Editorsin ensimmäinen kokopitkä julkaisu, The Back Room, räjäytti pankin vuonna 2005. Vaikka moni pitää tämän debyytin ylittämistä mahdottomana, sai kakkoslevy paremman paikan Britannian albumilistalla. Monien muiden tapaan Joy Divisionista soundinsa ammentava yhtye julkaisi kolmannen plattansa tänä syksynä. Munichin kaltaiset kitaraviritelmät ovat tällä kertaa huomattavasti harvemmassa, ja kasaribiitit ovat vallanneet alaa. Koneellisuus onkin yhdistettävissä helposti nimenomaan Joy Divisioniin, eikä ainaiseen vertauskohteeseen eli siihen kaikkein suurimpaan tämän päivän new wave -mausteisen rockin edustajaan, Interpoliin (puhutaanko tässä jo post wavesta? olen tipahtanut kärryiltä). Vieläkin saatan Editorsia kuunnellessani ajautua harhaluuloon JD'sta. Tom Smithin ja edesmenneen Ian Curtisin äänien samankaltaisuus pitäisi kieltää lailla.
Kokonaisuutena In This Light And On This Evening on tanssittava levy. Koneilla saa aikaan mielestäni kitaroita paremmin myös psykoottista ahdistuneisuutta - vertaus on sama, kuin mustalla ja valkoisella värillä. Mustaa pidetään synkkyyden määritelmänä, mutta tosiasia on, että täysvalkoinen on hullujen huone -mielleyhtymällään ahdistavampi. Ja ahdistuneisuutta voi purkaa pois tanssimalla! Osa biiseistä, kuten ihana Bricks And Mortar, kuultiin jo kesäisellä Provinssirockin keikalla. Muita esiin nousevia helmiä ovat Eat Raw Meat = Blood Drool ja sinkkujulkaisu Papillon, joka antaa hyvää osviittaa koko levyn linjauksesta. Myös kyseisen videon yksinkertainen idea on harvinaisen toimiva! Eniten JD-viboja antaa kuitenkin The Big Exitin alku (tsekkaa esim. tästä).
Henkilökohtaisella tasolla levy toimii erittäin hyvin. Riittävä ero soundimaailmassa estää haikailevat vertaukset debyyttiin, ja uuteen tuotokseen voi keskittyä täysin siemauksin. Mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä paremmaksi se tuntuu muuttuvan. Kappaleissa on runsaasti toistoa, mutta miksipä ei toistaa toimivaa konseptia. It kicks like a sleep twitch!
Toi, että tämä levy paranee joka kuuntelukerralla, on kyllä niin totta. Mulle on vasta nyt auennut tämä kokonaisuudessaan, vei hetkensä toipua noista koneista (vaikkei ne nyt niin ennustamattomina tulleet puskista, oikeastaan... JD:hän se siellä edelleen kuuluu.) The Boxer saa omassa tapauksessani ainakin jättisydämet silmien kohdille.
ReplyDeleteMutta joo. Lisää levytarinoita vaan tulevaisuudessakin, näitä on mukava lukea (etenkin, kun musiikkimaku sattuu tässä tapauksessa menemään niin yksiin).
Kiva kuulla tällainen arvostelu, jotain luin aika lailla negatiivisemman. Pitääkin kuunnella!
ReplyDeleteTäytyy sanoa, etten ole ennen tätä syksyä pahemmin perustanut Editorsista, mutta uuden levyn myötä olen myyty! Se olikin pakko käydä hankkimassa itselle, ja kovalla kuuntelulla on ollut, rakastan sen kokonaisuutta, enkä kykene nimeämään yhtä ja ainoaa kappaletta, joka olisi ylitse muiden :) Ehkä mä jossain vaiheessa hoksaan aiempienkin levyjen hienouden..:)
ReplyDeleteTää levy täytyis tsekata. Mä en ole vielä jaksanut innostua Editorsista, mutta musta tuntuu, että se voisi vielä kolahtaa. Tykkäänhän monista muista Joy Division -vaikutteisista bändeistä :)
ReplyDeletehermu, se on totta, että vaikka soundin muutoksen osaisi ennustaa, voi se silti viedä hetken että siihen tottuu. Museltakin voi odottaa lähes mitä tahansa, mutta silti jotkut asiat vaan saavat hämmentymään :)
ReplyDeleteNooruska, kuuntele ehdottomasti!
Salka, hienoa :) Ehkä tosiaan ne aiemmatkin levyt kolahtavat jossain vaiheessa. Kakkoslevyltä (An End Has A Start) täytyy kyllä suositella avausraitaa Smokers Outside The Hospital Doors, se on loistava!
Heidi, mäkin kyllä uskon, että voisit Editorsista tykätä :)
Tää on mun mielestä Editorsien paras levy. Oon kyllä tykännyt kahdesta edellisestäkin, mutta tällä levyllä bändi nousee jollekin sellaiselle uudelle tasolle, josta tykkään kovasti. Ehkä se on just tuo koneellisuus se uusi taso. Bricks and Mortar on soinut repeatilla jo monta päivää :) LOVE.
ReplyDeleteps. Näitä levyarvioita on kiva lukea! Osaat kirjoittaa ihanan selkeästi, mutta silti vivahteikkaasti :)
maajo, mäkin vähän pelkään että tää nousee parhaaksi Editorsiksi.. ;) Aika näyttää. Kiinnostuin bändistä kuitenkin vasta toisen levyn jälkeen, joten debyytillä ei oo mulle samanlaista merkityistä kun ehkä monelle muulle. Ja kiitos kauniista sanoista! ^___^
ReplyDelete