I'm not ready to let go yet

Nukkuminen on ehdottomasti paras tapa viettää seitsemän tuskastuttavaa tuntia junassa (epäinhimillinen heräämisaika saattoi vaikuttaa asiaan). Opiskeluasioiden, täytettyjen paprikoiden ja viikon ainoan todellisen tv-illan lomassa ehti toki myös hilppailla pitkin kaupunkia. Oulua, entistä kotikaupunkiani, oli nyt helppo katsoa uusin silmin. Ainakin arvostan pääkaupunkiseudun julkista liikennettä taas entistä enemmän.

Myöskin perjantainen herätys oli aivan liian aikainen ja kaiken lisäksi turha, kun lääkäriin raahautumisen tuloksena oli vain resepti äärettömän pahan makuiseen yskänlääkkeeseen. Oh well. Työpäivän päätteeksi ruokailimme pienellä porukalla ensin 45 Specialin Kööki Klubilla ja sitten Bisketissä, jossa hassut Halloween-aiheiset leivokset veivät kielemme. Afterpartyna .Nekku. tarjosi luonaan punaviiniä ja lastenlauluja (Mikki Hiiri merihädässä!), kiitos niistä!

 

Paljon odotetulle keikalle Nukeen suuntasimme Ravenwavesin kanssa kahdestaan, mutta paikan päällä joukkoomme liittyi vielä pari kivaa tyttöstä :) Laskin muuten, että jos Placebon ja Musen vuoden 2007 lämppäröinnit otetaan mukaan, tämä oli 11. Manboy-keikkani. Ja oli muuten mahtava! Edes kaameat tönivät ja potkivat ja päätään aukovat teinit eivät saaneet mieltä matalaksi, vaikka ärsyttäviä olivatkin.

 

 

 

Settilista oli aika perinteinen, Mirrorin (yllä) lopettaessa varsinaisen setin ja Waterin täyttäessä klubin holvit encoressa. Holveista tulikin mieleen, että myös Vanhaa Holvikirkkoa kuultiin keikalla ;) Aiemmin illasta soittanut 80th Disorder oli kohtuullisen hyvä sekin, mukaellen The Curen ja Joy Divisionin/New Orderin soundeja ja yhdistäen ne Morrissey-henkiseen lauluääneen... Kuten yleensä keikoilla, työnjako hoitui nytkin tutulla kaavalla - minä keskityin valo- ja Ravenwaves videokuvaukseen. Lisää videopätkiä siis nähtävissä jossain vaiheessa täällä. Kiroan muuten klubikeikkojen valaistusolosuhteet alimpaan helvettiin, kuvat eivät onnistu ikinä.

Keikka-asusta ei ole kuvaa, mutta sepä oli oikeastaan sama kuin taannoisella Rödsön akustisella keikalla - sillä erolla, että jalkoja lämmittivät villasukat ja maiharit. Minä ja maiharini olemme nykyisin erottamattomat :) Vaikka perjantaina ei mennyt erityisen myöhään, kului lauantai lähinnä nukkuessa erinäisiä pieniä päiväunipätkiä. Illaksi pitikin sitten saada taas uutta virtaa kehiin, mutta siitä huomenna.