollut kauempana lavasta, olen kyllä huomannut äänen puuroutumisen olevan pahempi. Johtunee tuosta kaiusta (mainitsit Placebon keikan). Tosin Hartwallilla ei mielestäni samaa ongelmaa ole, onko tässä tekemistä sitten tarpeeksi korkealla tilalla ja ämyreiden sijoittelulla? Hmm. Ainakin tänä vuonna on molemmat hallit tullut koettua ei-eturivistä, ja Hartwall toimi huomattavasti paremmin.
Festareilla soundcheckit jäävät kyllä tosiaan minimaalisiksi. Myös Tavastialla olen huomannut äänten paranevan lennosta parin ekan biisin aikana, esim. Florence & The Machinen keikalla kuukausi takaperin. Lapkossakin loppupuolella laulu kuului paremmin muun mölyn yli kuin alussa.
Kyselet kyllä vaikeita ;) Käsittääkseni rikkoutunut vahvari oli nimenomaan kitaralle, koska Malja kävi sitä räpläämässä etenkin alussa muutamaan otteeseen (ja kakkoskitaristikin taisi siinä jotain sählätä). Ainakaan bassossa ei tuntunut olevan mitään vikaa. Valitettavasti en seurannut herroja niin tarkkaan, että olisin hoksannut kuka näpytteli mitäkin. Mutta mututuntumalta voisin sanoa, että Malja ei laulunsa soundeja kyllä kontrolloinut mitenkään (tarpeeksi säätämistä kitaran kanssa). Taustoja saattoi näpytellä kakkoskitaristi, mutta hän oli mun kohdalta katsottuna niin pahasti kitaravahvistimien takana, etten voi sanoa varmaksi. Mutta näin voisin kuvitella.
Vaikka oon musiikin suurkuluttaja ja soitellut itsekin, niin oma kokemus perustuu lähinnä klassisiin/akustisiin soittimiin.. Nää sähköset hommat on vähän hepreaa. Pahoitteluni siis, jos ymmärsin asiat väärin tai en osannut niitä selittää ;)
Kuulijan/katsojan valinta on aina hankala. Eikä kaikkea voi todellakaan saadaa, damit.
ReplyDeleteKuvien perusteella Hartwall näyttää korkeammalta ja todistajiin luotetaan :)
Matala tila on vahvistetulle äänelle vähän outo ja kaiku poukkoilee tuollaisessa tilassa paljon enemmän verrattuna korkeampaan tilaan (väiski yläkertta on hyvä esimerkki matalan tilan puuroäänestä).
Lennosta miksaaminen on hyvin tavallista varsinkin kun esiintyjiä on enemmän kuin yksi. Lisäksi checkit suoritetaan tyhjässä salissa ja yleisön tullessa paikalle akustiikka muuttuu, joten taas täytyy miksailla uudestaan. Onneksi on ammattilaiset puikoissa. Itse olen säätänyt studion puolella (klasarin ohella) jossa on paljon kiireettömämpää ja luovuutta voi käyttää hyväksi toivotun lopputuloksen saamiseksi. Livemiksaus on todellakin oma taiteenlajinsa eikä se ole niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Hyvinhän sinä osasit vastata :) Ja kiitoksia valaisusta kun mikserikopin vieressä näki lähinnä selkiä (hukkapätkä kun olen). Harmi kun synistia/kakkoskitaristia/virittäjää/roudaria ei mitenkään kreditoitu, näytti olevan kuitenkin kädet täynnä töitä.
salmiakki, hee, hyvä, päästiin samaan lopputulokseen tässä asiassa :) On tosiaan harmi että kakkoskitaristi/yleinen säätäjä ei saanut mitään kredittiä, mutta niin se taitaa valitettavan usein mennä.. Toisaalta homma sopii niille, jotka haluavat vain soittaa tai olla musabisneksessä mukana ilman valokeilaa ja julkisuutta.
ReplyDeleteOoh, valosapeleita!! Yay! =)
ReplyDeletePaivi, niinpä ^___^
ReplyDelete