Saatte kaksi arvausta siitä, mikä tunteita nostattava kirja on loppusuoralla. Vinkkeinä kasa rokkenrollia ja uhmaa huokuvia mustavalkokuvia sanavalmiista ja älykkäästä miehestä, jota pidettiin yleisesti ottaen liian kauniina. Ja josta ei ole kuultu mitään sitten helmikuun 1995.
Pakko sanoa, että pelkään kirjan loppumista, ja olenkin jumahtanut viimeisen luvun keskivaiheille. En vain halua, että se päättyy! Kyse ei ole niinkään teoksen upeudesta tai kirjailijan taidokkuudesta, vaan siitä kaikesta pahasta, josta olisi halunnut Richeyta suojella. Tai jota vastaan taistelemiseen häntä olisi halunnut vahvistaa. Yleensä saan Manics-kuumeen kerran vuodessa, mutta tällä kertaa tämä on jo toinen vuoden sisään. Kolmas aalto on odotettavissa kesällä ennen Wanaja Festivalin keikkaa. Silloin aion kaivaa mustan puuhkan ja punaisen huulipunan kaapista ja rokata kaikille menneille vuosille.
Tänään sen sijaan pitäisi rokata vähän White Liesia. Vielä en osaa orientoitua keikkaan, kun nuo mokomat walesilaiset vievät kaiken huomioni. Yritys hyvä kuitenkin. Silti vielä sen verran on palattava menneisyyteen, että tuijottaa ensimmäisen ensimmäisen Manics-kosketuksen videoversiota.
Kuvat täältä.
Mä olen miettinyt että ostanko tuon kirjan vai en mutta kai se pitää jossain vaiheessa ostaa ja lukea. Luulen kanssa että alkaa ahdistamaan loppuvaiheessa, vaikken vielä vuonna 1995 ollutkaan Manics-fani.
ReplyDelete<3 Olin varsin liikuttuneessa tilassa vielä usean päivän tuon lukuprosessin jälkeen. Kirja pisti kyllä ajatukset liikkeelle ja nosti ikävän pintaan.
ReplyDeleteLukulistalla!
ReplyDeleteMun on pakko kans lukea tuo, Manicsit on ihan mun alltime lemppari <3
ReplyDeleteUi, taidanpa laittaa listalle!
ReplyDeleteDuvessa, kyllä se pitää lukea! En mäkään ollut Manics-fani vielä Richeyn aikoihin, mutta silti nää jutut koskettaa ja paljon.
ReplyDeleteMiia, sama ;____; Sain kuitenkin itseni lukemaan kirjan loppuun lauantaina, ja pari päivää on mennyt jossain ihme huuruissa. Richey tulee ajatuksiin kokoajan.
J, hyvä!
aini, ihanaa :) Manicsit<3
Jenni, laita ihmeessä!
Niin onko tuo kirja siis minkä niminen? Richey Edwardsin jäljillä vai joku muu?
ReplyDeleteAnonyymi, nimenomaan toi, eli Richey Edwardsin jäljillä :)
ReplyDeleteNo sitä minäkin, joku muukin kirja aiheesta mielestäni kirjoitettu mutta ite luin mielummin tuon faktapitoisemman. Siinä muuten kirja (tai pikemminkin aihe..) joka jäi kummittelemaan surullisesti päiväkausiksi mieleen.
ReplyDeleteJuuri näin. En tiedä uskallanko lukea kirjaa koskaan uudestaan, se todellakin jää kummittelemaan ;___;
ReplyDelete