Arcade Fire @ Senaatintori

Arcade Firen konsertti tuli  myyntiin lyhyellä varoitusajalla paikkaan, jonka suureen live-esiintymiseen soveltumisen epävarmuus lykkäsi lipunmyyntiä parilla päivällä. Ihan turhaan, sillä Senaatintoria parempaa paikkaa kaupungin keskellä olevalle ulkoilmatapahtumalle ei olisi voinut olla. Laskeva aurinko, rokkaavat kanadalaiset, hyväntuuliset ihmiset. The perfect summer night.

Ihan täydellisyyteen ei silti valitettavasti päästy. Lämppärinä toimineella brittiläisellä Micachulla oli hetkensä, mutta ainakin henkilökohtaisella tasolla se epäonnistui lämmittelijän tehtävässään (itseasiassa levyversioissa tuntuu olevan enemmän pointtia kuin live-vastaavissa).  Ne pienet, jopa oikealta musiikilta kuulostavat sekunnit hukkuivat omituisen sähellyksen alle. Hivenen liian eksperimentaalista minun makuuni. Itse Arcade Fire aloitti Wake Up -hitillään ja jatkoi useiden uusien kappaleiden soitannalla. Elokuun alussa ilmestyvä uusi platta The Suburbs kuulosti maittavalta, mutta biisien tuntemattomuudesta johtuen niiden aikana tunnelma ei noussut puoliksikaan samalla tavalla, kuin jo ennestään tuttujen hittien. Luultavimmin juuri tämä seikka on se, jonka vuoksi keikasta tuntui puuttuvan jotain, josta ei oikein saanut otetta. Ehkä juhannuksen univeloilla oli myös jotain tekemistä asian kanssa.

Wake Up

Ready to Start

Month of May

Neighborhood #1 (Tunnels)

The Suburbs

Rococo

No Cars Go

Haïti

Empty Room

Modern Man

Neighborhood #2 (Power Out)

Rebellion (lies)

----

Intervention

We Used to Wait

Keep the Car Running

Bändillä oli loistava meininki lavalla. Aviopari Win Butler ja Régine Chassagne lauloivat, soittivat ja esiintyivät täysillä, mutta muutkaan jäsenet eivät jääneet taustaruusuiksi. Seitsemän bändiläisen lisäksi kiertueilla on mukana ekstramuusikoita, ja tälläkin kertaa lavalla oli nähtävissä kahdeksan taitavaa soittajaa. Multilahjakkaat rokkarit hallitsevat useita eri soittimia, joiden suurta kirjoa aina hanurista useampiin rumpuihin, pianoon ja erilaisiin kitaroihin ja viuluihin kuljetetaan mukana ympäri maailmaa. Turneiden live-kokoonpanoista mainittakoon mm. aiemmin mukana nähty Owen Pallett.

Kauniit puitteet, mahtava musiikki ja Butlerin epäonnistunut crowd surfing -yritys suoraan kohdaltani (kun ihmisistä suurin osa istuu tuomiokirkon portailla ja seisomassa heitä on aivan liian harvakseltaan, ei kai voi olettaa surffailun onnistuvan) jäivät pysyvästi mieleen. Aina ei tarvitse olla täydellistä, vaan pienetkin upeat hetket saavat sydämen pakahtumaan.