Kuten kerrottu, matka jatkui toisena päivänä turvonneilla jaloilla kohti Ruissalon festivaalialuetta. Matkan varrella oli taidepläjäystä kummitusten muodossa - kanaverkkojen päälle oli ripustettu valkoisia vaatteita, jotka puolestaan oli ripustettu puuhun. Hienoja olivat, ja varmasti vielä hienompia illalla. Kuultiin, että hahmot oli valaistu pimeällä. Valitettavasti se kokemus meni meiltä ohitse.
Belle & Sebastian kuului odotetuimpien joukkoon, ja oli upeus. Bändin musiikkihan itsessään on voimakkaasti taustalle jäävää, ja chillailumusiikkina täydellistä. Tästä johtuen voisi kuvitella, että livenä biisit olisivat turhan tylsiä, mutta se kuvitelma on täysin väärä. Hyvin toimi! The Ark rokkasi sekin tuttuun tapaansa, bändi vaihtoi asuja pariin otteeseen ja Olan esiintyjän elkeet ja maneerit pääsivät oikeuksiinsa. Uusimman levyn Stay With Me oli livenä yhtä upea, kuin nauhoitettuna. Vanhat hititkin laulattivat, mutta muuten bändi on omassa sydämessäni parhaat päivänsä nähnyt.
Teltassa musisoinut nainen ja piano -yhdistelmä aka Regina Spektor oli äänimaailmaltaan juuri niin upea, kuin kuvitella saattaa. Valitettavasti hänen läheinen ystävänsä oli juuri menehtynyt, ja tapahtuma varjosti keikkaa. Urheasti Spektor kuitenkin veti biisit läpi, vaikka Samson-hittiä ei kuultukaan. Kurjaa, että olosuhteet olivat tällaiset. Mutta kenties leidi saapuu toistekin Suomeen, esimerkiksi Kulttuuritalo olisi oiva paikka... Florence masiinoineen oli mieletön kuten aina, kesäillan huumaa parhaimmillaan! Vaikka mielestäni maaliskuinen Tavastian keikka oli silti parempi. Pois lähtiessä satuttiin jotenkin kummallisesti vielä näkemään Slashin setin viimeinen biisi, joka sattui olemaan Paradise City. Kappale on oikeasti loistava, mutta Axl Rosen käheän äänen puuttuessa tämä liveversio oli vielä parempi. Hieno lopetus illalle.
Tämä festari erosi muista sillä seikalla, että kertaakaan ei ollut pakollista tarvetta eturiviin. Jonottaa ei siis tarvinnut, vaan päivät kuluivat enimmäkseen chillatessa ja nauttiessa auringosta - ja jopa Lauri Tähkää pogoillessa. Huomautettakoon, että olen nähnyt Laurin bändeineen jostain kumman syystä useampaan kertaan festareilla livenä, ja joka kerta heillä on ihan mieletön meininki! En silti jaksa sitä musiikkia kotona kuunnella sekuntiakaan. Mutta festaribändit ovatkin monesti asia erikseen. Toinen tähän kategoriaan sopiva on hassua irkkuhumppaa soittava Flogging Molly. Kohtalaisesti alueelle kävelyistäkin selvittiin, kiitos osaksi kuskille ja yöpaikan tarjoajalle :) Saapi nähdä, ehkä Ruissiin voisi eksyä taas ensi vuonna!
Sulla on kyllä kivoja keikkakuvia. Itse en keikoille käy, joten nautin niistä sitten näin kuvien kautta.
ReplyDeleteSulla on tosi hienoja kuvia taas! Huomasin että olit jättänyt Billy Talentin väliin, ainut syy miksi minä olisin raahautunut ruissiin ;O)
ReplyDeleteTähkän olen minäkin nähnyt kahdesti, Provinssissa, ja aina pomppinut ihan hulluna, vaikken musiikkia muka sitten voi muuten sietääkään, ehkä se on vaan hyvä keikkabändi kesäisin ;O)
Aijai, kai te tuutte vielä Flowhun?
Suvi, kiitos! Hyvä että kuvista on jotain iloa muillekin :)
ReplyDeleteMikaela, tacks! Talent jäi välistä juu, kun perjantaina ei sen kummempia kiinnostavia ollut esiintymässä. Itse en bändistä niin hirmusti piittaakaan, vaikka oonkin paristi nähnyt livenä ja onhan niillä meininkiä :) Samoin kuin Tähkällä! Ja juu, ainakin minä oon tulossa Flow'hun, törmätään siellä!