28 Jul 2011

Manic Street Preachers @ Wanaja Festival

Viime syksystä asti jatkunut älytön Manics-keikalle hinkuminen toteutui vihdoin Suomen suvessa (vaikka tokikin klubikeikka Briteissä olisi ollut melkoista nannaa, en sitä kiellä). Hämeenlinnan Wanaja Festival sijoittuu Linnapuistoon lähelle keskustaa, kauniin vesistön ääreen. Puitteista huolimatta festareiden järjestelyt ansaitsevat miinusta, kun jonottamiset portilla toimivat heikosti eikä alueelta löytynyt juuri mitään kasvisruokaa (kevätrulliakin oli vain lihaversioita!). No, pääasia eli bändi kuitenkin toimi.

Apulantakin tuli pitkästä aikaa tsekattua kokonaisuudessaan, koska menin aidan liepeille odottamaan jo ennen teinivuosien suosikin soittoa samalla lavalla. Eturiviinhän ei ollut mitään toivoa enää tässä vaiheessa, mutta toinen rivi kelpasi sekin, kun edessä oli kerrankin lyhyitä ihmisiä. Apis ei ole kiinnostanut Hiekka -levyn jälkeen enää pätkääkään, mutta onneksi keikalla tuli vanhojakin hittejä joita pystyi pogoilemaan mukana. Pisteet kahdesta suosikista, Hallaasta ja Maanantaista! Vaikka bändin nykypäivän tuotanto ei siis hivele korviani, on heillä aina ollut hyvä meininki keikoilla hauskoina välispiikkeineen. Lisäksi pakko todeta, että Pahempi Toistaan -biisin alku on törkeän jytky, etenkin pidennettynä liveversiona.


Sitten päivän pääasiaan, eli Manic Street Preachersiin. Walesilaisten menneisyyteen kuuluu lukuisa määrä hittejä, joten etenkin festarikeikan ollessa kyseessä osasin niitä odottaakin, mutta myös Postcards From A Young Manin kappaleita kuultiin. Harmi sinänsä, että sekä Postcardsilta että Journalilta jätettiin omat suosikkini pois, mutta kaikkea ei tietenkään voi saada. Suurin pettymys lienee kuitenkin Masses Against The Classesin puuttuminen setistä, nyyh! (Sinänsä olen kyllä sen kuullut aiemminkin, samoin Judge Yr'selfin ja My Little Empiren, mutta olisin silti halunnut kuulla ne nytkin!) Mutta tekivätkö nämä pienet seikat keikasta huonon? No eivät missään nimessä.


You Love Us
Your Love Alone Is Not Enough
(It's Not Love) Just The End Of War
Motorcycle Emptiness
Everything Must Go
Ocean Spray
You Stole The Sun From My Heart
Some Kind Of Nothingness
The Everlasting (acoustic)
Motown Junk
Slash 'n' Burn
Faster
Postcards From A Young Man
A Design For Life
Autumnsong
Suicide Is Painless
If You Tolerate This Then Your Children Will Be Next



Puutteistaan huolimatta Mäniksien tämänkertainen liveveto oli tietysti mahtava, täynnä iloa ja - 17 biisistä huolimatta - aivan liian lyhyt! Hien määrä tuntui jälleen kerran infernaaliselta, en välittänyt varpaista joita talloin tai kurkustani, joka huusi käheänä apua. Nicky Wiren mikrofonin puuhkakokoelma oli kasvanut sitten viime näkemän ja Jamesin ääni riitti kuin riittikin keikan ajan, vaikka hän sitä vähän epäilikin. (Siinä on muuten yksi maailman aliarvostetuimmista laulaja-kitaristeista!) Setin parhaimmistoa olivat Motorcycle Emptiness, Motown Junk ja muut vanhat rokkivedot, mutta kaikista eniten ihastuksen huokauksia aiheutti ehdottomasti Suicide Is Painless. En todellakaan odottanut kuulevani sitä! Ihanaa!! Motorcycle Emptiness omistettiin Suomelle, Slash 'n' Burn puolestaan Richeylle. Yleisö oli täysillä mukana, osasi jokaisen biisin sanat ja fanitti bändiä myös pukeutumisellaan - seiloriasuja ja punaisia huulia näkyi muidenkin kuin allekirjoittaneen päällä. Kyllä Manics-fani toisen aina tunnistaa ;)

Yöbussin odottelu hoitui baarissa (kiitos seuralle niin baarissa kuin alueellakin!), ja kun viideltä aamulla käveli Kisahallilta kotiin nuutuneena ja väsyneenä, ei voinut olla muuta kuin onnellinen edeltäneen illan keikasta. Manicseilla on aina oma pieni paikkansa sydämessäni, ja toivon saavani nähdä heidät tulevaisuudessa vielä monta kertaa ♥

Kuvat Olympuksella ja sarjassamme serious photoshopping needed. Lisää tunnelmapaloja No Dress Codes part 2'ssa!


Manic Street Preachers' gig at Wanaja Festival was awesome. But did I expect anything less? No. Although the Welsh rockers played 17 songs the gig felt really short. And yes, the setlist wasn't full of my faves (boohoo), but they played Suicide Is Painless!!!! Oooh, didn't really expect that one, so nice! Thanks again everyone for the evening. Now I miss Manics more than ever...

11 comments:

  1. Jos sitä puukkoa on kierretty haavassa ja kaiken lisäksi pikkaisen laitettu suolaakin niihin, niin tämä oli nyt viilto kyljestä kylkeen. Ehkä vielä joskus minäkin ne pääsen näkemään...

    ReplyDelete
  2. Mä olen NIIIIIIN kade tuosta Manicsin keikasta. Itse olen nähnyt ko. bändin viimeisen kerran livenä kai 2000-luvun alkupuolella. Mutta kun prkl Tuska oli samaan aikaan eikä oikein voinut lähteä pois Espoo-Helsinki-akselilta edes yhdeksi illaksi.

    ReplyDelete
  3. Minä olen nähnyt Manicsit kerran Ruisrockissa varmaan vuonna 2003, Manics-fani pikkusysterini kanssa (joka oli myös Hämeenlinnassa). Hyvä bändi ja loistava livebändi. Pitäisi varmaan taas pistää joku levy soimaan.

    ReplyDelete
  4. Vitsi, tuo biisilista oli kyllä hurja. Keikka, jonka jokaisen biisin jokainen alkusointu saa onnesta sekaisin, ei voi päättyä muuten kuin liian aikaisin :(

    Ja minä - ja muu seurueeni - ollaan ihan samaa mieltä: James on yksi aliarvostetuimmista laulaja-kitaristeista. Miehen ääni on uskomaton ja soi ihan älyttömän komeasti ja hurjalla skaalalla.

    Lisäksi keikasta teki minusta erityisen kivan se, että yhtyeellä tuntui olevan hyvä fiilis ja yleisökin vaikutti kaikin puolin jotenkin herttaiselta.

    Minusta oli ihana kuulla Ocean Spray, ei mikään oma ykkössuosikki, mutta kaunis biisi, joka sopi minusta Hämeenlinnan iltaan loistavasti. Uusimmalta olisin halunnut kuulla I Think I Found It -kappaleen ja niin, olen sitä manics-koulukuntaa, joka ainakin periaatteessa vaihtaisi Slash 'n' Burnin ja Fasterin melkein mihin biisiin tahansa. Mutta niin, loppujen lopuksi, livenä yhtyeeltä näköjään toimii kaikki ja nuokin biisit onnistuivat värisyttämään minuakin. Ihanan onnellinen keikkakokemus!

    ReplyDelete
  5. Ihania kuvia, kiitos näistä! Näin viikko keikan jälkeen päällimmäiseksi tunnelmaksi jää myös itselläni keikan hyväntuulisuus, sekä bändin että yleisön puolelta. Ja tietysti Jamesin mulle heittämä plektra on aika korkealla muistoissa ;)

    ReplyDelete
  6. Lauri voi eiiiiiiiii :((( Ää! Ei ollu tarkotus!! Mutta kyllä sä ne vielä näät, promise :) (vaikka mikä minä olen tollasia lupauksia antamaan, mutta..)

    Duvessa, voee :/ Mutta ensi kerralla sitten taas?

    Anzi, laitahan levy lautaselle ;) Toi Ruisrockin keikka oli kyllä huippu<3

    Miia, en edelleenkään tajua miten keikka tuntui niin lyhyeltä!! Tajutonta. Mutta niinhän se on, että uppoutuessaan hyvään fiilikseen ei vaan tajua ajankulua.. Ocean Spray ei oo munkaan suosikkeja, mutta kiva että Know Your Enemylta soitettiin edes jotain. Ja vähän sama homma mullakin - vaikka esim. Faster oli yksi suosikeista jossain vaiheessa, tällä hetkellä olisin mielelläni vaihtanut sen johonkin toiseen kappaleeseen.. Mut ehkä ens kerralla. Toivottavasti bändi tulisi taas omalle keikalleen tänne festareiden sijasta!

    pesulatyttö, ollos hyvä! Ja oi että, varmasti on hyvät fiilikset paitsi sen loistavan keikan, myös ton plektran takia ;)

    Asta, ei :DDD Paitsi Hallaa.

    ReplyDelete
  7. Minä ja Manicsit kiittävät maininnasta! :D Mielenkiintoista oli lukea tämä sunkin päivitys. <3

    ReplyDelete
  8. J, hih :D Kiitos käynnistä! <3

    ReplyDelete
  9. Ah mitä kuvia! <3 olispa ollut hienoa nähdä!

    ReplyDelete
  10. aini, kiitän! Toivottavasti näet ens kerralla :)

    ReplyDelete

Say hello, we'll appreciate it!