Jaaha, unohdin ajastaa viikonlopun soundtrackin aamuvarhaiselle, joten tulee vasta nyt. Mutta tästähän se viikonloppu varsinaisesti vasta alkaakin! Allekirjoittaneella takana salitreeni, nykyisyydessä väsymys ja poikkikulutetut lihakset ja lievä kofeiinin himo, tulevaisuudessa töitä ja ystävien näkemistä. Eiköhän se tämäkin loppuviikko häviä kuin hujauksessa. Muuten, jos pk-seutulaisilla on halua asioida keskustassa muutenkin kuin keltaisten kassien toivossa, suosittelen Reuse Republicia Kampin kauppakeskuksen toisessa kerroksessa! Itse ostin Heidiltä ihan liian söpön mekon, joka tosin jäi vielä taiteilijalle pientä fiksausta varten.
Mutta siihen soundtrackiin. Death Cab For Cutie, jenkkinelikko, tuli tutuksi joskus Transatlanticismin ja Plansin aikoihin. Indierock taipuu välillä vahvasti shoegazingiin, mikä tietysti sopii herkkistytölle vallan mainiosti. DCFC on yksi niistä bändeistä, jotka vaan on vielä joskus nähtävä livenä. Edellinen levy Narrow Stairs oli ehkä turhan tuttua kauraa ja tuntui hivenen paisutellulta sisältöönsä nähden, mutta toukokuussa julkaistavan uuden pitkäsoiton ensimmäinen sinkkulohkaisu kuulostaa taas varsin hyvältä (vaikka ehkä vähän radiopoppimaiselta, hmm). Nam nam.
Et kai vain ostanu SITÄ mekkoa!!
ReplyDeleteAnne, en tietääkseni ;) Mikäli tajusin oikein että mitä mekkoa tarkotit. Himoitsin kyllä useampaakin, etenkin valkosinistä polka dotia, mutta päädyin valkoiseen, jossa mustia vähän levinneitä palluraisia :) Heidi vaan vähän muokkaa sitä vielä, katsos kun se ei oikein mennyt mulle kiinni xD Tai meni, mutta porautui läs..lihaksiin.
ReplyDeleteOk, huh, pelkäsin jo, että kun Heidi tekee mulle siitä läskiversion, niin näytetään sit vallan identtisiltä kaksosilta.:D
ReplyDeleteHahaa :D No mut sehän ois ollu söpöö!
ReplyDelete