Täpötäysi Circus. Silmiä polttelevat valot, yllättävän mukavalta kuulostanut Iconcrash sekä humalaisista ihmisistä ja lasinsiruista täyttynyt salin lattia. Uusin albumi Ritual ei ole vakuuttanut, joten odotukset White Liesia kohtaan eivät olleet järin korkealla. Siitäkin huolimatta, että tiesin bändin pystyvän euforiseen suoritukseen niin halutessaan.
Avausraita pistikin sitten jalat vipattamaan saman tien, soundit toimivat yllättäen todella hyvin eivätkä valotkaan enää sokaisseet. Pomppimisen tuoksinassa noussut hiki oli verrattavissa pariin vuoden 2007 hallikeikkaan, jotka taitavat tässä suhteessa olla kokemusteni kruunaamattomia kuninkaita (jos on kaksi paitaa ja päällimmäinen on selästä läpimärkä, se kertoo jo jotain). Supernam siis! Hauskinta mielestäni on se, että bändin lavaolemus on todella tyyni ja staattinen, jos ei huomioida McVeigh’n muutamia virnistelyjä ja välispiikkejä. Karisma huokuu silti läpi ja ne pienet hetket riittävät todistamaan, että bändillä on yhtä hauskaa kuin yleisöllä.
A Place to Hide
Holy Ghost
To Lose My Life
Strangers
E.S.T.
Is Love
The Price of Love
Streetlights
Farewell to the Fairground
Peace & Quiet
Bad Love
Death
----
Unfinished Business
The Power & The Glory
Bigger Than Us
Setin parhaimmistoon kuuluivat vanhat hitit ja lempparit Farewell to the Fairground, The Price of Love ja Death. Ritualin tuotannosta puolestaan eniten lämmittivät Holy Ghost, Streetlights sekä viimeiset riehumiset kirvoittanut Bigger Than Us. Vaikka debyytti toimiikin omiin korviini huomattavasti paremmin kuin kakkonen, ei eroja biisien välillä huomannut livenä yhtä selkeästi kuin omista kaiuttimista. Ja taas se tuli todistettua – niin moni bändi sopii festareita paremmin klubille (olkoonkin sitten vaikka parjattu Circus), jossa intensiivinen tunnelma velloo massojen keskellä. Vaikka mielessäni kytee edelleen ärsyttävän ristiriitainen suhtautuminen koko yhtyeeseen kiitos liiallisten Interpol- ja Editors-vaikutteiden, osaavat valkoisten valheiden pojat tuoda elävän musiikin hurmoksen esikuviaan paremmin yleisön iholle. White Lies on nimenomaan livebändi. Sinänsä harmi, että levyt jäävät helposti turhan kylmiksi, mutta tällaisten iltojen ansiosta myös nauhoitetut versiot saavat uudenlaista potkua. Iltojen, jotka olisivat voineet jatkua loputtomiin.
Hei! Pidät siis White Liesista? :) Arvostaisin, jos tsekkaisit osoitteen https://twitter.com/#!/WhiteLiesFin
ReplyDeletekiitos :)