Let Me Hear It One More Time

Viime perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Poria Bubblen, Lauran ja Marianeidin kanssa. 

 Joku hullu oli kuskina.

Koska Pori Jazz  ei ole "perinteinen" festari niin uskaltauduin laittamaan Edinburghista ostetut korkkarit jalkaan. All Saintsin kukkamekko on myös yksi Edinburghin ostoksista. Jazzeille mentiin tietenkin katsomaan jumalatarta nimeltä Tori Amos. Odoteltiin eturivissä kylmästä hytisten kolme tuntia, joiden aikana tuli  kuunneltua ja katsottua Ricky Tick Big Bandin ja Seun Kuti & Egypt 80 keikat.  Vihdoin tuli se hetki, jota koko päivä oli odotettu: Tori asteli lavalle. Valitettavasti tälläkin keikalla sai kärsiä ns. keikkaidiooteista, mutta sellaiset onneksi unohtuivat aika äkkiä, kun Tori otti lavan haltuunsa. 

Torin keikka ei voi olla mitään muuta kuin täydellisyyttä, ja sitä  tämä totisesti olikin. Vaikka festarisetti oli Torin "omiin" keikkoihin verrattuna lyhyt (kirotut aikataulut!), sisälsi se suurimmaksi osaksi biisejä, jotka saivat minut hymyilemään onnesta ja vaivuttivat transsiin. Kun kuulin "Silent All These Years" biisin alkavan, muu maailma katosi. Oli vain Tori, Bösendorfer ja minä. Olen myös 99% varma, että Tori katsoi ja osoitti juuri minua biisin aikana (koska lauloin & osoitin Toria hymyillen kohdassa "..can I be you for a while"). Ja siinä vaiheessa taisi sydän jättää muutaman lyönnin välistä.  Settilista yllätti minut loistavuudellaan, koska olin varautunut siihen, että en kuitenkaan kuule tiettyjä biisejä. Pessimisti ei katsokaas pety. Toki monia sellaisia biisejä jäi kuulematta, jotka olisin ehdottomasti halunnut Torin soittavan (esim. "Siren" ja "1,000 Oceans"). Mutta en valita, en todellakaan. Ainut mikä ärsyttää, oli setin lyhyys festariaikatauluista johtuen. Tästä johtuen emme myöskään saaneet encorea. Toivotaan, että Tori saapuu vielä Suomeen ihan omalle keikalleen. En osaa sanoa oliko tämä keikka parempi kuin muutaman vuoden takainen Provinssirockin keikka. Osaksi se oli, osaksi taas ei. Keikat olivat kumpikin täydellisiä, mutta kovin erilaisia jo siitä syystä, että Provinssissa mukana oli koko bändi kun taas Jazzeilla Tori soitti soolokeikan. Olen äärettömän onnellinen, että olen saanut kokea molemmat.

Settilista:

Caught A Lite Sneeze

Crucify
Personal Jesus/Body & Soul

Bells For Her

Space Dog
Hey Jupiter
Beauty Of Speed

Silent All These Years 

Girl

Cloud On My Tongue

Precious Things

Take To The Sky


 
(kuvat: 3 marianeiti, 4-9 bubble)

Omat videoni olivat lyhyempiä ja huonolaatusempia etenkin riiikkkkaj'n videoihin (keikan kaikki biisit kuvattu!) verrattuna, joten käytetään näitä parempia:

 Tori, tule jo takaisin <3