R.E.M. julkaisee 15. marraskuuta Greatest Hits -kokoelman, jolla on kolme uuttakin biisiä. Yksi niistä on We All Go Back To Where We Belong, jonka videossa on suloinen Kirsten Dunst. Video on yksinkertaisuudessaan aivan hellyyttävän ihana. Niin, ja on se biisikin aika ihana.
R.E.M. will release a Greatest Hits Album on November 15th. It also has three new songs, one of them being "We all go back to where we belong" that has lovely Kirsten Dunst in it's video. The video in all it's simplicity is so adorable! And the song is lovely too.
Suomalaisen musiikin viikko päätetään pikakatsauksella muutamaan, jotka olisivat toki ansainneet (usean muun mainitsemattoman ohella) isommankin palstatilan, mutta joille ei tällä kertaa riittänyt aikaa.
Kemopetrol
Laura Närhen äänellä sivelty poppiryhmä ihastutti debyyttilevyllään kymmenisen vuotta sitten. Sen jälkeen laatu hieman laski, tahti hidastui ja bändi hävisi kartalta. Viikko sitten julkaistiin ensimmäinen levy viiteen vuoteen. A Song & Reason on debyyttiin verrattuna (koska ne kaksi muuta ovat jääneet niin vähälle kuuntelulle) keinuvampi, unisempi, vähemmän rock ja kuulostaa todella hyvältä! Parhautta on esimerkiksi Grand Prize/Fireplace, mutta tässä sinkku videoineen.
Delay Trees
Jotenkin olin onnistunut kulkemaan sokkona liian pitkään, vaikka minun olisi pitänyt tajuta Delay Treesin hienous jo hyvin, hyvin kauan aikaa sitten. Viime vuonna tuli ulos debyyttilevy, tämänvuotinen Before I Go Go
-EP julkaistiin mp3- ja kasettimuodossa. C-kasettinostalgikkona en voi vastustaa EP'n syötävän söpöä ulkomuotoa! Eikä sisus sekään jää huomioimatta, vaan varastaa sydämen hiipien.
Veljestrio on tänä vuonna noussut kovimmat kotimaiset -listani kärkikahinoihin Stars Aligned -levyn ja eritoten alla olevan biisin myötä. Joulukuussa jokainen levy vedetään livenä neljänä peräkkäisenä iltana Tavastialla. Ja tänään bändi on musamessuilla palloilemassa, sinne mars!
Here's some music you oughta know about. Some old, some new, all worthy of listening on repeat.
Zebra and Snake on kahden helsinkiläisen miehen new wave/healing -produktio, joka kuulostaa törkeän hyvältä. Koko vuosi 2011 on ollut enemmän tai vähemmän täynnä chillaamista ja kenkiintuijottelua, mutta uudet raikkaat aktit ovat aina tervetulleita. Facebookista kopioitu teksti kertonee kaiken olennaisen:
One day two guys, Tapio and Matti, felt really gray. Healing was what they needed! They sat down by the organ and in a second the music started to stream
out of their fingers and mouths. Like little rapids forming a beautiful,
fertile river! It was magical, it was as if they had found their power
animals. Letting go of their complete emotional and existential
frustration they opened themselves to the unexplainable and started the
healing process of song. And the more they played the more they were healed. But the process is ever-continuing. You see, life is a process, my friend. The power animals, The Zebra and The Snake!!!
Bändi on ollut kasassa jo muutaman vuoden, mutta sai vastikään levytyssopimuksen. Aiemmin julkaistujen, lähinnä yksittäisten biisien jatkoksi saanemme siis odotella kokonaista albumia - toivottavasti hyvinkin pian. Pörinä ja biitit vetoavat nimittäin ainakin meikäläiseen.
Zebra and Snake is a band formed by two guys wanting to heal themselves (in a form of some preppy new wave). Although this year is already filled up with chilling and shoegazing, new fresh artists are always welcome. The band recently got a record deal, so I'm really looking forward to a whole album! The buzz and beats already sound incredibly mesmerizing.
= I Was A Teenage Satan Worshipper. Nimi ei ole enne, sillä bändi ei voisi makealla elektropopillaan enää kovin paljoa kauempana saatananpalvojista olla. Vaikka se nimi jostain menneisyydestä juurensa juontaakin.
Tampereelta lähtöisin oleva kokoonpano on pääasiassa yhtä kuin My Lovin' Martian eli Pasipetteri Viitanen, sillä hänen käsistään ovat lähtöisin biisit, laulu ja levyillä kuultavat instrumenttiraidat. Livenä bändiin kuuluu toki useampikin jäsen. Ihan alkujaan IWATSW oli Viitasen graafisen alan lopputyö, yhtye, joka koostui sarjakuvahahmoista. Visuaalisuuden lisäksi pakettiin kuului tietysti musiikkia. Oikea bändi piti lopulta kasata idean ympärille, kun netin kautta projektin biisejä löytäneet halusivat kuulla niitä livenä.
Ensimmäinen EP Bees & Honey julkaistiin vuonna 2006, ja sen jälkeen on ilmestynyt kolme kokopitkää (Whatevernights, The Lemonade Ocean ja Strange Lights), sekä yksi digitaalinen EP (Dark Business). Nettisivujen mukaan uutta albumia on pukkaamassa ensi vuonna, maltan tuskin odottaa! Samoin Teinisaatanat olisi loistavaa nähdä livenä pitkästä aikaa. Heitä on kiittäminen siitä, että kotimainen elektroindie ylipäätään ikinä pääsi kuuntelurepertuaariini.
I Was A Teenage Satan Worshipper isn't what the name seems to depict, but a band full of sweet electropop. Far enough from satan worshippers, huh? Although the band has four members on stage, it was originally created as a graphic designer's diploma by My Lovin' Martian aka Pasipetteri Viitanen. The project consisted of both visual design and music for a band full of cartoon characters. Soon people wanted to hear the songs played live, so a real band had to be put together. Still Viitanen records albums by himself: composes the tracks, sings and plays all the instruments.
IWATSW published its first EP Bees & Honey in 2006. Since then three long albums have been released (Whatevernights, The Lemonade Ocean, Strange Lights) and lastly a digital EP (Dark Business). The band has scheduled to release a new album next year, which I can't wait! It'll be great to see them live again, too. It has been a while. Actually IWATSW is the band to thank for the fact that I ever opened my eyes to Finnish electronic indie in the first place.
Above is the video for Amsterdamned. It's a tad bit darker than most of I Was A Teenage Satan Worshipper's other songs, which I highly recommend listening to. :)
June poikkesi Suomi-viikosta ja niin teen minäkin, koska kyseessä on The National. Voiko The National tehdä huonoa biisiä? Ei. The Philistines Jr. cover Twenty Miles To NH Part 2 kuulostaa loistavalta ja saa heti hymyn huulille.
P.S. Tämän kirjoitettuani huomasin, että nyt se June olikin mennyt ja lisännyt postauksensa loppuhuomioksi tämän saman asian :D Mutta hei, koskaan ei voi kirjoittaa The Nationalista liikaa!
The National has made a really great cover of The Philistines Jr's song "Twenty Miles To NH". After writing this I noticed that June had gone and added this same song to her previous post :D But hey, you can never write too much about The National, right?!
Scandinavian Music Group on kuulunut suomalaisiin suosikkeihini heti ensimmäisestä levystään lähtien, vuodesta 2002. Alkuvuodesta 2011 julkaistu kuudes levy Manner ei aivan aluksi iskenyt kokonaisuudessaan, mutta ajan kanssa voitti puolelleen. SMG:n parhain levy se ei ole, mutta mielestäni edeltäjäänsä paljon parempi. Alla Joel Melasniemen ohjaama ja leikkaama video levyn päätösraitaan Melkein kuin uusi. Se on kuulemma mustavalkoinen rakkauskirje festivaalikesälle 2011. Ja SMG onkin olennainen osa festivaalikesää. Melkein kuin uusi on suosikkini uusimmalta levyltä, biisin Mustarastas lauloi ooh la laa ohella.
Scandinavian Music Group has been one my favourite Finnish bands since their first album in 2002. This year they released their sixth album called "Manner". It didn't really convince me at first but really grew on me with a little bit of time. It's not their best album but better than the previous one. Above is a video for the closing track of the new album, directed and cut by Joel Melasniemi. The song is called "Melkein kuin uusi" and it's my favorite from the album in addition to a song called "Mustarastas lauloi ooh la laa".
Pakko poiketa Suomi-viikosta ihan pikkuisen: megayhtye U2'n ikoninen Achtung Baby -levy täyttää ensi kuussa kunnioitettavat kaksikymmentä vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi Q Magazine julkaisee joulukuun numeronsa kylkiäisenä samaisen levyn cover-versiona, ja biisejä uusiksi vetämään on saatu kohtuullinen kasa maineikkaita nimiä. Kappaleet on jo saatu ulos tuutista, ja hyvältä kuulostaa! Vaikka en ole millään tasolla U2-fani (parin biisin upeus ei riitä kantamaan bändin koko tuotantoa), vaikuttaa cover-lätty harvinaisen kiinnostavalta.
Yritin valita lemppariversiointeja, mutta kaikki ovat sen verran kutkuttavia, etten pysty! Ainakin Damien Rice, NIN ja Depparit ovat onnistuneet loistavasti, samoin Patti Smith, Snow Patrol, Garbage, Glasvegas...
p.s. Muitakin covereita tulossa, esim. The Nationalilta - oijoi!!!!
U2's iconic album Achtung Baby celebrates its 20th birthday this year. In honour of the megaband, Q Magazine is releasing a free cover CD with its December issue. On the album is the whole U2 record performed by other artists. And the songs are already out, check the links! Although I'm not a U2 fan in any way (a couple of songs are brilliant, but that's it), the tracks sound pretty amazing. Especially ones by Damien Rice and NIN and Depeche Mode and Glasvegas and... I can't pick any favourites! They all sound great.
French Filmsiä lämmitteli helsinkiläinen The Casbah, joka oli minulle ennestään täysin tuntematon nimi. Big beatiin/jungleen itsensä lokeroiva bändi veti keikan hyvällä meiningillä - ei ehkä täydellisellä tekniikalla, mutta iloisin mielin. Päällekäyvän elektronisen jytän sijasta menneiden vuosikymmenien The Beatles- ja Beach Boys -vibat yhdistyvät kivasti modernimpaan psykedeliaan, muodostaen hyvän pohjan joraamiselle. Yay!
Opening up for French Films was The Casbah, whose music I hadn't heard before. The band labels themselves with big beat/jungle, but I thought the sound isn't that invasively hard. Instead it has drops of the 60's sound, The Beatles and modern psychedelia, which all leads up to a great bowl of indie pop that you can dance to.
French Filmsin odotettu levynjulkkarikeikka realisoitui Tavastialla viime keskiviikkoiltana. Meininki oli riehakas, biisit toimivat ja kaikki pitivät enemmän (tai vähemmän) hauskaa*. Setti alkoi vahvasti, mutta hiipui vähän keskivaiheilla - tai ehkä syynä oli se meno, kun jonkun aikaa piti keskittyä ihan muuhun kuin lavatoimintaan. Encore oli kuitenkin taas supertykki, Up The Hill oli eeppisempi livenä kuin levyllä ja viimeiset biisit huuhtelivat kaiken pahan maun (bändistä johtumattoman, toim. huom., vaikka Johannes saattoi vähän yllyttää) suusta pois. Pojista kyllä näkee, että esiintymiskokemusta on kartutettu muuallakin kuin kotimaisissa räkälöissä.
Taannoin bändi ihmetteli sitä, miten kaikki haastattelut kertovat vain yhdestä laulajasta, vaikka päävokalisteja on kolme. Levyllä se ei ainakaan minun korviini kuulu ja muutenkin on äärimmäisen hämäävää, miten Johanneksen, Jonin ja Mikaelin äänet voivat kaikki kuulostaa niin samalta! Menin täysin halpaan ja tajusin asian oikeasti vasta livetilanteessa.
FF on parasta suomalaista hetkeen ja olen hehkuttanut Imaginary Futurea kaikille, jotka vain ovat jaksaneet korvansa lotkauttaa. Nyt siis puheet sikseen ja kuvia kehiin. :)
* Tässä oli hillitöntä whinea siitä, miten teinit eivät osanneet käyttäytyä, vaan halusivat välttämättä luoda pitin keskelle Tavastiaa aiheuttaen ärtymystä ja horisontaalisia mustelmia vatsamakkaroihin niille, jotka olisivat halunneet vain nauttia keikasta. Hauskaahan todellakin saa pitää, mutta ei toisten kustannuksella. Lopulta painoin tekstin kohdalla deleteä. Keikka oli yleisöä lukuun ottamatta onnistunut, joten unohdetaan ne negatiiviset seikat. :)
At last I saw French Films live! Actually the gig at Tavastia was their record release party. Imaginary Future has been playing a lot from my speakers and I'd been anticipating the gig hugely. The band rocked just as I imagined they would and the evening was full of energy! The only thing that bothered me was the crowd, which was full of teenagers who decided to form a pit in the middle of the small club and get us oldies irritated. We just wanted to enjoy the gig and dance in peace, but instead got bruised and angry. Besides, FF's music isn't something that requires a pit... Oh well, luckily the encore was so good it took all the bad feelings away. Although the band has just released one EP and one full-length album, it has toured over Europe and that shows. There's no uncertainty lying around.
French Films is one of the best newcomers from Finland and I hope a long future for them! A real future, not just an imaginary one. ;)
Pedestrian's Motor on trio, johon kuuluvat Saran Joa Korhonen ja Antti Tuomivirta sekä Lapkon Ville Malja. Kolmen miehen sivuprojekti on melankolista indierockia elektronisin maustein. Kolmikko on julkaissut kolme EP:tä, osuvasti nimetyn trilogian I (2005), II (2006) ja III (2007). Tulevaisuus bändin kannalta on kysymysmerkki. Onko teistä kenelläkään tietoa, onko tämä upea sivuprojekti jo täysin kuopattu?
Yllä yksi biisi kuunneltavaksenne. Youtubesta ei valitettavasti enempää löydy eikä spotifyssakaan ole. Lisää voi kuitenkin kuunnella Myspacesta, mutta paras tapa on tietysti käydä ostoksilla levykaupassa. En kyllä takaa, että niitä enää monesta paikasta löytyy.
Pedestrian's Motor is a trio consisting of Ville Malja from Lapko and Joa Korhonen and Antti Tuomivirta from Sara. This side project is melancholic indie rock with electronic beats. The trio has released an EP trilogy aptly named I (2005), II (2006) and III (2007). There's one song above for you to listen. No more can be found in youtube and spotify doesn't have any. You can listen to some more in Myspace, but the best way is to make trip to the record store. Although I can't guarantee that many stores have them anymore. The future of this band is a question mark. Maybe they're dead and buried already?
Kuin lapsi karkkikaupassa saatoin myhäillä, kun ensin Jyri ja sitten Antti vihjaisivat Fotoshopin olevan tulevaisuuden kuumaa kamaa. Yhden miehen yhtye on ollut minulle tuttu perustamisestaan lähtien, ja olen innoissani, että se tuntuu saavan vihdoin ansaitsemaansa huomiota. Lisäksi olen hämmentynyt siitä, että olen kerrankin ajan hermolla - rasti seinään!
Maailman paras baari, Oulun 45 Special, tarjosi aikanaan paitsi Jarno-Erik Faarisen levyjen pyörittämistä yläkerrassa (kuinka monet kerrat siellä onkaan tanssittu itsemme hikeen!), myös paikallisten poppoiden bändi-illan. At The End soitti myös tuossa illassa, ja tämän kitaravetoisen bändin raunioista heräsi Etelä-Suomessa henkiin Fotoshop. Chilliä electroa on ilo kuunnella, sillä se tuntuu loppuun asti harkitulta, mutta ei liian kliiniseksi puhdistetulta tai haukotuttavalta. Viime vuonna julkaistu Accidents -EP saa seuraa omakustanteisesta kokopitkästä vielä tämän syksyn aikana. Internetin kulta-aikana omien tuotosten julkistaminen ilman levy-yhtiötä on tehty äärimmäisen helpoksi, ja hyvä niin - muuten jäisimme vaille monia, ilman sopparia olevia upeuksia. Tosin nyt jos koska olisi oikea aika napata Fotari talliinsa!
Fotoshop has been noticed in a couple of blogs recently and I'm happy! I've known Jarno-Erik Faarinen, the guy behind the one-man band for a few years now, ever since I heard him with his former band At The End and DJing at the best club in the world, 45 Special in Oulu. ATE was guitar-based, but Fotoshop is pure electro, chill and mellow, kind of clean but not quite. Accidents EP was released last year and this fall a whole album of self-financed music should come out. Can't wait! It's brilliant that in the Internet people can share music that hasn't been released via any record label. Otherwise goodies like this would probably never get heard.
Ihana Regina julkaisi viime kuussa neljännen levynsä Soita Mulle. Se on täydellinen, ra-kas-tan sitä, ja niin varmasti moni muukin. Nyt levyn avausraita Unessa on saanut virallisen videon, johon on haluttu taltioida kesää. Siinä on todella onnistuttu, videota katsoessa voi melkein tuntea auringon lämmön iholla. Videon on kuvannut ja ohjannut Osma Harvilahti. Unessa on edelleen yksi ehdottomista suosikkibiiseistäni levyltä, Lepään aalloilla ja Valveilla -biisien lisäksi.
The lovely Finnish band Regina released their fourth album "Soita Mulle" last month. It's perfect, I love love love it! And so do many others. Now there's an official video for the opening track "Unessa" shot and directed by Osma Harvilahti. They wanted to capture summer on film and did that really well, you can almost feel the warm sun on your skin while watching it. "Unessa" remains one of my favourite tracks from the album, in addition to songs "Lepään aalloilla" and "Valveilla".
Blogiani tai elämääni muuten vaan seuranneet tietävät, että kotimaisista rokkipumpuista yksi on ylitse muiden - Manboy. Helsinkiläistyneet porilaiset nousivat tietoisuuteeni ensi kerran debyyttilevy Stretch Your Religionin myötä yli kymmenen vuotta sitten ja ovat kokoajan vahvistaneet asemaansa paitsi omassa sydämessäni, myös maailmalla. Bändi on lämpännyt useampaa kansainvälistä artistia enkä ole koskaan ymmärtänyt, miten he eivät ole nykyistä suurempi nimi. Ehkä suomalaiset eivät vain tajua? Onneksi uusi levy, Prince-lämmittely sekä hieno, kunniamaininnan saanut How It Hurts -musiikkivideo ovat saaneet huomiota osakseen.
Muutamia olen saanut käännytettyä mänkkärifaneiksi (tai no, ainakin kuuntelijoiksi), ja keikoillekin löytyy yleensä seuraa. Livenä bändi on ehdottomasti parhaimmillaan, joten jos mahdollisuus sen kokemiseen tulee, kannattaa siihen tarttua tiukasti!
Kuvat keikoilta ympäri suomea useamman vuoden ajalta. Manboyn voi seuraavaksi bongata livenä näistä kohteista (osassa Kemopetrolin kanssa):
22.10.2011 Virgin Oil Co., Helsinki
03.11.2011 The Monkey, Turku
11.11.2011 Royal Night, Vaasa
12.11.2011 Rytmikorjaamo, Seinäjoki
17.11.2011 YO-talo, Tampere
Manboy is my all-time favourite Finnish band. I don't understand why they're not bigger than they are! With their music they should be international rock gods or something. I don't get it. Anyway, I've liked them for over ten years now, and they're definitely in their element on stage. Manboy has also opened up for quite big bands over the years - Placebo, Suede, Muse and recently Hurts. So here are some pics taken during the last ten years, from all over Finland!
And yes, the new album has more electro elements in it than the previous ones, but you should check all of them out anyway. And the new video for How It Hurts is absolutely worth watching, too.
