Tori Amos. Ensimmäistä kertaa Suomessa jossain muualla kuin festareilla. Oijoi!
Lämmittelijä Mark Hole soljui korvien ohitse, mutta Tori todellakaan ei. Kaksi tuntia istumapaikoilla (seisoen toki lopuksi) kului äärettömän nopeasti. Jousikvartetti, Bösendorfer ja jumalainen ääni eivät voi mitään muuta kuin sopia yhteen. Konsertista on vaikea sanoa mitään, sillä se on jossain syvällä piilossa, kuin salaisuus, jota en halua jakaa muille. Minulla oli sama fiilis viime kesänä jazzeillakin - on vain minä ja Tori, eikä muita siihen soppaan kaivata. Ja se tunne, kun huomaa ettei ole hengittänyt muutamaan sekuntiin...
Shattering Sea
Graveyard
Suede
Baker Baker
Fearlessness
Mrs. Jesus (solo)
Marianne (solo)
Tuning - improvisation (solo)
Girl Disappearing
Cloud On My Tongue
Star Whisperer
Running To Stand Still (U2 cover, solo)
Sister Janet (solo)
Caught A Lite Sneeze (solo)
Cruel
Nautical Twilight
Snow Cherries From France
Winter
----
----
A Multitude of Shades (Apollon Musagète Quartet)
Your Ghost
----
Mr. Zebra (solo)
Tear In Your Hand (solo)
Silent All These Years (solo)
Carry
Aloitus ja lopetus uusimman Night of Hunters -levyn vastaavilla kappaleilla oli ehkä yllätyksetöntä, mutta toimi. Onhan Shattering Sea yksi lätyn parhaimmistosta. Baker, Baker, Fearlessness, Marianne, Star Whisperer, Caught A Lite Sneeze, Cruel, Winter, Silent All These Years... Aimo liuta huikeita soolovetoja, upeita uusia sovituksia ja yksi cover. Videoiden katselu ja kuuntelu tuo järjettömät kylmät väreet iholle ja vedet silmiin vieläkin! Apua!
Kolkko jäähalli vaati toki veronsa tunnelmassa, etenkin kun oma paikka ei ollut ihan siellä etummaisten joukossa. Mutta olosuhteille ei voi mitään ja kun ne unohtaa, jää jäljelle kasa mieletöntä tunnelmointia, Apollon Musagète -kvartetin tajunnanräjäyttävä taidokkuus ja itse jumalatar. On suoraan sanottuna päätöntä, että tällaista voi olla edes olemassa!
Kolkko jäähalli vaati toki veronsa tunnelmassa, etenkin kun oma paikka ei ollut ihan siellä etummaisten joukossa. Mutta olosuhteille ei voi mitään ja kun ne unohtaa, jää jäljelle kasa mieletöntä tunnelmointia, Apollon Musagète -kvartetin tajunnanräjäyttävä taidokkuus ja itse jumalatar. On suoraan sanottuna päätöntä, että tällaista voi olla edes olemassa!
Tunteita ja illan fiilistä on vaikea kuvailla, ja kuten sanoin, se tuntuu jotenkin liiankin henkilökohtaiselta. YouTube on kuitenkin ystävä ja sitä kautta palan tunnelmaa saavat omiin olohuoneisiinsa nekin, jotka eivät paikan päällä olleet. Esimerkiksi alla ihana pätkä viimeisestä encoresta: Tear In Your Hand / Silent All These Years. Ei voi katsoa ilman itkuisia silmiä ♥
Kiitos Tori, odotamme sinua taas pian takaisin ♥
Kuvat Henri Lassander / dome.fi
Raporttia myös mm. Reiskalla ja Suvilla.
Raporttia myös mm. Reiskalla ja Suvilla.
I have almost no words for Tori Amos' concert in Helsinki last wednesday. She truly is a goddess, and despite of the dismal surroundings of the old ice hall she, the Bösendorfer and Apollon Musagète string quartet made a thousand chills go down my spine. Time flew by and before I noticed two hours had slipped out of my hands and ran straight towards the stage, only being crushed by the beautiful singer-songwriter that Tori is. There is no way I can describe the mindblowing evening, especially when I feel it's almost too personal. Like I wouldn't want anyone to know I'd actually been there, listening and feeling the music. Because it's just simply more than that.
Loit hyvin sanoiksi sen tunteen, jonka Tori sai keikallaan aikaan.
ReplyDeleteKun olen tässä lukenut jonkin aikaa blogiasi, niin hämmästyttää tuo määrä keikkoja, joilla käyt. Kiva sinänsä lukea raporttejasi, esimerkiksi musiikkitalon keikan raportti yllätti sillä, että musiikkitalo näyttää sisältä niin jännältä.
ReplyDeleteItse kun en käy yksittäisillä keikoilla melkein ikinä, festareilla nyt sentään kesäisin joskun, niin tuntuu aika mielenkiintoiselta, että joku käy joka viikko ainakin kerran pari. En oikein tunnekaan sellaisia ihmisiä montaakaan, jotka kävisivät useammin kuuntelemassa live-musaa. Onko jotain sellaista ihan tietyntyylistä porukkaa, jota tapaa usein eri keikoilla?
Niin ja kiitos lukemisesta! ;)
ReplyDeleteSuvi, kiitos!
ReplyDeleteOlli, voin sanoa, että hämmästyttää se muakin. :D Keväästä asti on menty keikka per viikko -tahtia, sitä ennen on kyllä ollut reilusti hiljaisempaa. Nyt on vaan niin paljon kaikkea hyvää tarjolla! Blogien kautta on tutustunut sellaisiin ihmisiin kyllä, jotka jostain syystä osuvat lähes aina samoille keikoille. Mutta toki on sitten niitäkin tapauksia, joissa ei tuttuja näy, tai ainakin tutut ovat sitten ihan "eri piireistä" aka tykkäävät erityyppisestä musiikista.. Itse elän musiikista vahvasti, ja koska en itse niin paljoa musisoi tai sävellä, täytyy nauttia toisten taidoista. :)
IHANA tuo toinen kuva <3 Ja siis koko keikkahan oli niin uskomaton, että ei sanat riitä <3
ReplyDelete^___^ ♥ ♥ ♥
ReplyDeleteNiin, ajattelin että olisi ehkä ihan tietyntyylistä porukkaa, kun omia kavereitani on niin vaikea saada lähtemään millekään keikoille. Minulla on vielä kaksi eri kaveripiiriä, toinen nykyisessä asuinkaupungissa ja toinen Helsingissä, josta olen lähtöisin. Vaikka kaveripiirit ovat erilaisia, niin siitä huolimatta se on yhteistä, että millekään keikoille ihan turha yrittää saada ketään lähtemään. Sen takia ajattelin, että jos siellä keikoilla tapaa jotain ihan tietynlaisia ihmisiä. :)
ReplyDeleteOlli, hmm, mullakin on kyllä sillain että ne pari isompaa kaveripiiriä, jotka on koulu- ja opiskeluaikoina muodostuneet, on sellasia ettei niitä paljoa kiinnosta keikoilla ravaaminen.. Mutta onneksi on muitakin ystäviä, ja bloginkin kautta on tutustunut paljon uusiin ihmisiin, joilla on sitten sama musiikkimakukin :) Mutta kyllä mä ainakin käyn keikoilla yksinkin! Jos on joku huippuhyvä, niin ei siinä kavereilla mitään tee. Keskittyy vaan musiikkiin. Mutta aina mua saa tulla hihasta nykimäänkin, jos jossain näkee. ;)
ReplyDelete