Kisoista selvitty, joten se olisi taas musiikin aika.
Viime viikkoina soittimessa ovat pyörineet muun muassa seuraavat:
The Jezabels. Liian ihanat aussipopparit valloittivat sydämeni välittömästi, kun ne Echoesista bongasin. She's So Hard on parasta hetkeen, mutta siitä lisää myöhemmin.
Bush. Uutta lättyä odotellessa voi palata vanhaan. Jostain syystä Glycerine on aina jäänyt minulla Swallowedin ja Letting The Cables Sleepin jalkoihin, enkä ymmärrä miksi!
The Cranberries. Muistan hämärästi ajan, jolloin en pitänyt Dolores O'Riordanin äänestä. Nyttemmin en voi edes kuvitella moisia ajatuksia. Ihana, ihana kappale.
French Films. Need I say more? Melkein tekisi mieli sanoa olevan parasta tässä syksyssä. Mutten tiedä uskallanko.
Burning Hearts. Kiitän Vimpsiä vinkkauksesta, vaikka tytsyjen englannin kielen lausuminen ottaakin tällaista puritaania hieman päähän. Ei se mitään, musiikki kuitenkin toimii!
Placebo. Rakastan synkkää Meds-albumia koko sydämestäni. Jostain syystä tämä biisi vain on jäänyt turhan aliarvostetuksi jopa itseltäni. Tällä hetkellä ulkona paistaa aurinko, mutta pimeyden tullessa biisi pärähtää taas soimaan.
Some brilliant music I've been listening to for the past few weeks! Some old, some relatively new, all very enjoyable. And the title is of course from No Doubt (not sure if I've used it before though, haha).
Doloresin ääni on kuulunu kyllä ihan suosikkeihin kahdeksanvuotiaasta asti ku ensimmäinen levy tuli. Cranberries palaa uuden levyn kera ens helmikuussa, sitä onki odoteltu!
ReplyDeleteHei kiitos taas näistä! Ei ole eka kerta, kun löydän blogstasi helmiä - listan alussa olen, Jezabels soi, eikä kuulosta yhtään hassummalta. Kiitos etenkin, kun olen näköjään missannut bändin Echoesissa... Thääänks! :)
ReplyDeleteEugen Gurjasti, mulla taas Zombie aiheutti aluksi lieviä ärsytyksenväristyksiä, mutta siedätyshoidolla siitäkin päästiin. ;) Ja oho, enpä tiennyt että Cranberrieskin julkaisee uutta, jee!
ReplyDeleteAnni, no probs! Ihanaa, jos jollekin muullekin on näistä "hyötyä" ^___^
Pienellä aksentilla ei ole mitään merkitystä jos musiikki on hyvä. Se voi olla jopa vahvuus, etenkin indien saralla.
ReplyDeleteKuppa, tokikin musiikki on pääasia, mutta kyllä lyriikoilla ja niiden lausumisella on myös suuri merkitys. Etenkin tällaisessa muuten suhteellisen vähäeleisessä musiikissa (ryminä on asia erikseen). Murteet ja eri mantereiden aksentit ovat superviehättäviä (vrt. Glasvegas), mutta suomalainen text book English pistää vähän liiaksi korvaan. :)
ReplyDeleteMä oon aina pitänyt In the cold light of morning-biisistä. Sellainen biisi, johon ei usko kyllästyvänsä, vaikka Placebosta ei aina välittäisikään. Ja Meds muutenkin <3
ReplyDeleteJ, mäkin, mutta jotenkin sitä on tullut kuunneltua huomattavasti vähemmän kuin monia kanssasisariansa!
ReplyDelete