Ruisrock 2010 / 1

Kesäloma ja samalla Ruisrock vuosimallia 2010 starttasi perjantaina 9.7. pienellä junamatkalla kohti Turkua. Ystävien näkeminen illalla oli makoisaa, mutta itse alueelle suuntasimme nokkamme vasta lauantaina. Aivan liian aikaisin mielestäni, mutta minkäs teet, kun aikataulut ovat mitä ovat (eli epäinhimilliset). Vaan mistäpä minä tiedän, vaikka Lapkon pojat olisivat varta vasten pyytäneet aloittaa soittonsa heti puolenpäivän jälkeen. Jääpähän enemmän aikaa omalle rellestämiselle festarikansan joukossa.

Teltassa ei tunnetusti saa kuvia pätkän vertaa, mutta eipä Lapkon veto mitenkään ihmeellinen muutenkaan ollut - perussettiä. Ensimmäistä kertaa livenä näkemäni Manna sen sijaan veti kaikki pisteet kotiin persoonallaan ja energisellä show'llaan. Pienelle artistille Converse-lava oli hyvä paikka, mutta Chisun seuraavan päivän keikan sijoittaminen samalle paikalle ihmetytti. Porukkaa oli pipona niin anniskelualueella kuin sen ulkopuolella, eikä mattimyöhäisillä ollut toivoakaan nähdä mitään. Omituista, luulisi Chisun olevan sen verran iso artisti, että esimerkiksi Paviljonkilava olisi ollut leidille parempi vaihtoehto.

Scandinavian Music Group sopi kuin nyrkki silmään aurinkoiseen Ruissaloon. Kesäiset hitit toimivat, ja mukana oli ihan pakko laulaa, vaikka SMG'tä en kotosalla juuri kuuntelekaan. Artistiuransa suurimman keikkansa vetänyt Prince of Assyria oli kaikessa ujoudessaan äärimmäisen hellyttävä. Esiintyminen oli tunteikasta, biisit yhtä tunteikkaita ja yleisö enimmäkseen keskittynyttä iltapäivän paahteesta huolimatta. Ihana, ihana! Odotusten arvoinen ehdottomasti.

Auringon hätyytellessä taivaanrantaa aloitti Don Huonot settinsä. Teininä missasin kaikki bändin keikat, joten tätä olikin odotettu se lähes 15 vuotta - eikä odottamista tarvinnut katua. Pojat vetivät mielettömän ns. comeback-keikan (tänä kesänä näitä keikkoja on 3 kpl - viimeistä viedään Ankkarockissa, joten sinne kaikki mars!). Vanhoja hittejä kuultiin iso liuta, omina suosikkeinani mainittakoon Pyhimys, Suojelusenkeli ja tietenkin Hyvää Yötä ja Huomenta. Encorena kuultiin Kissaihmiset, jonka aikana PMMP'n Paula tuli vetämään naisvokalistin osuudet. Riehuminen ja äänen menetys olivat taattuja. Ja pakko muuten sanoa, että onhan se Aholan Kalle kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ihan piru kuuma. Huh.

Päivä numero uno päättyi kipeisiin jalkoihin, hiekasta ja tomusta mustuneisiin ihmisvartaloihin ja hyvään mieleen. Raporttia toisesta päivästä seuraa...